Jasmo tietää paremmin
Sun 05.02.2012 by Jasmo

Vaalit 2012

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama.

On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto.

Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi?

Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon.

No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin.

Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana.

Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :(

Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa.

On todella hyvä että Sauli voitti. Ei sillä, olisin huolinut Pekan presidentiksi, vaikka äänestinkin Saulia. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Mutta nuo Pekan kannattajat. Ne äänekkäimmät somekonsultit, jotka tekee hashtagianalyysiä Pekan impaktista twitterissä. Niiden takia on hyvä, että Sauli voitti. Kukaan ei olisi jaksanut sitä mellastusta, mikä olisi tullut jos Pekka olisi voittanut. Pekan voitto olisi noin yhdessä millisekunnissa käännetty – ei suvaitsevaisuuden - vaan somen voitoksi.

Että kun somekonsultti retwiittasi näitä Pekan kampanjatiimin twiittejä, niin oikeastaan oli tän somekonsultin ansiota, että voitto tuli.

No ei tullut. Onneksi.

Nyt seuraavaksi somekonsultin pitäisi vetää päänsä sieltä suvaitsevaisuusperseestä ja alkaa suvaita tätä vaalitulosta. Osa äänestäjistä äänesti muutakin kuin homoutta, vaikka se ilmeisesti oli somekonsultin pääpainopiste.

  •   •   •   •   •
Sun 13.11.2011 by Jasmo

Ruotsiko siellä pakottaa, vai muutenko vain olet iloinen?

Kuuntelin tänään Tuomas Enbusken uusinta pressavaaliehdokashaastattelua, Eva Biaudet puhukseli RKP:n näkökulmia. Suosittelen kaikille, jotka ovat jotain mieltä ruotsin opiskelun pakollisuudesta, kuuntelemaan uusimman jakson Yle Areenasta.

Oikeasti suosittelen. Siinä Eva esittelee poliittista puhumisen taitoaan kiertelemällä asiaa, johon hänellä ei ole yhtään järkevää argumenttia. Kuunnelmassa päädytään mm. kauhistelemaan sitä, että joissain maissa tytöt ei pääse kouluun ollenkaan ja siksi suomessa pitää olla pakkoruotsi. Tuomas yrittää ainakin 5 kertaa eri näkökulmista lähestyä suurta kysymystä: Miksi pitää olla pakko opiskella ruotsia, miksei pakollinen kielenoppiminen riitä. Eva väistää joka kerta kysymyksen, ilmeisesti ääneen sanottuna pakkoruotsi kuulostaa niin pahalta, että hän välttää sitä tarkoituksella. Ja muut opiskeluvaihtoehdot on pakko ohittaa kommentoimatta, sillä ne ovat niin paljon fiksumpia, kuin pakkoruotsi.

En ole pakkoruotsin kovimpia kannattajia. Oikeastaan pakko-etuliitteellä lähes kaikki on rankasti perperistä. Jos unohdetaan Suomen kaksikielisyys, joka on tabu, niin ruotsin pakko-opiskeluun on vaikea löytää järkevää syytä.

Edes englantia ei ole kouluissamme pakko opiskella. Vaihtoehtona on myös saksa. Eli jos pystymme mitenkään ohittamaan ajatuksen, että koska perustuslaki, niin ruotsin pakollisuus on kovin vaikeaa hahmottaa. Jopa RKP:n edustaja voinee myöntää, että keskivertosuomalaiselle tulee olemaan enemmän käyttöä englanninkielelle kuin ruotsin.

No, RKP:n on tietenkin pakko kannattaa pakkoruotsia, koska se edesauttaa ruotsalaisen kulttuurin tai jonkun vastaavan leviämistä ja hyvinvointia Suomessa ja pakkoruotsin poistaminen olisi ensimmäinen askel kaksikielisyyden poistamiseen tai sen uudelleenarviointiin.

Kun kuuntelin Evaa, niin tajusin että RKP:lla ei olisi tosiaan yhtään kannatusta, jos he eivät olisi kielipuolue. Eva on täysin yössä, kauhistelee esimerkiksi vihapuhetta, mutta kieltäytyy analysoimasta sitä. Eikä muutkaan RKP:n edustajat ole minua koskaan vakuuttaneet – eikä heillä ruotsinkielisyyden lisäksi mitään agendaa olekaan, mikä on tietysti hyvä hallitusnäkyvyyden puolesta.

Pakkoruotsin sijasta meillä voisi olla kilpailukykyä lisäävää, tehokasta järkevien kielien opiskelua, jossa opiskelijalla on motivaatiota ainakin sillä perusteella, että valitsi itselleen valikoimasta pienimmän pahan (jos valikoima olisi vaikka ruotsi, venäjä, ranska). Mutta tämä ei käy, koska kukaan ei voi nuorena tietää mitä kieltä tarvitsee. Tämä on RKP:n vasta-argumentti. Kukaan ei voi tietää, mitä kieltä sitä tarvitsee.

Miksi sitten pitää lukea ruotsia, kun sen tarviimisesta ei ole tietoa? No tässä vaiheessa Biaudeet tai muu kertoo jonkun anekdootin kummitytönkaimasta, joka oliki muuttanu Ruotsiin joskus! Siis uskomatonta, että joku on tarvinnut sitä ruotsia oikeasti?

