Alkoholilain haitat vain kasvavat

viinaaOikeasti, tässä ei mennä nyt kovin vahvoilla alueilla. Tämän päivän suurin uutinen on ollut se, että Pori Jazz ensiksi ei sallinut mehujen viemistä sisään ja sitten huudon saattelemana salliikin sen. Syynä oli alkoholilain tarkka ja kirjaimellinen noudattaminen. Ja ahneus, mutta ei puhuta siitä.

Pori Jazzia on turha syyttää. Alkoholilain kyseinen kohta on ilmeisesti ajalta ennen 2. maailmansotaa, eli järkevä pykälä ja varmasti ajankohtainen. Nyt oli käynyt niin, että viranomaiset ovat tehneet tulkintoja laista (eivätkä kirjaimellisesti toteuttaneet sitä), kuten tietysti kaikki kansalaiset toivoisivat. Mutta sellainen ongelma syntyi, että eri rokkifestarit ja jazzitupakkafestarit olivat eriarvoisia – Jazzväki sai vetää omaa keittoa, rokkaajat ei. Viranomaisten mielestä tämä oli ok, sillä Jazz-väki osaa käyttäytyä ja rokkaajat ei.

Siispä rokkaajat teki valituksia Valviraan, joka sitten muistutti kaikkia löysäilijöitä, että tällaista vapautta ei Suomessa ole ja siks siitä on nyt tehtävä loppu. Lisää valvontaa ja kyykkyhyppäystä portille!

Ja tuloksiakin ollaan jo saatu. Järvenpään puistoblues on toiminut piknik-festarina, kunnes tänä vuonna enää ei. Tuloksena kävijämäärä romahti (laski noin 50%). Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4000, joista osa ei todennäköisesti tiennyt uusista alkoholirajoituksista. Tapahtuman edustaja pelkää konkurssia. Lainsäätäjät ja viranomaiset ajavat Suomea nousuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka juhlapuheet ja todellisuus yrittämisestä ja mahdollisuuksien tarjoamisesta eivät oikein kohtaa.

Nyt Pori Jazz on sitä mieltä, että tiukentunut alkoholilainsäädäntö ei tule vaikuttamaan heidän kävijöihinsä. Se jää nähtäväksi. Alkoholi on niin kallista tiskiltä ostettaessa vs. kaupasta (saatika Virosta) ostettuna, että markkinatalouden perussäännöt lienevät rikki, jollei laskua kävijöissä näy. Katsotaan.

Näitä suomalaisia hölmöilyjä on tässä nyt peranneet muutkin, mm. Madventures Riku Hesarissa. Emme ehkä elä poliisivaltiossa, mutta vahvasti yritetään melkoista pykälävankilaa rakentaa. Ahdistaa.

Ylläolevasta suivaantuneina suomalaiset valittavat somessa ja lehtien keskusteluissa ja uhkailevat muuttaa suomesta pois. Tämä on vähän kulunut uhkaus. Muuttakaa! Tehkää Björnit! Turha ulista, jollei uhkausta pysty toteuttamaan.

Tässä meikäläisessä demokratiassa 180 000 ihmistä voi olla jotain mieltä, joka välittömästi unohdetaan mitä ihmeellisimmillä tekosyillä päätösprosesseissa. Mutta kun 180 000 ihmistä lopettaa viinan ostamisen kaupasta ja tuo sen Virosta, alkaakin tapahtua. Kenties homoparitkin ja ajatusta tukevat voisivat alkaa pitämään hääjuhlia Ruotsin puolella, niin juhlista tulevat verohyödyt menisivät sinne. Talous ohjaa ja sitoo poliitikkoja enemmän kuin mikään muu.

Nyt kun viinaa rahdataan etelästä runsaasti,  suomalainen päättäjä ja byrokraatti on ihmeissään. Ja kieltämättä juuttuneet sen verran pula-aikaan, että eivät voi käsittää rajojen olevan auki. Jolloin vastineeksi keksitään tuontirajoitteita ja muita haittoja, joilla pyritään estämään alkoholin tuontia. Alkoholikauppiaiden elinmahdollisuuksia Suomessa ei pyritä parantamaan – niitä itseasiassa tuollaisilla Valviran iskuilla heikennetään. Suomi tarjoaa yrittäjälle tukea ja mahdollisuuksia.

Alkoholilaki on syy siihen, että meidänkin perhe todennäköisesti kesälomalla vierailee Virossa. Ei siksi, että alkoholin sieltä ostaessa valtavasti säästäisi (kun sitä niin vähän kuluu), vaan siksi, että se on ainut tapa äänestää asiasta, kun vaalitkaan eivät ole nyt päällä.

