JB elokuvissa: se perhanan lepakkomies taas

No lepakkomies taas heilutteli kikkeliään

No lepakkomies taas heilutteli kikkeliään

Tämä Nolanin uudelleenversiointi bätmänistä noudattelee Matrixista tuttua kaavaa. Ensiksi tehdään timanttinen elokuva. Sitten tehdään toinen elokuva, joka on niin huono, että ihmiset menevät katsomaan kolmatta silkasta epäuskosta.

Siinä se, sitten kohti uusia seikkailuja.

Nimittäin Batman Beginsissä oli tarina ja juoni. Dark Knight jytistelyssä ei ollut pienintäkään juonta ja Ledgerin ”huippurooli” jokerina on silkkaa humpuukia, jos kaveri ei olisi kuollut, kukaan ei olisi korvaansa lotkauttanut.

Tämä Dark Knight Rises oli kyllä ihan silkkaa jöötiä. Tulee mieleen @MikkiRMD kommentti Prometheus leffasta, jotenkin aika aivokuollutta menoa. Ensinnäkin näyttelytyö on todella synkkää, mutta se kai kuuluu asiaan. Tehosteitahan on, mutta kaikki on jo nähty, pitäisi olla jotain substanssiakin. Entä juoni?

Naamaansa jousia virittänyt hemmo tekee jonkun supersuunnitelman ja aikoo tuhota Gothamin saman Al Jihad Assad Almarin tahtiin, kuin ykkösosassakin. Nolan saa kierrätettyä juonenkin, ei tarvi uutta keksiä. Sitten 2,5 tuntia turhaa kohkausta ja lopulta kaiken takana onkin nainen ja pommi menee mereen.

Hohhoijaa.

Aivan uskomattoman heppoisa juoni. Mitään ei sen kummemin selitetä, toiminta ja efektit ovat tärkeämpiä. Ensiksi bättis ei pysty kulkemaan ilman keppiä ja seuraavassa kohdassa polvituen avulla potkitaanin jo seinä murskaksi. Koko leffa jotenkin vähättelee katsojan älyä. Oooh, nainen nahka-asussa. Oooo, räjähdys. Jeejee bätmään bätmään, kesä tuli lumi suli viemäristä ylös tuli bätmään.

Muistatteko vielä Beginsin? Vaikka siinäkin heikkoutensa, niin siinä asioilla oli jokin syy tapahtua. Nolanin viimeisessä (totisesti toivon niin) bätmänissä ei asioilla ole mitään muuta syytä kuin kohkaaminen.

Uskomatonta paskaa.

Hiihtoleffat

HiihtoHihtoleffoja tulee jonkun verran katsottua, eritoten niitä tuli katsottua nuorempana. Ja toki hyviä rainoja tulee nytkin katottua netistä, kavereilla tai jopa elokuvissa.

Eilen katsoin vapaalasku.comin syksyn bileissäkin katselussa olleen Deeperin. Pidin elokuvasta hirmu paljon.

Suurin osa hiihtoleffoista, ainakin niistä mitä olen nähnyt, perustuu temppujen ja linjojen suruuteen ja vaikeuteen. Ja niistä koostetaan sitten 30min – 1h30min kestävä pätkä, jossa lasketaan. Välillä on myös lifestylepätkiä, jotka yleensä on jotain kuulilta näyttämistä ja irvistelyä.

Ja siinäpä se. Hiihtoleffojen rakenteet eivät juuri poikkea pornoelokuvista, siksi jotkut puhuvatkin hiihtopornosta. Se toimii kyllä, mutta on lopulta vähän tylsää. Kehitys on tähän saakka perustunut lähinnä kuvaustekniikoihin, jotka ovatkin kyllä näyttäviä. Tylsyyttä estämään on pitänyt ottaa sitten wingsuitit ja ski base lasku/hyppäys. Wingsuitit on ihan mielenkiintoista, koska se on jotain niin uutta, mutta tuo ski base ei kiinnosta vähääkään.