Tääkin keskustelu menee jotenkin sillä tasolla, että Jasmon Blogin pitää tähänkin puuttua tällee hei oikeesti apinat. Mietinkin kuunnellessani Biaudeeta, että soittamalla 10h päivässä tuotakin haastattelua radiossa, nousisi persujen kannatus varmaan 40%:iin. Siinä määrin järki lähtee päästä.

  •   •   •   •   •
Mon 07.11.2011 by Jasmo

Skarppaa

Kuka keksi karppauksen, laulaa Kaija Kyy uusimmalla levyllään. Ja sietää kysyäkin, siinä määrin tämäkin homma lähti käsistä.

En muista, että mikään muu ruokailutottumus olisi saanut lehtiä ja mediaa näin sekaisin. Ja sitten kun iltalehdet alkavat kirjoittaa, alkaa myös ihmiset menemään sekaisin. Ja nämä sekaiset ihmiset sitten sekoilevat pahimmillaan Hesarissa tai jossain muussa lehdessä, jossa on joskus oikeitakin juttuja.

Korvasin hiilihydraatit rasvalla ja koska olen kovalla dieetillä päivisin, palkitsen itseni illalla kaljalla ja suklaalla.

Voisi sanoa, että liioittelen, mutta en edes. Tuotahan se on. Tämä on se taso, millä karppauksesta puhutaan. Ja koska seuraan politiikkaa ja politiikassa pitää aina olla omakohtainen kokemus riippumatta siitä, kuinka relevantti se on, niin täältä pesee. Omat karppauskokemukseni.

Päätin naimislahjaksi saamani Ison Kirjan innoittamana kokeilla karppausta viime kesänä. Eikä siinä mitään, lähdin kokeilemaan kun lupaukset oli hyvät ja kirja osasi esittää asian oikein. Kokeillaan, ajattelin. Ja niin kokeiltiin. Aamun kauraleivät vaihtuivat munakkaisiin, joskus pekoniin, nakkeihin, milloin mitäkin. Suostuin yrittää syödä myös papuja, en halua enää. Päiväruualla, jotkut puhuvat lounaasta, söin vaan lihapöytää ja salaattia, unohdin hedelmät (kuten aina olen unohtanut) ja join vettä. Söin paljon, hyvin kylläiseen oloon saakka.

Kotona iltaruokana vedimme jotain lihaa ja salaattia, joskus lihapullia ilman korppujauhoa. Tai taisi olla korppujauhoa. Joskus kokeilimme karppauspitsaa, joka itseasissa oli varsin hyvää, tosi hyvää. Suosittelen!

Ja katso, paino tippui aivan järjetöntä vauhtia. Kirjan oppien mukaan vietin noin 6 karppauspäivän ja yhden tsiittauspäivän, jolloin pitikin vetää överisti. No, monesti xiittaus venyi koko viikonlopuksi, mutta sou not. Tiistaina oltiin samassa tilanteessa taas kuin perjantaina ja paino putosi. 23.5. painoin 82 kg ja 18.6. painoin 78kg. En tiedä onko 4kg kuukaudessa kaksinen laihdutus, mutta se oli hyvin helppoa. Ainoastaan aamuruuat alkoivat ällöttää. Eikä kakka meinannut tulla, kun pavutkin ällötti.

Siksipä peliin tuli ruisleipä. Aloin syömään ruisleipää aamiaisella ja lisäksi aivan hiukan perunaa tai pastaa tai riisiä lounaalla tai päivälliseksi. Siis hyvin vähän, alle 50g. En todellakaan siis ollut missään ketoosissa tai muussakaan hömpötyksessä. Lisäksi kohonneet sykkeet ja epämiellyttävät tuntemukset sydämessä, joita koin ensimmäisen kuukauden aikana, poistuivat. Näillä muutoksilla painoin 16.9. 76,7kg.

Sen jälkeen innokkaampi purismi kuoli ja karppaamisesta alettiin puhumaan joka paikassa ja sekös alkoi vituttaa. Nykyisin olen taas moniravintoinen, mutta syön huomattavasti vähemmän hiilariaineksia kuin aiemmin. Painoni liikkuu 77-78kg välillä. Paitsi nyt SkiExpon jälkeen en ole uskaltanut käydä puntarissa. Odotellaan ensin vähän.

Ketä kiinnostaa laihdutuskokemukseni? Kispekin itkee jo verta ja huutaa Jyväshyvässä.

Kaikkiahan se kiinnostaa, ettekö lue lehtiä. Ei kai lehdet siitä muuten kirjoittaisi. Joka päivä.

Minusta karppausajatuksessa on paljon hyvää. Kun aikaisempi ruokailutottumus on se, että syödään puolikiloa pastaa ja nakki, niin nyt syödään puolikiloa nakkeja ja pastasuikale. No, toivottavasti nakit eivät ole jauhonakkeja, mutta kuitenkin. Pasta-annoksen jälkeen jaksat kyllä juosta vähän aikaa, mutta toimistotyössä istut aikasi, pieraset ja taas on nälkä. Vähän kuin söisi ABC-burgerin tai mäkissä.