Samaa sanoi Björn Walhroos. Hän kertoo kirjassaan Markkinat ja demokratia jaloillaan äänestämisestä. Suosittelen muuten kirjan lukemista, kuten tuo arvostelijakin. Björn äänesti jaloillaan perintöveroa ja muuta vastaan ja lähti Ruotsiin. Hän ei pystynyt yksin vaikuttamaan Suomen menoon, mutta toivoi että näin voi antaa signaalin epätyytyväisyydestä järjestelmään ja vähentää ja lopulta lopettaa epämieluisan järjestelmän tukemisen. Kenties joku toinen äveriäs muuttaa perässä ja valtion kassa pakottaa Björnin haluamiin päätöksiin.

Täsmälleen samaa nyt sadattuhannet suomalaiset tekevät Suomenlahdella. Samaa tekevät, joskin ehkä tietämättään, ne ihmiset, jotka nyt jättivät Järvenpään festareille menemättä.

Toisin sanoen, suomalaiset antavat yhä vahvempaa signaalia siitä, etteivät ole tyytyväisiä alkoholilainsäädäntöön. Onneksi istuva hallitus kuunteli herkällä korvalla ja päätti ettei lakiin aleta nyt tekemään muutoksia. Koska Räsänen olisi suuttunut.

On viime aikoina vahvasti alkanut ahdistamaan tämä meininki täällä. Elvytykset ja leikkaukset ovat olleet toinen toistaan järjettömämpiä ja koko ajan halutaan kieltää jotain lisää.

Leikkikenttiä jyrätään, koska ne eivät ole turvallisia. Uimahyppytorneja ei saa käyttää, koska ne eivät ole turvallisia. Ja itse viranomaisetkin sanovat, ettei nämä rajoitukset maalaisjärjellä aukea, mutta säädettävä on! MITEN TÄSSÄ VOI OLLA RAUHALLISENA???

 

Lakeja ja asetuksia on helppo säätää, mutta mistä saataisiin voimaa lähteä purkamaan niitä?

Suomi säästää

Olen jo jonkin aikaa miettinyt näitä säästöohjelmia. Ilmeisesti aina näin maaliskuussa tulee sellainen olo, ettei kestä enää.

Kun Suomi säästää, säästöt kohdistuvat aina valtion peruskäsitteen peruspilareihin. Poliisiin, armeijaan ja terveydenhuoltoon (ja pelastuslaitokseen). Näitä kaikkiahan me jumpataan.

Poliisissa säästetään. Yhdistettiin liikkuva poliisi paikallispoliisiin ja kuviteltiin sillä saavamme säästöjä. Viimeisimmät tiedot poliisihallinnon suunnasta ovat lähinnä päinvastaisia, kulut kasvavat. Koko muutoksessa ei ollut ainakaan median välittämän tiedon mukaan muuta syytä kuin säästöt ja niitä ei saavuteta. Onnistunut uudistus siis.

Entä pelastustoimen puolella? Hätäkeskukset on siirretty suurempiin yksiköihin, näin saadaan säästöjä. Samalla päivitettiin hieman järjestelmiä ja hätäkeskuspäivystäjiltä otettiin harkintavaltaa pois. Enää päivystäjä ei pysty helposti vaikuttamaan siihe, ketä kahden auton kolariin lähetetään. Vaikka soittaja sanoo, että kaikki hyvin, tarvittaisiin vakuutuksia varten poliisia, niin ei. Kone päättää ketä lähtee, tarvittiin siellä ambulansseja ja paloautoja tai ei. Kai se jotenkin on mahdollista, vaan ei helposti.

Tässäkin säästössä todennäköisesti kokonaiskulut lähinnä kasvavat. Palomiehet, sairaanhoito ja poliisi ajavat yhä enemmän keikkoja. Syyt ovat minun tietämyksen ulkopuolella, kun en pelastustoiminnasta mitään tiedä. Ainoastaan sen, että ne keikat jotka ennen ohjeistettiin ensiapuun vaikka taksilla, ajetaan nyt kiireellisyysmerkinnällä ambulanssilla. Palomies ei myöskään voi paikalle ensimmäisenä saapuessaan ja tilanteen todetessa perua ambulanssia, koska.. niin, en tiedä miksi. Vaikka paikalla ei olisi mitään, niin sääntöjen mukaan ei voi silti perua.

Tampereellaki pörrää lääkärihelikopteri. En tarkkaan ottaen tiedä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu, mutta aiemmin heikosti toiminut järjestelmä saatiin toimimaan vielä heikommin (rahassa mitattuna). Taas säästettiin. Ollaan päädytty siihen, että on järkevintä Tampereella sijoittaa ensihoitolääkäri Pirkkalaan, josta hän lentää helikopterilla keskustaan. Tällainen maalainen kun pysähtyy hetkeksi miettimään, niin.. niin. Länsi-Savossa meiningistä puhutaan älyllisenä epärehellisyytenä.