Palatakseni Deeperiin, siinä ei ollut base-hyppäystä, eikä edes hiihtoa, paitsi splitillä ylämäkeen. Mutta leffa – vaikkakin pitkähkö – oli mielenkiintoinen ja siinä oli jopa draamallisia elementtejä! Hiihtoleffassa! Se on kuin jännittäisi pornoleffassa, että mitähän sanottavaa sillä putkimiehellä on, onpa se viksu.

Muistan tykänneeni myös Seth Morrison Chroniclesista. En voi väittää, että siinä leffassa ei irvisteltäisi ja vedettäisi isosti – ei, mutta leffassa oli myös muuta minua kiinnostavaa sisältöä. Kuinka Seth Morrisonista tuli koko hiihtomaailman kuumin nimi.

Tätä dokumentaarisuutta kaipaisin hiihtoleffoihin. Vaikka kaikki ei nousujaan haikkaa, niin kun Deeperissä, niin kai siellä on joku tarina aina kerrottavana. Sinkkipäivien hajoilua, paikkojen tsekkailuja ja kuumotusta ja niin edelleen. Varsinaista suoritusta edeltävät vaiheet ovat mielestäni yhtä kiinnostavia kuin se vetokin – tietysti joillain rajoituksilla.

Mutta ehkä se ei sitten olisi enää hiihtoleffa, vaan enemmänkin dokumentaari ihmisistä, jotka hiihtävät. Kenties tällaisellakin genrellä on paikkansa hiihtoleffamaailmassa. Ainakin Deeper olisi ollut todella tylsä pätkä, jos siinä olisi ollut pelkästään ne laskut kuvattuna.

JB elokuvissa: The Expendables

The Expendables

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables.

Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu.

No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin.

Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja.

Syltty ja Arska keskustelee:

Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle.  (arska tarjoaa työn syltylle)
Syltty: Right.
Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem?
Syltty: He wants to become president.

Hyvä, huumoria!

Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten.

Arvostelu: 1/5

JB elokuvissa: Inception

Inception arvosteluInception, tuo tämän hetken kuumin elokuva. Mennessäni katsomaan sitä, en oikeastaan odottanut kamalasti mitään. Ystävistäni osa on tykännyt elokuvasta kovasti ja osa vihannut täysin. Toisaalta, juuri sen vuoksi odotin hyvää elokuvaa, koska se jakaa mielipiteet noin voimakkaasti. Tuntui, että kaikki hekuttivat Dark Knightia, vaikka minun mielestäni se oli täysi rapa. Ehkäpä Inceptionissa olisi jotain, joka viihdyttäisi.

Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan.

Continue reading

Poroja katselemassa

Kävin tuossa katsomassa leffan Reindeerspotting. Joo, juuri se, mistä Suomen lehdistössä on nyt väännetty, että sopiiko se valistusmateriaaliksi vai eikö ja että kannustaako se huumeiden käyttöön vai eikö ja että saako sen katsoa alle 18v kansalainen vai eikö. Siinäpä sitä onkin jo keskustelemista.

Mentiin kattomaan se, kun ei ollut muuta tekemistä ja ikäkin riitti! Oikeastaan mielenkiintoni kyseiseen leffaan heräsi lukiessani artikkelia Imagesta, siinä kuvaaja- & ohjaajakaveria oli haastateltu ja kerrottiin ihan kivasti elokuvan teosta juttuja.

Lisäksi pikkupoikamainen angstini, jota olen hyvin sisuksissani ruokkinut ja jota nuoruuden huumevalistuksissa ruokittiin kyllä kaksin käsin, nauttii, kun dokumentissa ja itseasiassa siinä Imagen artikkelissakin sanottiin, että huumeet tuntuu erittäin hyvältä. Ei niin kuin huumevalistuksessa aikoinaan, tässä Pertti polttaa kannabishuumetta, seuraavaksi hän makaa paskat housussa omassa oksennuksessaan ja syö sitä.

No, leffa oli mielenkiintoinen. Itse olen onneksi pysytellyt elämässä täällä lintukodon puolella niin nuo tuollaiset hommelit on aivan tuntemattomia. Mielenkiintoista olikin turvallisesti leffassa kattoa, että millaista se narkkaus sitten on. Ja aika sekaistahan tuo tuntui ainakin päähenkilöllä jo olevan. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut enemmän päähenkilön, tai muiden, kuvailuja siitä, miltä milloinkin tuntuu ja että mitä ne funtsii elämästään. Minusta aika paljonkin sitä piikittämistä olisi voitu jättää pois. Jotain tällaista ajatusten virtaa leffassa pari kertaa olikin ja se oli hyvä juttu.