Jos taas pystytään syömään vaikka vain yksi peruna sen edellisen 4 perunan sijaan, lisäämään hieman lihaa ja salaattia, niin helposti käykin niin, että kaloreita tulee nautittua vähemmän, mutta kylläisenä on pidempään.

Eihän tämä sovi Kispen kaltaiselle urheilija..no..nuorukaiselle, joka kuluttaa energiaa. Mutta meikäläiselle, mutkaselkäiselle toimistoesalle, joka jaksa mitään tehdä, se sopii mainiosti. Itseasissa liikkumalla laihduttaminen on vaikeaa juuri tällaiselle meikäläisen kaltaiselle pullamössölle. Vähän kun käyt juoksemassa, tuletkin sitten r-kioskin kautta kotiin ja otat sipsipussin palkinnoksi, kun niin hienosti juoksit. Parempi kun hukkaa vaan kalorit syömisestä ja yrittää pysyä kylläisenä. Sydän saattaa poksahtaa, mutta väittäävät että se poksahtaa lihavillakin. Ei ole helppoa.

Se, mikä koko karppausajatuksen pilaa, on se, kun ihmiset ovat taas kerran niin tyhmiä. Miksi jonkun 8v lapsi karppaa? Mitä se tarkoittaa, jos 8v karppaa? Toisaalta, minusta on älytöntä sekin, että jonkun lapsi, 8v, on kasvissyöjä, kai tämä menee siihen samaan sekoiluun. Ihmiset sekoavat asioista, joita laittavat suuhunsa. Katsokaa nyt niitä rastatukkaisia värikkäisiin vaatteisiin pukeutuvia kasvissyöjiä. Sellainen sinustakin tulee, jos et syö lihaa. Että suosittelen syöttämään pikku-Pekalle lihaa heti vaan kun leuat jaksaa jauhaa. Peruskarppaaja kai on vielä hieman tukeva mies, joka on karppaamalla hukannut 10+ kiloa ja on sitä mieltä, että se on parasta maailmassa. Varmasti tuntuu olo kevyemmältä ja niin edelleen, mutta epäilen että se ei ole se paha hiilari, joka siellä on aiemmin tuntunut raskaalta vaan se, että olet ollut läski, etkä isoluinen.

Toisia karppaajia on sitten ne, jotka on saaneet sen käsityksen, että kun lisää rasvan syömistä, niin elämä muuttuu liukkaaksi. Kaadat paistorasvat vielä lasiin ja hörppäät ne perään, niin johan luistaa. Kakkakin kelluu kivasti.

Sen verran pitää vielä Kirjaa lainata tähän, että eikö ole erinomaisen jännittävää, että joku on keksinyt, että ruokaa polttamalla (siis tulessa), voidaan mitata se, että paljonko se lihottaa. Että kun poltat kilon sokeria, niin se lämmittää niin paljon vettä, että lihot 10 kiloa. Tai jotain. Vai niin. Näinkö on?

Entä jos poltat kilon pahvia, tuota noin, johon kaikki vehkeet nykyisin pakataan. Montako sataa astetta veden lämpötila nousee (kompa Kispelle, kun se tykkää noista pähkinöistä)? Entä jos syöt kilon pahvia? Mitä tapahtuu?

a) Lihot kilon
b) Lihot kaksi kiloa
c) Joudut sairaalaan

Mites koivuhalko?

Joku pikkusen liian yksinkertainen kaveri on keksinyt tuon kaloriajatuksen – joskin täytyy myöntää että oikeansuuntaisia tuloksiahan se antaa. Kirjassa oli esimerkki myös tästä. Vapaasti muistista lainaten:

Äijjä söi 1800kcal päivässä viikon ajan siten, että dieetti koostui pääosin joko rasvasta, proteiinista tai hiilihydraateista. Kuinka kävi?

Hiilihydraateilla äijjä lihoi kilon
Rasvoilla laihtui 0,8 kiloa
Proteiineilla laihtui vajaa 2 kiloa.

No, tässä ruokabisneksessä kyllä tutkimuksia löytyy tukemaan mitä tahansa näkökulmaa tai Saanan blogista ainakin löytyy joku vinkki, jos nyt ei tutkimus, mutta kuitenkin, niin kannattaako näitä niin tosissaan ottaa.

 

  •   •   •   •   •
Thu 13.10.2011 by Jasmo

Ruokakauppaketjut

Ruokakauppaviritys Suomessa on kyllä hyvin sekava viritys. Miettikääpä nyt. Meillä on kaksi isoa ketjua, joiden hallituksissa ja päätöksentekoelimissä istuu kunnallis- ja valtionpoliitikkoja kampittamassa mahdollista kilpailua. Lidlille ei rakennustilaa löydy, mutta 6 jalkapallokentän kokoinen Prisma voidaankin rakentaa.

No, tuo asia minua ei edes kiukuta. Naurattaa vaan nämä Suomen maan tavat, joita muualla kutsuttaisiin korruptioksi, mutta Suomessa maan tavaksi, sillä meillä ei ole korruptiota.