Entä terveydenhuolto. Siellä on ”säästetty” jo vaikka kuinka paljon ja nyt esitetään että pidennettäisiin työpäivää/viikkoa/jotain 15 minuutilla. Samalla sairaspoissaolojen kulut ovat yli miljardin luokkaa. Eri paikoista kuultuja tarinoita kun ynnäilee, niin minimaaliset resurssit ja järjetön säästäminen aiheuttaa tietyn välinpitämättömyyden ja ihmiset ovat huvikseen saikulla. Jos olet esimiehesi kanssa eri mieltä, seuraavaksi uhkaat olevasi 2 viikkoa sairaslomalla. Sairaslomaahan saa jokainen, jolla on laisinkaan järkeä päässä. En kuitenkaan väitä etteikö saikuttamista harrastettaisi myös muualla kuin sairaanhoidossa. Pointtini on, että kun ”perusduunarit” potkitaan säästöjen takia pihalle ja sairaanhoitajat huomaavat petaavansa petejä ja pesevänsä lakanoita työaikana, niin aika nopeasti kyllä itsekin menettäisi kaiken kiinnostuksen siihen, miten ko. pulju pyörii.

Niin kävisi varmaan myös yksityisellä sektorilla, mutta siellä sentään joku seuraa kokonaiskuluja, ei vain omaa laatikkoaan.

Yhteistä näissä valtion säästöohjelmissa on se, että katsotaan jotain tiettyä karsinaa, vaikkapa hätäkeskuksen kuluja ja niitä ruvetaan alentamaan. Kokonaiskuvaa ei kukaan katso. Mitä jää jäljelle, kun nyt Tampereelle pelastuslaitos laajentaa omaa tilannehuonettaan, koska ei saa enää niitä palveluita hätäkeskuksesta kuin ennen. Tietojärjestelmät, muutto, organisaatiouudistukset.. Olisi kiva nähdä missä vaiheessa säästöjä alkaa syntymään ja missä muodossa. Ja nimenomaa kokonaisuutena Suomelle, ei jollekin yksittäiselle laatikolle budjetissa.

Minulla on eräs kaveri joka on harrastanut hommailua puolustusvoimissa (ja ties missä) ja poliisissa. Joskus häneltä kysyin, että kuinka kauan siihen menee, että laitostuu niin paljon, ettei koko aikaa vituta. Sanoi, että jonkun aikaa, mutta kyllä siihen tottuu.

Auttamisen vaikeus

Cry on camera, get a new school

Cry on camera, get a new schoolMinulla on taas kerran hieman vaikeaa. Televisiossa Unicef moralisoi huonossa kunnossa olevalla afrikkalaislapsella. Hänellä ei ole kuulemma tulevaisuutta, jos minä en anna rahaa Unicefille.

Samaa mieltä on tietysti Greenpeace, Nenäpäivä ja ties mikä. Ruikuttajia riittää. Minulla on kuitenkin ongelma.

Lukemani ja kuulemani mukaan en ole mitenkään varma, että pitkäaikaiset ongelmat esimerkiksi Afrikassa ratkeavat sillä, että viemme sinne rahaa tai jotain tavaraa. Tänään Helsingin Sanomissa oli juttua katastrofipaikoilla pyörineestä lääkäristä, joka on omin silmin nähnyt kaikenlaista hölmöilyä.

Ongelmani on se, etten usko että lahjoitettuja rahoja käytetään tehokkaasti ja että ne menee oikeaan kohteeseen. Hyviä kysymyksiä on esitetty esimerkiksi Haitista, johon lahjoitettiin miljardeja euroja, mutta paikallisten tarinoiden mukaan jälleenrakentamista ei juurikaan ole aloitettu. Tai sellainen kuva ainakin internetistä välittyy, sen täytyy olla oikea.

Unicef yritti kyllä valaa uskoa minuun, kun keskustelin asiasta twitterissä. Heidän sivuiltaan löytyy kaikenlaisia auditointeja rahan käytöstä. Joka taas herättää kysymyksiä. Feissareille ja auditoijille pitää kuitenkin maksaa palkkaa. Mikä on oheiskulujen aste ja millä rahalla tehdään hyvää?

Joku voi nyt tietysti todeta, että miten ihmisten hyvinvointia voidaan mitata rahassa? Vaikka kriisialueilla 50% rahasta menisikin vääriin käsiin, tarkoittaahan se edelleen että 50% menisi oikeaan paikkaan. Ja tämä on totta ja hyvä pointti. Toisaalta, se 50% menee todennäköisesti juuri katastrofin aiheuttajille.

Mutta sitten taas.. Ennemmin annan vaikka Meripelastusseuralle rahaa, kun tiedän mitä siellä tehdään. Muualla joudun luottamaan siihen, että kauniisti hymyilevä toiminnanjohtaja ei satu käärimään fyffejä takataskuunsa. Tai jakamaan kavereilleen. Jos samaa mietit, niin liityt kato Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa Ry:n kannatusjäseneksi. Se maksaa vain 20e / vuodessa :)

Muualle hyväntekeväisyyteen en kaikessa kyynisyydessäni pysty rahaa antamaan, sillä minun täytyisi uskoa, että sillä rahalla on merkitystä ja että se menee oikeaan paikkaan.

