Energiansäästölamput

Joskus aikoinaan, kun olen käynyt pari kertaa työhaastatteluissa, on pitänyt keksiä joku vastaus kysymykseen: mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? Tähänhän kuuluu pystyä vastaamaan niin, että hyvä puoli on melko hyvä ja huono puoli tosi hyvä ominaisuus, kuten että hyvä puoleni on, että olen tosi ahkera ja huono puoli on, että en osaa lopettaa tekemistä, ennen kuin asia on valmis. No jotain tuonne päin.

Jääköön oma lainini tuohon salaisuudeksi, mutta voin väläyttää sen liittyvän uusiin asioihin ja niistä innostumiseen. Ja uusi asia minun ja meidän elämässä on viimeisten vuosien aikana ollut energiansäästölamput.

Kun muutimme nykyiseen (pankin omaan) asuntoon, olin liekeissä ostamassa energiansäästölamppuja joka paikkaan. Diilihän kuulosti loistavalta: Enemmän valoa, vähemmällä energialla. Se, että lamppu oli hieman kalliimpi ei vaikuta, sillä sen pitäisi kestääkin kauemmin.

Niinpä meidän asunnossa on pääasiassa energiansäästölamppuja, paitsi vessassa on ilmeisesti yksi hehkulamppu.

Olin innoissani energiansäästölampuista, en ole enää. Pari on jo pimentynyt, yksi onneksi saatiin takuuseen, jatkossa ostan vain sellaisia energiansäästölamppuja joissa on takuu. Valaisuvoima on alkanut hiipumaan useista lampuista, lisäksi tehokkaammat lamput syttyvät hitaasti, tuntuu että maksimivalo saavutetaan vasta 10-15 minuutin päästä sytytyksestä. Rahaa ei säästy, sillä saavutettava mahdollinen kulutusvähennys on palanut jo siihen, että yhden kympin maksaneen lampun ennenaikainen palaminen ei mennyt minkään valtakunnan takuuseen.

Valmistajilla on mukavat oltavat, kun sopivalla lainsäädännöllä saadaan pakotettua ihmiset ostamaan kyseisiä säästölamppuja, joiden kokonaisvaikutus raskasmetalleineen on hyvin kyseenalainen verrattuna hehkulamppuun – varsinkin Suomessa, jossa hukkalämpö menee usein ihan tarpeelliseen lämmitykseen.

Koko säästölamppujen ympärille viritelty himmeli on kyllä kuluttajan näkökulmasta selkeetä takaapäin runttausta.

Lisäys: Uutisointia Iltalehdessä (Kiitos Markus)