Vielä enemmän ihmetyttää se, kuinka ihmiset ovat onnellisia ostellessaan paratiiseissa kuten K-kauppa, Citymarket tai Prisma. Niissä ei ole halpaa ja tuotteet ei ole kovinkaan ihmeellisiä. Stockmannin herkussa ei ole halpaa, mutta tuotteet ovat hyviä. Hyvä esimerkki noista hinnoista on meidän perheestä.

En oikeastaan tiedä mitä tapahtui kesällä (ehkä naimisiinmeno vaikutti?), mutta bonusostomme putosivat dramaattisesti. Normaalisti kannoimme S-ryhmään rahaa melkein 500 euroa joka kuukausi, nyt yhtäkkiä vain pari hunttia. Lähikauppamme on S-Market. En tiedä mitä tapahtui, paitsi että aloimme kokeilemaan vähän erilaisia ruokailujuttuja, mutta ei kai se niin paljoa luulisi vaikuttavan.

Lisäsimme myös Lidlissä käyntiä. Ei dramaattisesti, mutta lähinnä siten, että pyritään käymään Lidlissä aina kun voidaan. Tässä koko hämmennyksessä on ollut sellainen tulos, että meidän yhteisellä pankkitilillä, johon laitamme molemmat ruokarahat yms. joka kuukausi, ei enää vilkkasekkaan pohja, vaan rahaa on alkanut kertymään. Ei paljoa, mutta sillä tavalla, ettei kuun lopussa tarvitse laittaa lisää.

Tämä lienee kertoo “bonusjärjestelmistä” kaiken oleellisen. Lidlin bonusjärjestelmä on eittämättömästi paras. Sitä ei ole.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka yksinkertaista koijataan noiden bonussysteemien kanssa. Tarkista tästä bonuskertymäsi, jotta voit tarkkailla pääsetkö seuraavalle askelmalle. S-ryhmällähän askelmien erot ovat 0,5%. Pirkanmaalla jos on bonuskertymä 480e, niin saa 2,5% bonusta, se taitaa olla melko tarkkaan 10e. Jos osteleeki vähä lisää, et pääsee seuraavalle levelille (20e -> 500e), saakin 3% bonusta! Eli meleko tarkkaan 15e! Eli 20e panostuksella saa 5 euroa takaisin. Nimittäin!

S-ryhmässä ainut hyvä on S-pankki ja sen palvelut. Niistä tykkään.

  •   •   •   •   •
Wed 03.08.2011 by Jasmo

Ravintolamusiikki

Jos musiikkia tullaan kuuntelemaan, niin se olisi myös syytä kuulua. Aina näin ei ole edes festareilla, esimerkiksi Ilosaarirokissa jotkut bändit soittivat aivan liian hiljaa, jotkut taas todella kovaa. Sound checkissä ollaan yössä?

Mutta Ilosaarirock sikseen.

Oletko koskaan ollut viettämässä vaikka kivaa after workiä kavereiden kanssa ja kun kello alkaa lähestymään oikeaa iltaa, huomaat että joku rokkibändiksi itseään kutsuva kasaa nurkkaan jotain kamoja. Kuvittelet, että onhan tässä aikaa vielä parit ottaa, ennen kuin rokki alkaa, mutta rokkaripa aloittaakin sound checkin. Mikä onkaan mukavampaa kuin 10 minuuttia pitkä soundchekki täynnä ihmisiä olevassa istuskeluravintolassa. Siellä joku pitkätukka pyörittelee päätään ja nuppeja, kun musa ei kuulosta hyvältä.

Sitten kun tuomiopäivän kitarasankarit saavat itsensä vihdoin vireeseen, kuuluu kollektiivinen huokaus asiakkaista, jotka pääsevät taas hiljaisuuden turvin juttelemaan ja ottamaan pari drinkkiä.

Tunnin päästä kajahtaa. Pahimmassa tapauksessa joku täysin yössä oleva ravintolapäällikkö kuuluttaa nahkajaakot estradille. Että kättä yhteen, täältä tulee vitun kova rokkibändi.

Kukaan asiakkaista ei tiedä, että täällä joku rämpyttää, eikä kukaan tullut sitä varten, pois lukien pitkätukkien leimatut tyttöystävät jotka istuvat lähimmässä pöydässä yrittäen vaikuttaa kiinnostuneilta.

Miksi nuo keijot taas kerran päästettiin pilaamaan ihmisten ilta? Kuka oikeasti haluaa kuulla jossain pubissa livemusiikkia? Omat kokemukset noista koostuvat lähinnä täydellisistä katastrofeista.

Rokkariäijä kun vihdoin pääsee kulmaräkälään keikalle, niin sitten nimittäin painetaan täysiä, nupit yhteentoista. Istuskeluravintolassa ihmiset eivät enää kuule toisiaan vaikka huutaisivat.

Miksi musiikista pitää nostaa illan pääelementti ravintolassa? Tampereen kylpylän terassillakin oli joku tunari soittamassa, kun joku päivä siellä istuin. Ja eikö sielläkin käännetä musat paljon kovemmalle livemusiikissa kuin mitä taustamusiikki aiemmin oli. Ja taas se vakio kyllästynyt tyttöystävä. Soita itelles taksi olisi toiminut sielläkin.