PS. Oletteko nähneet mainoksia, joissa vaikka Libresse antaa jokaisesta myydystä tuotteesta 0,01 euroa hyväntekeväisyyteen? Siis firma, jonka liikevaihto on jotain satamiljaardia ja voittoakin tulee, antaa jonkun sentin myydyistä tuotteista, joiden kate% on 50? Kyllä on taas viherpesua. Tai.. Sosiaalipesua. Mitä lie.

 

Tamperelaista tehokkuutta

En tiedä onko tämä Tamsesterin ominaispiirre, mutta bussipysäkkien rakennusprosessia olen tässä seuraillut, enkä ole varma tehdäänkö se tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Nimittäin kun Mansesterissa aletaan bussipysäkin katoksen rakentamiseen, ensiksi kaivetaan kuoppa. Ennen kuopan kaivuuta tapahtuvista töistä minulla ei ole huomioita, sillä olen asunut tässä vasta noin puolitoista kuukautta ja kuoppa oli jo muuttaessani tänne.

Ensiksi on siis kuoppa. Kuoppa kaivetaan ja jätetään lippusiimalla erotetuksi paikalleen esimerkiksi viikoksi tai kahdeksi. Sen jälkeen joku tulee ja tiputtaa sinne betonielementin perustukseksi.

WP_20130913_08_11_17_Pro

 

Huomaa, että kuvassa menevä johto ei kuulut tähän perustusvaiheen työskentelyyn. Pelkkä betonihäkkyrä käydään tiputtamassa monttuun ja jatketaan matkaa. Sitten kuopan ja siellä olevan betonilaatan annetaan taas hengittää rauhassa. Kuitenkin jo parin päivän kuluttua tulee joku vetämään sähköjohdon, joka näkyy kuvassakin. Ja siitä seuraavana päivänä, joku tulee vetämään maadoitusjohdon (tai siltä se näyttää, en ole sähkömies). Huomattavaa on, että nämä tapahtuu eri päivinä, todennäköisesti suorittajat ovat eri ihmisiä.

Sitten pitää antaa taas hengittää noin viikon verran. Kunnes eräänä päivänä joku tuo paikalle varsinaisen katoksen.

WP_20130916_08_31_30_Pro

 

Mainostaulu on onneksi integroituna katokseen, niin ei tarvitse sitä erikseen lähteä hakemaan. Tuosta menee noin viikko (joku voi laskea kauanko oikeasti on mennyt) ja tänään kun tulin töistä, huomasin että pysäkin viereen oli pysäköity kaivuri ja kasa hiekkaa. Kaivuri ei kuitenkaan liikkunut, se oli vain tuotu odottamaan, että paikalle tulee joku, joka kääntää puoli kuutiota hiekkaa paikalleen ja lähtee sitten pois.

En tiedä, onko bussipysäkki sitten vielä valmis ja kieltämättä jännityksellä odotan tilannetta.

Mutta jos tämän homman hoitaisi yksityinen, sen tekisi kaksi miestä kahdella autolla kahdessa tunnissa. Mutta sillähän olisi työllisyyttä vähentävä vaikutus.

Olen varma että tämä on jokin valtiollinen tai kunnan säästötoimenpide, josta tärkeänä kikkeli täristen on puhujanpöntössä paasattu.

EDIT: Tampereen kaupunki vastasi ihmettelyyni, lue se täältä

Säästötalkoiden järjettömyys

Tehokkuutta valtion tapaan

Suomi nousuun valtion tehokkuusohjelmilla ja säästöillä. Saavutettu tehokkuus onkin aikamoista. Aika omalaatuista tehokkuutta.

Valtion ja kuntien toiminnassa on sellainen perusajatus, että jotta mitään saadaan tehtyä tarvitaan lisää resursseja, eli rahaa ja toisaalta sitten säästetään koko ajan. Esimerkiksi tämä paljon puhuttanut lapsimurhajuttu ja lastensuojelu nosti erilaisissa yhteyksissä kysymyksiä lastensuojelun puutteista.

Ei ole resursseja niin virheitä sattuu, sanotaan lastensuojelusta. Tarvittaisiin lisää rahaa, mutta rahaa ei ole. Eli mitään ei voida tehdä.

Toiminta on juuri niin järjetöntä kuin miltä kuulostaakin. Ajatellaanpa Suomen lääkäreitä. Tutkimukset ovat osoittaneet että lääkäri voisi hoitaa satoja potilaita enemmän kuukaudessa, jos ei tarvitsisi täyttää kaikenlaisia tilastointiin liittyviä lappuja ja jos tietojärjestelmät toimisivat ja olisivat jostain kotoisin.

Valtio sanoo, että ongelma on siinä, että lääkäreistä on pula, resursseja ei ole tarpeeksi ja rahaakaan ei ole. En ole vielä kuullut sellaista ehdotusta, että oheistyötä heitettäisiin pois. Ja jos se oheistyö on jotain sellaista, joka pitää tehdä, siihen ei varmaankaan tarvita lääkärin koulutusta.