Kun kaveri kaivaa neulan jostain roskiksen maksalaatikosta, huuhtelee sen ja sit koko porukka tööttää sillä, niin silloin teki pahaa. Silloin tuli mieleen aika voimakkaasti, et näillä kavereilla ei nyt mee kovin vahvasti. Tosin osalla kai oli vähän paremmin homma läjässä ja viihdekäytöllä, mutta kai jokainen narkki on ainakin omasta mielestään ihan läjässä.

Sellainen vinkki, että kannattaa ottaa pikakertaus päihdelinkin keskustelupalstalla jos huumetermistö ei ole aktiivisessa sanavarastossa, muuten voi jäädä ihmettelemään, että mistä ne kaverit oikein puhuu. Mutta kyllä siitä nyt jotain tajusi.

Kantsii käydä kattomassa, jos vapaa-aikaa on. Saapahan kuvaaja lisää rahaa, jolla ostaa kamaa, niin saa nokitella.

Virne

Tänään virnistellään Niagarassa. Lippuja vissiin on edelleen saatavilla Camusta järkevään 5e/kpl hintaan. Niin, Camuhan on avannut Tampereella uuden toimipisteen, jos joku ei sitä tiennyt.

Anyways, esitys on muistaakseni klo 20:00 ja leffa kestää puolisen tuntia. Kannattaa tarkistaa faktat vielä vaikkapa facebookista.

Paikalla on kuuluisuuksia, esimerkiksi Jasmo tunnetusta Jasmon blogista.

Mukava käydä kattoo auringonpaistetta vähä leffateatterissa, kun muuten sitä saa odottaa tuonen maaliskuun tienoille saakka..

JB elokuvissa: Kunniattomat paskiaiset

Noniin, viimein sain raahattua peräni Plevnan penkkiin ja mentiin vaimokkeen kanssa katsomaan Tarantinon uusin raina. Hanna sanoi pitävänsä elokuvasta, mässäilevä väkivalta poislukien, mutta henkilökohtaisesti olen jotenkin syvemmissä vesissä.

Poikkeuksellisesti Tarantino kykeni pysymään suunnilleen yhdellä aikajanalla, mutta chapterit piti kuitenkin olla esillä. Juoni oli kuitenkin minusta aika kevyt, valjuhko ja poukkoileva. Jotenkin koko ajan jäi sellainen tunne, että milloin tässä elokuvassa alkaa tapahtumaan jotain. Ja sitten se loppui.

Jännittävä asia sekin, että saakohan jenkit noin katsojina enemmän kiksejä natsien tappamisesta kuin perus joensuulaisperäinen kaveri?  Ainakin kun Tarantino oli Conanin vieraana, niin yleisö aploodeerasi, kun Tarantino sanoi että nyt tapetaan natseja. Ja aika vähänhän niitä tapettiin. Mutta vähän korostetun ihanaa se natsien tappaminen oli, en jotenkin ite pääse samanlaiseen hurmokseen, mutta kai siinä on se ikäero, en ole kokenut ko. sotaa.

Antaisin ehkä 2,5 tähteä. Ihan hyvä, mutta liian pitkä sisällölleen ja jos ohjaajana on Tarantino, niin katsojalla pitää olla oikeus odottaa perushuttua parempaa kamaa. Väkivaltaa saatiin taas buustattua, mutta tuntui että Tarantino toisti kaikkia hänelle ominaisia tehokeinoja elokuvassa, mutta ei tuonut niihin mitään lisää tai mitään uutta. Otetaan vaikka verrokiksi Kill Bill, jonka väkivallassa oli jotain Täysin Uutta (isoihin produktioihin).

En tiedä. Tuntuu että nämä maailmalla suositut elokuvat alkavat mennä minulta ohisektoriin ja ne, joista muut eivät pidä, taas kolahtavat. Esimerkkinä uusin Batman (en pitänyt) ja Max Payne (pidin). Jännä juttu.