Onko jollakin muka hyvä kokemus tuollaisesta tulitikkuaskin kokoisessa tilassa soitetusta keikasta?

  •   •   •   •   •
Wed 23.02.2011 by Jasmo

Suomen talouslehdet

MoneySuomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta.

Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin.

Talousuutisointi on melkoisessa lamassa.
Kauppalehti: Katso mitä puhelinta Elop käyttää
Taloussanomat: Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon?
Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä
Arvopaperi: Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan
JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä!

Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta.

Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään)

En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos.

Seurasin jonkin aikaa uutisointia korkojen kehityksestä, kun ajattelin, että ehkä toimittajat pystyvät sanomaan siitä jotain järkevää. Vaan eivät pysty. Käytännössä uutiset ovat jonkun analyytikon suoria haastatteluita. Ja jokaisella analyytikolla on oma mielipide, joka sitten sellaisenaan “painetaan” lehteen. Nordean pääanalyytikko: Korot nousevat vuoden loppuun mennessä. Hypon pääanalyytikko: korot pysyvät matalalla.

Lehdissä kehutaan vuoron kiinteää korkoa, välillä pitkää korkoa ja välillä suositellaan kaikkein lyhintä. Tilastot näyttävät, että kaikkein lyhin korko on ollut tähän saakka kaikkein todennäköisimmin myös halvin, mutta silti se ei estä lehtiä uutisoimasta pankkien myyntipuheenvuoroja esimerkiksi korkokatoista.

Näiden lehtien selaamisen kanssa onkin tullut mieleen, että mitä suomalaiset ammattilaiset sitten lukevat? Sijoitusammattilaiset, analyytikot jne. Ilmeisesti eivät ainakaan suomenkielistä tuotantoa. Vai löytyykö jostain vielä suomenkielistä, hieman pidempää ja jäsennellympää uutisointia taloudesta?

Itse Seligsonin asiakkaana nautin suunnattomasti heidän blogeistaan ja puolivuotiskatsauksistaan, vaikka minulla ei ole rahaa penniäkään niissä asioissa kiinni, joita niissä käsitellään. Eikä paljon muuallakaan. He kertovat asioista perinpohjaisesti, luotaavat yritystä ja sen johtoa, kertovat menneestä, arvioivat tulevaisuutta ja niin edelleen.

Takaisin lehtiin.

Minua oksettaa nykyinen internetuutisointiryntäily – eritoten talouden osalta – jossa tärkeintä on olla ensimmäinen, jotta saa klikkejä ja kun saa klikkejä, voi pyytää mainoksista enemmän rahaa. Se, onko uutisessa järkeä, onko se totta tai onko se täysin päinvastainen kuin tunti sitten lähetetty uutinen, ei ole relevanttia.

Asiakkaat yritetään huijata lukemaan lehden sivuja. Talouslehden. Eikö talouslehden pitäisi olla uskottava? Nämä meidän taitavat olla pelkkää paskaa.

Täten osallistun (turvallisesti tälläi helmikuun lopussa) Outi Vainiokulma-Immosen lanseeraamaan “En klikkaa roskaa” -helmikuuhun. Suosittelen kaikille. Tai jos ei halua mihinkään somepaskaan sekaantua, niin kuinka olisi sitten en lue laaduttomia taloussanomalehtiä.

  •   •   •   •   •
Mon 31.01.2011 by Jasmo

Vähemmistömenoo

Katselin tänään uutta suosikkiohjelmaani, Pressiklubia. Se on ihan hauska ohjelma ja tykkään Rubenin kommenteista ja asenteesta ohjelmassa. Vieraana oli Eva Biaudet, vähemmistövaltuutettu. En lähtenyt katsomaan ohjelmaa Evan takia tai muutenkaan karvat valmiiksi pystyssä, mutta kyllähän se aika pysäyttävää oli.

Nimittäin ohjelmassa puhuttiin siitä, miten ulkomaalaisia pitäisi käsitellä uutisoinnissa. Että onko oleellista kertoa rikoksesta se, että onko tekijä kantasuomalainen vai maahanmuuttaja. Eva tietenkin oli sitä mieltä, että ei ole tarpeen koskaan mainita kansallisuutta, paitsi jos annetaan tuntomerkkejä. Kenties näemme kohta rikosuutisoinnissa kerrottavan, että tekijä ei ole ulkomaalainen. Sitten jos sitä ei sanota, tekijä on ulkomaalainen. Kyllä onkin parempi paikka maailma, kun ei ole enää rasismia!

Sitten Ruben esitti tiukan kysymyksen Evalle. Jos valikoidaan rikoksista sopivat ja huomataan, että raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä 20%, saako sen uutisoida? Ei. Ei saa. Saa silloin, jos kirjoittaa pitkät lätinät siitä, että suomalaiset kyllä raiskaavat paljon enemmän kuin tilastot antavat ymmärtää. Ja että tällaisella oletuksella (joku on arvannut, että vain 10% raiskauksita ilmoitetaan poliiseille, mikään tutkimus se ei ole) ulkomaalaiset eivät erotukaan raiskaustilastoissa.