Olisiko käsittämätön ajatus jos lääkärit keskittyisivät siihen ydinosaamiseensa (ai ai kuinka trendikästä) ja hoidettaisiin ne oheishämmelit sitten jotenkin muuten?

Suomen maahanmuuton jonot ovat edelleen naurettavan pitkät. Ei ole rahaa, resurssit eivät riitä. Pitäisikö töitä vähentää? Ei ole ihmisarvoista kohtelua, jos hätiköidään, mutta ei sekään, että ensin asutaan parakissa vuosi ja ihmetellään, että tuomitseeko joku avioliiton valeliitoksi, vai tunnustetaanko ihan oikeaksi avioliitoksi.

Lainsäädännöllä ollaan saatu asetettua kaikkia mahtavia systeemeitä, kuten hoitotakuu. Että kun ei ole rahaa, eikä resursseja niin asetetaan laki, että on pakko hoitaa. Silloin ei tarvita enempää rahaa eikä resursseja, koska eduskunta voi irrota aina tarvittaessa todellisuudesta.

Työttömyystoimistossa osaaminen on sillä tasolla, että se on käytännössä hyödytön viritys. Näkemykseni on toki vähän akateemisesti painottunut, mutta jos käsittelijä ei tiedä onko työtön nuorisotakuun piirissä, eikä tiedä mikä on Linkedin, niin mitähän on odotettavissa? Onneksi avautuvista työpaikoista tulee aina kirjepostilla tieto, että hae tuonne. Kun työpaikkaan on sitten tullut haettua, pitää soittaa jonnekin valvontapuhelimeen, jossa joku kirjaa että olet nyt hakenut ko. työpaikkaan. Jollet soita, saat penaltia.

Miettikää, joku vastaa työkseen noihin puheluihin.

Suomessa oleva kilpailutuslainsäädäntö on niin monella tavalla päin persettä, että kaikki tietää sen. Jos ajattelee aivan boksin ulkopuolelta, voi olla että yhteiskunnan kannalta aivan yhtä hyvät tulokset saataisiin, jos koko kilpailutuspakko heitettäisiin roskakoriin. Esiteltäisiin sen sijaan aivan uskomattoman omaperäinen ratkaisu, eli virkamiehen vastuu. Sellaisesta ei ollakaan sosiaalidemokratiassa ennen kuultu. Jos ostat kaikki palvelut kaveriltasi, niin vastaat siitä perseelläsi.

Rahaa säästetään yhdistämällä kuntia. Aivan mahtava systeemi. Säästetään poistamalla hallinnon päällekkäisyyksiä, mutta luodaan sitten syntyvään suurkuntaan ne samat pestit kaikille, ettei kukaan joudu työttömäksi. Tuo on demokratian ongelma. Päättäjillä on aina oma lehmä ojassa ja itsellä menetettävää, niin päätökset eivät ole koskaan ajattele yhteistä etua vaan päättäjien etua. Tee siinä sitten sellaisia päätöksiä, jotka oikeasti vähentävät päättäjiä.

Rahaa kaatamalla nämä asiat eivät ratkea, vaan pitäisi antaa työntekijöiden käyttää omaa järkeään. Tulee mieleen se ruotsalainen keittäjä, joka sai potkut kun ei tehnyt sellaista ruokaa kuin käskettiin, vaan oikeasti hyvää ruokaa. Tästä tismalleen on kyse myös Suomessa, isommassakin mittakaavassa.

Siinä on veronmaksajan taas mukava nukkua yö ja miettiä mitä järkeä tässä kaikessa on.

Autoilun ihanuus

Tänään Joensuusta Tampereelle ajaessa luontoäiti antoi melkein kaikkea mitä tarjota saattaa: Jäätävää tihkua, pöllyävää lunta, kovaa tuulta, räntää, vesisadetta, pimeyttä. Kenttämestarit olivat lisäksi käyneet kylvämässä suolaa teille. Aura-autoa ei nähty tälläkään reissulla.

Kun keli on monipuolinen, erottuu myös kanssa-autoilijoista jyvät ja akanat. Varkaudentiellä alkoi satamaan jäätävää tihkua ja tienvarret alkoivat hiljalleen täyttymään ikkunoitaan skrapaavista autoilijoista. Eikä siinä mitään, onhan se aika perusedellytys autoilussa, että näkee eteensä. Vaan ei kaikille. Kun äijjä lähtee mettästä ja huomaa että ikkunan vetää umpeen ja pyyhkijät eivät enää toimi, käännetään lämmitys täysille ja kun matkaa on vain 10km, niin ajetaan sitten varovasti viimeset 10km Warkauteen. Ei haittaa vaikkei ulos näe.