Ray

Ajat on kovat niinku Raylla. Ei, ei Raha-automaatti Yhdistyksellä.

Katsottiin viikonloppuna elokuva Ray. En ole siis matkannut tulevaisuuteen, vaan tämän päivän Rayn sijaan katsottiin ihan vuokraelokuva lauantaina.

En oikeastaan osannut odottaa taas elokuvalta mitään, se on yleensä paras lähtökohta nautinnolle. Musiikkipersoonien henkilökuvat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja siksi ihan innolla tuli leffaa tarkistettua. Leffa on aika musiikkipitoinen, mutta ei siis todellakaan mikään musikaali. Aika paljon Ray Charlesin biisejä soitetaan, että jos ko. häiskän musasta tykkää, niin varmasti tykkää leffastakin.

Itselle Charlesin tuotanto ei ollut kovinkaan tuttua. Tämän myöntäessään pitäisi kai hävetä. Olen niin kuutamolla, etten kehtaa edes hävetä. Todella monta tuttua biisiä leffassa oli ja monta kertaa tuli olo, että ahaa, tämäkin biisi on tämän kaverin.

Leffa rullasi kuin yksiairoinen soutuvene vastavirtaan. Toisaalta oli mielenkiintoista tutustua kaverin elämään lähempää, mutta kovin jouhevaa tai dynaamista kerrontaa on turha odottaa. Mutta mielenkiinto kyllä säilyi koko ajan yllä, että huonoksi en elokuvaa kehtaisi sanoa.

Jos ei ole tänään mitään ihmeellistä tekemistä illalla, niin suosittelen tsekkaa: Ray @ MTV3

Resident Evil

Tulin juuri elokuvista. Resident Evil: Extinction oli päräyttävä elokuva. Alku vähän hämäsi – edellisistä osista oli jo aikaa, mutta mukaan pääsin nopeasti. Elokuvahan koostuu tasan kolmesta elementistä: säikäyttely, pilkkominen ja ampuminen. Säikäyttely on ok, tosin sitä oli vähän liikaa. Pilkkominen on erittäin jees, sitä oli vähän liian vähän. Ampumista sopivasti.

Tämän kaltaista hack’n’slash elokuvaa olen jo vähän kaivannutkin. Gorea. Komeeta. Lisäksi äänet ovat naurettavat, mutta toimivat. Veitsen heilauttelu ilmassa vastaa itsensä Sithin miekan suhinaa ja laukaukset lävistävät uhrinsa kovan pärskäyksen kera.

Äänet ovatkin ehkä yksi kohta, josta en ole ihan tyytyväinen. Nimittäin Tampereen Plevna 1:ssä ne olivat vähän liian kovalla. Yläpäätä olisi voinut kuristaa sen 3-5 dB, niin nyt ei tuntuisi korvissa siltä, että äänet tulisivat verhon takaa. Tuntuma on samanlainen kuin keskiverto bileiden jälkeen. Eli siitä miinus.

Äärettömän päräyttävä elokuva, tekisi mieli verrata 300:aan, mutta en tiedä kumpi olisi parempi. Kannattaa tsekata :)

Sekalaista

Ennen mulla muovinen aakoo neljäseiska
yks-kasi-seiska, ruumiit jopa kavereista

Tämä yllä oleva on ainut kerta, kun käsittelen Jokelan ammuskelua blogissani (näillä näkymin..). Voit osoittaa suomihiphopin tietämyksesi kertomalla esittäjän ja kappaleen nimen. Vaikeustaso: Sikahelppo.

Maanantaina piti käydä vähän juoksemassa, kun on taas tullut vain rötväiltyä. Skiexpoilta ostettu HAD tuli tarpeeseen, kylmä tuuli piiskasi kurkkua. Kivasti tuntui kulkevan, kello tosin oli toista mieltä. Ainut vaan se, että tiistaina alkoi tuntumaan myös kurkussa, eilen oli tosi sairas olo aamulla ja tänään sitten kurkkukipu on painunut yleiseksi flunssaksi. Näin se lenkittäminen toimii..

Huomenna pitäisi mennä tarkistamaan Resident Evil: Extinction. Odotan laatupläjäystä :)