Vähemmistöistä keskustelu ärsyttää minua aina vaan. Edes Ruben ei uskaltanut sanoa, mikä kansalaisuus on kärjessä Suomen ulkomaalaisten tekemissä raiskauksissa. Kaikki tiedot kyllä löytyvät tilastokeskuksesta. Vaikka se on totta, sen ei haluta olevan totta ja jotta se ei olisi totta, kukaan ei saa kuulla siitä.

Sitten mietitään Persujen kannatuksen kohoamista. Heidän on tavattoman helppo tehdä politiikkaa. Kukaan muu kuin Soinin porukka ei edes uskalla sanoa, että ulkomaalaiset tekevät rikoksia. Koska kukaan ei uskalla siitä edes puhua, ei ole mitään syytä olettaa, että asiaan saataisiin mitään järkevää ratkaisua. Persut pystyvät tarjoamaan helppoa ja ymmärrettävää lähestymistapaa, maahanmuuton rajoittamista. Kilpailevia ehdotuksia ei ole juuri kuultu. Ääripäästä toiseen.

Entä kuinka median itsesensuuri sitten toimii? Otetaan esimerkki, kun se yksi kaveri tulitti siellä mäkkärin autokaistalla niitä hahmoja. Lehdissä ei mielestäni mainittu mitään tuntomerkkejä miehestä, joka oli jo itsessään niin epäilyttävää, että sosiaalinen media tiesi 5 minuuttia tapahtuman jälkeen ampujan romanitaustan ja myös MTV3 uutisoi siitä.

Entä Sellon ampuja? VIranomaiset eivät halunneet kertoa ihmisen taustoja, joten heti epäiltiin ulkomaalaiseksi. Ja yllättäen ulkomaalaistaustat löytyivät. Taaskin sosiaalinen media spekuloi jo kauan ennen virallista totuutta asialla. Melko varmaa tietoakin saatiin.

Onko siis parempi, että suomalaiset arvuuttelevat kansalaisuutta (tai syntyperää) eri foorumeilla vai pitäisikö sanoa suoraan kaverin syntyperä ja spekulaatiot voitaisiin lopettaa. Eikö pitäisi tunnustaa tilastolliset tosiasiat ja yrittää tehdä jotain asioiden parantamiseksi? Nyt pyritään keksimään asioita vääristämään tilastoja ja siten tulkita, että ulkomaalaiset eivät teekään rikoksia. Tai jos se tilastossa näkyy, niin herranjumala, ei nyt ainakaan kansalaisille kerrota.

Ne sivistymättömät juntithan polttaisivat ulkomaalaiset roviolla.

  •   •   •   •   •
Wed 16.06.2010 by Jasmo

Piilokulut

Ihmetyttääkö teitä koskaan kuinka paljon kaikenlaisia piilokuluja oikein maksamme. Oikeastaan kaiken huippu on ollut Nordea, joka on kivana pankkina myöntänyt meille lainaa, mutta joka kuppaa asiakastaan joka välissä. Kun olen Avainasiakas, eli on todella paljon velkaa pankille, pääsen ässätiimiin, joka saa esimerkiksi MasterCard Goldin ilmaiseksi! Ja tilinhoitokuluakin otetaan ainoastaan 50 snt / kk! Normaalisti sitä ei otettaisi nuoruuteni vuoksi, mutta avainasikkaana se otetaan.

Tämähän on hienoutta, normaalisti edellä mainittu MasterCard maksaisi vissiin noin 100e / vuodessa. No, nyt on ilmeisesti Nordeakin tulossa katumapäälle ja alkaa velottaa epäeuroisista nettiostoksista vielä huonomman vaihtokurssin lisäksi jotain naurettavaa, melkein 2% provisiota asiakkaalta. Tämän lisäksi minun pitäisi maksaa 6 euroa vuodessa palvelumaksuja lisää, jotta näkisin verkkopankissa MasterCardin tapahtumatilanteen.

Kulut sen kuin lisääntyvät: Nyt kun e-laskut ovat tulleet jo kohtuullisen laajasti käyttöön, pankit kuten Tapiola ja Spankki lähettävät saapuneesta laskusta sähköpostin asiakkaalle, että tulehan maksamaan. Nordealla sähköpostin lähetys ja tekstiviestin lähetys e-laskusta ovat maksullisia lisäpalveluita. Tai kuten lainan suoraveloitukseen keksitty vähän reilun euron kulu, joka on käytännössä siis vain kiinteä lisäkorko.

Lisää piilomaksuja tulee, kun kaupat saavat veloittaa maksamiseen liittyviä kulujaan asiakkailta. Viehko ajatus, kauppa pääsee vihdoin kattamaan kulujaan, jotka on jo valmiiksi katettu tuotteiden hinnassa.