Puoli kilometriä taaempana, pitkässä jonossa, sinisessä Touranissa istuu kuljetta, joka miettii voisiko autoon asentaa mitään urpohakuista ohjuslaitteistoa, jolla moiset äpärät saisi räjäytettyä kiertoradalle.

Warkauden jälkeen jäätävä tihku loppui ja autoilu sujui mukavasti, kunnes Hankasalmen jälkeen löytyy ystävämme venäläisautoilija Honda CRV:llä, joka ei uskalla ajaa satasta, vaan pitää enemmän 60 km/h rajoituksesta. Erityisesti mutkissa pitää hidastaa. Tässä vaiheessahan keli on jo perus talvikeli, joskin alkaa hämärtää. Taivaalta tulee vain vesitihkua. Vastaantulijat pitävät Tourankuskin omalla kaistallaan, mutta kynnet pureutuvat ohjauspyörään. Eikö noita rajoja voisi sulkea?

Sitten jarruttelijat. Jos joku voi ärsyttää paljon on se, että kun ajetaan jonossa, niin pitää hieroa niin lähellä sitä edellä olevaa, että jos siinä autossa pierastaan, on pakko heti painaa jarrua. Ja sitten vihaan myös sitä edellä mainitun takana tulevaa, joka painaa heti jarrua, kun edessä oleva hipaiseekin. Loistavasti saadaan jarruvalot vilkkumaan jonossa tauotta, eikä kukaan tiedä onko kyseessä oikea jarrutus vai jarrun hivoittelu. Tarvitsisin yksityistiet.

Liikenneturva mainostaa turvaväliä maantielle. Jos oikein kuulin, niin maantienopeudessa (80-100km/h oletan) turvavälin pitäisi olla 7 sekuntia. Sehän on satasen vauhdissa melkein 200 metriä! Siinä on kohtuullinen turvavälivaatimus.. Muutenkin näppärä etäisyys, kun lyhyillä valoilla ei enää nää koko matkaa edellä olevaan autoon ja pitkät polttaa etummaisen verkkokalvot. Toki jos edellä ajava ajaa jarruttamatta suoraan seinään ja pysähtyy äärettömän nopeasti vauhtiin 0, niin kyl saattaa maksimiliukkaalla tulla kiire vielä 200m päästäkin jarrutella. Mutta perus talvikelissä jarrutusmatka ei kyllä mahda 100km/h vauhdista olla ikinä sataa metriä.

Ei oo helppo olla autoilija, kun niin suuri osa muista autoilijoista on niin paljon huonompia kuin minä.

Metallica ja Sonisphere

Oikeastihan kaikki kiukkuiset blogijutut pitäisi kirjoittaa heti sen jälkeen, kun kiukku on ylimmillään. Silloin ei tule postauksesta mitään toisaalta-toisaalta lässyttämistä, vaan kunnon huutamista. Metallican keikasta alkaa olla kuukausi aikaa, joten pahin viha on jo laantunut, mutta takaan ettei toisaalta-toisaalta postausta ole tästä tulossa.

Sonisphere, eli mulle ihan vain Metallican keikka toimi hienosti. Autolla lähelle, autossa vain yksi kaveri sai turpiinsa. Auto parkkiin, ilmainen parkki. Eli kaikki toimi komeasti, kunnes tulimme portista sisään. Sisäänpääsy oli helppoa, siinä jonoa ei ollut.

Muuten kyseessä olikin aikamoinen jonotussimulaattori. Luonnollisesti ensimmäisenä vessaan. Amorphiksen keikka vessajonossa on Sonispheren idea toimivista järjestelyistä. No, ei siinä mitään, Metallicaahan tänne tultiin katsomaan.

Kun Amorphiksen jälkeen tuli henkilökohtaisesti vieläkin vähemmän kiinnostava bändi lavalle, oli aika tarkistaa juomapuoli. Tässä vaiheessa anniskelualueelle ei tarvinnut vielä jonottaa sisään, mutta itse tiskeille olikin 50 metriä jonoa, joita ei oltu rajattu mitenkään, ne olivat vain jonokönttiä, joissa suomalaiset onneksi kohtuullisen järkevästi osasivat jonottaa. Tässä vaiheessa virtsa ei vielä lainehtinut jaloissa.

Meidän jono ei edennyt, joten diilasimme toisen kaverin tuomaan parit siiderit. Enempään ei meikällä olisikaan ollut varaa, nerokkaan tölkkipantin ansiosta ne taisi maksaa jotain 10e / kappale.

Tölkkipantti (2e / tölkki) oli silkkaa nerokkuutta, eteenkin kuin pantin sai lunastaa ulos lähtiessä anniskelualueen portilla. Nerokas idea, siinähän voi samalla palauttaa tölkin ja saada taskurahan ja mennä katsomaan Metallicaa? Noin järjestäjät varmaan ajattelivat, kun muistelivat että paikalle oli saapumassa 100 ihmistä paikalla olleen 46 000 sijasta.