Ei riitä että joudumme ottamaan käyttöön maailman vammasimmat termit Debit/Credit kortitmaksemisessa, vaikka kumpikaan ei ole suomea koskaan nähnytkään. Otamme tämän käyttöön, koska niin kuulemma on kaikkialla muuallakin. En ole kaikkialla käynyt, mutta niissä muutamassa paikassa jossa olen käynyt, ei ole lukenut Debit eikä Credit vaan jotain ihan muuta. Tämä kaikkialla muualla taitaa olla yhtä mustaa valkoisella kuin Tanja Vienonesella Karpelalla Saarelalla Karpelalla aikoinaan tekijänoikeuslaista.

En tarkoita että kaiken pitäisi olla ilmaista, tai että Nordeakaan ei minulta voisi periä noita kuluja. Mutta minua suomeksi sanottuna vituttaa surffailla Nordean verkkopankissa, kun jokainen klikkaus potentiaalisesti maksaa rahaa. Minulla on esimerkkejä, kuinka homma toimii joillain muilla aloilla.

Nimittäin pokerifirmat saavat tulonsa siitä, että ihmiset pelaavat siellä. Ja sen kyllä näkee. Siinä missä leikkirahalla näpertelevät saavat esimerkiksi Party Pokerilla odottaa tuesta vastausta keskimäärin kaksi viikkoa, rahapelaajat saavat vastauksen tunnissa. Mikään palvelu ei maksa mitään lisää, vaan pokerifirma on tyytyväinen siihen rakeen, jonka saa minulta kerättyä, kun pelaan.

Nordeakin saa meidän perheestä melkein tonnin joka kuussa rahaa. Jos se ei riitä, niin eikö sitä marginaalia olisi voinut sen verran olla enemmän lainassa, että voisi pankkipalvelut kattaa ihan kokonaan niillä ja keskittyä palveluun? Siinä ei paljon viiskytsenttiset tuntuisi. Mutta ei.

Nordea ei ole ainut, Tapiola alkaa perimään minulta jotain aivan käsittämätöntä yli viiden euron kuukausimaksua tilistä, kunhan täytän 27! Olenkin jo siirtänyt rahastot Tapiolasta Seligsoniin, lainat Nordeaan, vakuutukset pääosin Fenniaan ja siirrän Tapiolasta loputkin, kunhan keksin minne.

Nyt kun Nordea on ollut tässä haukuttavana ja esimerkkinä, niin täytyy kuitenkin kehaista sen verran, että 1) Leppävirran Nordeasta on saatu loistavaa palvelua 2) Nordean henkilökohtainen asiakasneuvoja on todella hyvä systeemi.

Mutta noista lisämaksuista en välitä, no, sen ehkä jo hoksasittekin.

  •   •   •   •   •
Mon 07.06.2010 by Jasmo

JB testaa: OpenOffice, 3-sarja

OpenOffice.org, Jasmon blogi ei hirveesti tykkääJoskus sitä vanhemmiten huomaa, kuinka sitä nuorena on ollut tyhymä. Minulla on blogissa postauksia aina vuodelta 2005 saakka, jossa kehun OpenOfficea. Eikä siinä mitään, mutta kun yksi kerta ei ole edes riittänyt, vaan vika päässä on esiintynyt useamminkin, esimerkiksi samana vuonna kehun OpenOfficea käytettävyydeltään ja ongelmattomuudeltaan. Ilmeisesti muutaman sivun harkkatyöt ja raportit eivät ole saaneet totuutta esiin.

No, kandityön yhteydessä maailman realiteetit antavat jo viitteitä, kun tuskailen OpenOfficen otsikoiden numeroinnin kanssa. Kandityön teen kuitenkin loppuun työsuhteessa kouluun ja käytin loppuajasta Microsoft Wordiä. Wordin kanssa sai olla tarkkana, ettei numeroinnit yhtäkkiä hävinneet kuvista.

Lopulta jossain koulutyössä OpenOfficen käyttö oli mahdotonta, koska se tekee kuvaotsikot tekstikehysten sisäpuolelle. Hermot meni napakasti ja viimeisimmässä käyttämässäni OO versiossa (3.2.0) kehysten kuvaotsikot (caption) menevät edelleen kehyksen sisäpuolelle, joka on käsittämätöntä enkä edes tiedä voiko sitä muuttaa jostain. Jos joku tietää, niin nyt on hyvä aika kertoa.

Nimittäin tilanne dokumenttien kirjoittamisen saralla ei ole viime vuosina pahemmin parantunut. Vaihtoehtoja on kaksi, OpenOffice ja Microsoft Word. Aloitin kirjoittamaan diplomityötäni OO:lla, oikeastaan hieman uteliaisuuttani, rahasta ei ole kyse, saisin Wordin koululta ilmaiseksi. Ei ehkä olisi pitänyt. Nimittäin uudessa 3.2.0 OpenOfficessa (nyt on juuri julkaistu 3.2.1, jota en ole kerinnyt testata) ei toimi edes perustoiminnot. Esimerkiksi sisällysluettelo, en vain saa sitä muotoiltua mitenkään järkevän näköiseksi. Wordissä sen sijaan jopa oletuksena sisällysluettelo toimii. Nyt OO:ssa sisällysluettelossa sivunumerot eivät tasaannu oikeaan reunaan. Ei vaan tasaannu. Olen poistanut sisällysluettelon sata kertaa ja yrittäny asettaa uusiksi, mutta ei auta. Ei toimi.

Entä kun painaa sisällysluettelon kohdalta oikealla napilla ja ottaa muokkauksen? Kuinka kauan epäilette että kestää, että muokkausikkuna avautuu? Silmänräpäys? 0,2 sekuntia? Ei. Ehkä sellainen 10 sekuntia kun odottaa niin muokkausruutu aukeaa. Miksi? Ei hajuakaan. Se ei ole sivumäärästä kiinni, sillä ongelma oli jos silloin esissä kun työssäni oli 10 sivua. Sama asia lähdeluettelossa, yritän käyttää OO:n omaa bibliografiasysteemiä, joka on ihan siedettävä, mutta hidas kuin elämä.

OpenOffice  aiheuttaa itsemurhiaTöissä käytän myös OpenOfficea joskus, meillä on valmis kirjepohja luotuna. Tyyleihin on määritelty, että Heading 1 on tietyn värinen. Kun kirjoitan tekstiä ja valitsen sitten jonkun rivin tuoksi Heading 1:ksi, niin joskus se tulee oikealla värillä mutta usein myös jollain ihmeellisellä harmaalla, jota ei ole määritelty missään. Hienoa.

No eihän siinä mitään, valtion virastotkin alkaa käyttämään OO, kun Word-tuki on niin hyvä. No, kyllä se varmaan ihan hyvä onkin, jos dokumentti on luotu Wordilla ja se pitää avata OO:lla. Ainakin tekstit varmaan säilyvät tiedostossa.. Mutta yritäpä tallentaa OO:lla .doc muotoinen tiedosto. Tiedostoon piirretyt kuvat hajoavat, niistä näkyy esim vain yksi elementti. Sisällysluettelo näkyy väärin, aivan eri tavalla kuin OO:ssa. Muita asioita en edes jaksanut tutkia, niin paljon alkoi ärsyttää.

Myös muut ovat raportoineet 3-sarjan OO:n hitaudesta. En tiedä mitä siellä on nyt tehty, minusta 2.x toimi paljon paremin kuin tämä kolmossarja.

YHTEENVETO

JB ei suosittele kenellekään OpenOfficea. Aivan täysi paska.

  •   •   •   •   •
Thu 03.06.2010 by Jasmo

Sääilta

Jasmon blogi ja Eiffel TorniOlen kiinnostunut säästä ja ukkosista. Kesäaikaisin osallistun keskusteluihin FLCenterin sivuilla ja irkkailen ukkoskanavilla. Radio Suomi myös järjestää aina silloin tällöin erikoisiltoja radiossa, esimerkiksi kahden tunnin sääohjelman, johon kuulijat saavat soittaa ja kysyä sääasioista.

Tällainen ohjelma tuli tällä viikolla ja jostain syystä se oli Areenassa saatavilla vain muutaman päivän, esimerkiksi enää sitä ei sieltä saa ladattua. No, kovin järkevää keskustelua ei kukaan menettänyt.

Nimittäin nuo sääillat ovat niin myötähäpeän ohjelmia, kuin vain voi olla. Yleisimmin soittaja on joku, joka muistelee lapsuuden tai nuoruuden kesää -54, jolloin ukkoset olivat kovempia, värit erilaisia, äänet voimakkaampia ja hampaatkin kaikki suussa. Tai sitten soittaja on ottanut rohkaisuksi lasin tai pari konjakkia ja jankkaa samaa asiaa koko ajan. Ohjelmaan soittaa sata ihmistä kertoakseen elämää pidemmän tarinansa pallosalamasta, vaikka asiantuntijat eivät pallosalamaan oikein mitään voi kommentoida. Välillä pitää kuunnellessa oikein irvistää, kun tekisi mieli käydä kyselijään käsiksi. Onneksi podcastia kuunnellessa voi kelata pahimpien urpojen yli.

On ymmärrettävää, että ilmatieteenlaitoksen vakiokommentaattori A-J Punkka on jättäytynyt sääilloista pois ja antanut tilaa nuoremmalle ukkostutkijalle, joka jaksaa vielä vanhusten ja muiden harhaisten juttuja kuunnella ja jankata. Pidän kyllä ongelmana sitä, että juontajanainen on liian löperö, eikä ota jämerämpää asennetta lörpöttelyyn ja haaveiluun, saataisiin paljon enemmän kysymyksiä eetteriin, joista jopa joissain asioissa voisi olla jotain järkeä.

Nyt joku vaan jankkaa 15 minuuttia radiossa, että mitenkä sitä tippuisikin paljon vettä maahan, jos koko pilven kosteus muutettaisiin ihan instant vesisateeksi. Itseasissa tällaisia erittäin voimakkaita nopeita sateita on ollut, ilmeisesti pari vuotta sitten ainakin Saksassa, jossa tyyliin viidessä minuutissä on satanut 100mm vettä.

Yritin etsiä uutista tai videota, mutta en löytänyt. Muistaako joku tällaisen tapahtuman? Laita linkkiä.

  •   •   •   •   •