Ensimmäiseksi palautusjono ruuhkaantui ja koko ulosmeno tukkeutui. Näin alueelta ei päässyt enää ulos. Koska ulos ei päässyt, ei sisäänkään päästetty. Niinpä anniskelualueelta yritettiin päästä sekä ulos että sisään, mutta kumpikaan suunta ei vetänyt. Sitten nerokkailta järjestäjiltä loppuivat rahat pantinpalautuksessa. Maksettu kahden euron tölkkipantti ei ollutkaan enää saatavissa takaisin. Ymmärrettävästi jonot venyivät, kun ihmiset hieman kysyivät rahojensa perään, kun olivat ostaneet esimerkiksi 20 tölkkiä.

Emme jääneet seuraamaan käsien levittelyä, vaan seurasimme edessämme jyräävää pariskuntaa ja pääsimme kuin pääsimmekin ulos alueelta ilman tölkkejä. Sittenhän on taas pissihätä ja keikkakin alkaisi puolen tunnin päästä. Vielä kerkiää käymään vessassa ja sitten keikalle.

Kaunis suunnitelma. Sonispheren taitavat ja ammattitaitoiset suunnittelijat eivät tietenkään tilanneet yhtään pisuaaria paikalle, vaan kaikki vessat olivat bajamajoja. Näin paikassa, jossa ainakin 70% oli miehiä, ja heistä 45% oli kaljuja ja pukeutui mustaan.

No jonoahan sitten oli. Ensin kokeilin jonottaa, mutta järki lähti. 100m vessajono ei vaan ole järjellä käsiteltävissä ja kun 15 minuutin aikana pääsee kaksi askelta eteenpäin, ei oikein houkuta.

Menin odottamaan kupla otsassa keikan alkua. En kestänyt, vaan piti lähteä etsimään parempia vessoja kaukaisemmassa nurkassa. Siellä joku olikin jo avannut pelin ja hiekkakenttä lainehti kusesta, kun järkkäreiden katsoessa vieressä ihmiset kusivat hiekkakentälle bajamajojen taakse, kun muuallekaan ei päässyt. Tämä on silkkaa nerokkuutta.

Sitten Metallica jo aloittikin ja veti hyvän keikan. Jotkut musiikista jotain ymmärtävät hörhelöt jotain valittivat soitosta ja Larsista, mutta se kai kuuluu Metallicaan, ainakin vanhaan malliin. Tosin jopa itse huomasin epävarmuutta tietyissä biiseissä. Mutta biisithän on timanttia ja ne kuuluu jotenkin niin keskeisesti elämään, että ne vaan rokkaa. Oli kova.

Järjestelyistä jäi mieleen myös järkkäreiden vähäinen määrä. Ilosaarirockissa on kokolailla puolet siitä väkimäärästä mitä Sonispheressä oli, mutta järkkäreitä näkyy siellä ainakin puolet enemmän. En tarvitse kyttääjiä, mutta esimerkiksi keikkaväen pakkautuessa lavan eteen, on syytä olla paikalla sen verran väkeä, että heikoimmat saadaan pelastettua. Näin kokisin.

Summa summarum

Metallica kova
Sonisphere paska

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen.

Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta.

Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella.

Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin ”itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen.

Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat.

Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen.

Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta.

Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.

Liikuntakeskus Syke on paska paikka

Tietyissä erikoistapauksissa, kuten esim. pitkäaikaisen sairauden (yli 2 kuukautta), raskauden, armeijan tai kesken sopimuskauden alkaneen työttömyyden johdosta ”Syke kattavan, jatkuvan tai joustavan” voi keskeyttää määräajaksi. Keskeytysmaksu (sopimuksen muutoskustannus) on 30 euroa riippumatta keskeytysajan pituudesta. Muutoskustannus ei koske ”Syke joustavaa”. Keskeytyksen maksimipituus on 12kk (”kattava ja jatkuva”). Keskytysaika ei vähennä sopimuken peruskautta. EM. keskeytystapauksissa on esitettävä kirjallinen todiste. ”Syke joustavan” voi keskeyttää ilman erityistä syytä tai muutoskustannusta tarpeen niin vaatiessa 1-4kk:ksi. ”Syke jatkuvan tai joustavan” voi myös irtisanoa milloin tahansa kesken 12kk:n peruskauden 1 kuukauden irtisanomisajalla. Tällöin jäseneltä tullaan perimään takaisin sopimuksen kestoajalta 20€ / käytetty kuukausi. Irtisanomistapauksissa veloitamme myös mahdollisten veloituksettomien tarjouskuukausien ajalta hinnaston mukaisen normaalihinnan. ”Syke kattavan” kyseessä ollessa peritään asiakkaalta käytetyiltä kuukausilta 20€/kk ja käytetyiltä pt-tapaamisilta 19€ / tapaaminen. Myös liittymislahjojen vähittäismyyntiarvo, joka on merkitty sopimukseen, peritään tällöin kerrallaan kokonaisuudessaan takaisin. Asiakkaan muuttaessa kesken peruskauden paikkakunnalle, jossa ei ole CMS-klubia, tai kohtuuttomattomaksi katsottaalle etäisyydelle CMS-klubista, emme peri keskeytys- tai muita maksuja. Mahdollisiset perimättä jääneet maksut peritään kokonaisuudessaan. Eroamisen yhteydessä asiakkaan tulee esittää virallinen muuttoilmoitus, jonka saa maistraatista. Kaikkien korttien hinnat ovat hinnastossa vastaanotossa ja osoitteessa www.liikuntakeskussyke.fi

 

Eikö ole hieno paikka?

Nyt matemaattinen tehtävä. Jos on 5kk ollut jäsenenä ja 25e lahjakortti pohjilla, paljonko eroaminen maksaa?

Kiosked

En ymmärrä aina kaikkea. Tässä nykyisessä sosialistisessa mediassa nousee kaikenlaisia ilmiöitä aina esiin, joista pitäisi olevinaan jotain tietää tai edes ymmärtää. No, en ymmärrä.

Yksi on Pinterest. En tiedä mikä se on, tai mitä sillä tehdään, mutta kun Twitterissä ihmiset ilmoittaa, että se mullistaa markkinoinnin, vasta-angstit ovat niin kovat, ettei kiinnosta taas oikein ottaa selvääkään.

Olinhan aikoinani Facebookin suhteenkin angstinen, kunnes liityin jonain päivänä.

Huomasitteko muuten että Google Plus on päivittynyt ja minusta meni itseasiassa oikein kivaan suuntaan. Olen varmaan vähemmistössä, koska yleensähän muutos on pahasta.

Mutta otsikossa lukee Kiosked. Se on tämän päivän isoimman angstin kohde. Koska Kioskedin pitäisi olla jotain maailmoja mullistavaa. Mutta ei se ole. Ja tämä ei ole taaskaan itsensä tekijöiden vika, vaan niiden kaikkien sekopäiden hypettäjien.

Kiosked on siis killutin, jonka voit ympätä omiin kuviisi ja myydä vaikka kuvassa olevaa perseenpäristintä sitten. Kun kaupat tulee, saat siitä provikan. Myös muut voivat käyttää kuvaasi sivuillaan ja jos he myyvät perseenpäristimiä kuvan kautta, saat siitä rahaa. Hieno systeemi!

Paitsi kuka haluaa hiihtäjän kuvan huomatessaan ostaa siltä istumalta matkan lomakohteeseen, uudet hiihtokamat ja laskettelulipunkin? Ei kukaan. Tämä on suunnattu täysin muotibloggaajille, jotka voivat sponssikamojaan esitellä, sitten liittää kuvat ja mahdollisuuden siitä ostaa. Ja hullut muotiakat ostaa.

Innostuin itse aluksi Kioskedista siksi, koska siellä on saatavilla käyttäjien kuvapankki – saat käyttää kuvia sivuillasi, koska niissä on mainoksia ja kuvan ottaja voi tienata siitä sitten rahaa. No, kuvapankkia tutkiessani sieltä löytyy jonkun ääliön lomamatkakuvat Las Vegasista, jossa poseeraa tyttöystävänsä kanssa eri turistihärpättimien edessä. Osta matka Las Vegasiin. Jep jep.

Suosittelen muuten käymään Las Vegasin lentoaseman kotisivuilla. Luulisi, että on feikkisivut, vaan ei ole.

Kioskedissa on myös vähän sellainen ällöttävä startuphype taas. Viisi vuotta sitten saarnattiin siitä, miten startuppeja pitää tukea. Nykyisin saarnataan siitä, miten ihania ja trendikkäitä startuppaajat on ja miten he pelastavat maailman. Mikä vika on pienyrityksen aloittamisessa, miksi siitä pitää tulla startup? Jotenkin startupiin kuuluu uusi tekninen innovaatio, joka lähdetään toteuttamaan ja heti kun ilmaa saadaan vähän siipien alle, myydään se startup jollekkin isolle firmalle (joita aiemmin puheissa on haukuttu kömpelöiksi ja epätyydyttäviksi) ja työskennellään isolle firmalle pari kuukautta, otetaan loparit ja lähdetään yrittämään uudelleen.

Itse jotenkin arvostan enemmän sitä, että tehdään innovaatioita, parannetaan niitä, eikä vaan haeta ensimmäistä exittiä. En väitä että Kioskedin kaverit olisivat siis näin tekemässä, mutta en tiedä myöskään sitä, kuinka he aikovat tehdä palvelullaan pöökiä. Tosin mainostajia siellä näytti olevan ihan kivasti, vielä kun olisi ollut joku.. Kiinnostavakin.

Pistäisin tähän vielä yhden Kiosked-kuvan, mutta kun tuollaisen javascriptin upottaminen keskelle postausta hajoittaa koko ylläpitotyökalun, niin antaa nyt olla.