Jasmo tietää paremmin
  • facebook

Tehokkuutta valtion tapaan

Suomi nousuun valtion tehokkuusohjelmilla ja säästöillä. Saavutettu tehokkuus onkin aikamoista. Aika omalaatuista tehokkuutta.

Valtion ja kuntien toiminnassa on sellainen perusajatus, että jotta mitään saadaan tehtyä tarvitaan lisää resursseja, eli rahaa ja toisaalta sitten säästetään koko ajan. Esimerkiksi tämä paljon puhuttanut lapsimurhajuttu ja lastensuojelu nosti erilaisissa yhteyksissä kysymyksiä lastensuojelun puutteista.

Ei ole resursseja niin virheitä sattuu, sanotaan lastensuojelusta. Tarvittaisiin lisää rahaa, mutta rahaa ei ole. Eli mitään ei voida tehdä.

Toiminta on juuri niin järjetöntä kuin miltä kuulostaakin. Ajatellaanpa Suomen lääkäreitä. Tutkimukset ovat osoittaneet että lääkäri voisi hoitaa satoja potilaita enemmän kuukaudessa, jos ei tarvitsisi täyttää kaikenlaisia tilastointiin liittyviä lappuja ja jos tietojärjestelmät toimisivat ja olisivat jostain kotoisin.

Valtio sanoo, että ongelma on siinä, että lääkäreistä on pula, resursseja ei ole tarpeeksi ja rahaakaan ei ole. En ole vielä kuullut sellaista ehdotusta, että oheistyötä heitettäisiin pois. Ja jos se oheistyö on jotain sellaista, joka pitää tehdä, siihen ei varmaankaan tarvita lääkärin koulutusta.

Olisiko käsittämätön ajatus jos lääkärit keskittyisivät siihen ydinosaamiseensa (ai ai kuinka trendikästä) ja hoidettaisiin ne oheishämmelit sitten jotenkin muuten?

Suomen maahanmuuton jonot ovat edelleen naurettavan pitkät. Ei ole rahaa, resurssit eivät riitä. Pitäisikö töitä vähentää? Ei ole ihmisarvoista kohtelua, jos hätiköidään, mutta ei sekään, että ensin asutaan parakissa vuosi ja ihmetellään, että tuomitseeko joku avioliiton valeliitoksi, vai tunnustetaanko ihan oikeaksi avioliitoksi.

Lainsäädännöllä ollaan saatu asetettua kaikkia mahtavia systeemeitä, kuten hoitotakuu. Että kun ei ole rahaa, eikä resursseja niin asetetaan laki, että on pakko hoitaa. Silloin ei tarvita enempää rahaa eikä resursseja, koska eduskunta voi irrota aina tarvittaessa todellisuudesta.

Työttömyystoimistossa osaaminen on sillä tasolla, että se on käytännössä hyödytön viritys. Näkemykseni on toki vähän akateemisesti painottunut, mutta jos käsittelijä ei tiedä onko työtön nuorisotakuun piirissä, eikä tiedä mikä on Linkedin, niin mitähän on odotettavissa? Onneksi avautuvista työpaikoista tulee aina kirjepostilla tieto, että hae tuonne. Kun työpaikkaan on sitten tullut haettua, pitää soittaa jonnekin valvontapuhelimeen, jossa joku kirjaa että olet nyt hakenut ko. työpaikkaan. Jollet soita, saat penaltia.

Miettikää, joku vastaa työkseen noihin puheluihin.

Suomessa oleva kilpailutuslainsäädäntö on niin monella tavalla päin persettä, että kaikki tietää sen. Jos ajattelee aivan boksin ulkopuolelta, voi olla että yhteiskunnan kannalta aivan yhtä hyvät tulokset saataisiin, jos koko kilpailutuspakko heitettäisiin roskakoriin. Esiteltäisiin sen sijaan aivan uskomattoman omaperäinen ratkaisu, eli virkamiehen vastuu. Sellaisesta ei ollakaan sosiaalidemokratiassa ennen kuultu. Jos ostat kaikki palvelut kaveriltasi, niin vastaat siitä perseelläsi.

Rahaa säästetään yhdistämällä kuntia. Aivan mahtava systeemi. Säästetään poistamalla hallinnon päällekkäisyyksiä, mutta luodaan sitten syntyvään suurkuntaan ne samat pestit kaikille, ettei kukaan joudu työttömäksi. Tuo on demokratian ongelma. Päättäjillä on aina oma lehmä ojassa ja itsellä menetettävää, niin päätökset eivät ole koskaan ajattele yhteistä etua vaan päättäjien etua. Tee siinä sitten sellaisia päätöksiä, jotka oikeasti vähentävät päättäjiä.

Rahaa kaatamalla nämä asiat eivät ratkea, vaan pitäisi antaa työntekijöiden käyttää omaa järkeään. Tulee mieleen se ruotsalainen keittäjä, joka sai potkut kun ei tehnyt sellaista ruokaa kuin käskettiin, vaan oikeasti hyvää ruokaa. Tästä tismalleen on kyse myös Suomessa, isommassakin mittakaavassa.

Siinä on veronmaksajan taas mukava nukkua yö ja miettiä mitä järkeä tässä kaikessa on.

Tänään Joensuusta Tampereelle ajaessa luontoäiti antoi melkein kaikkea mitä tarjota saattaa: Jäätävää tihkua, pöllyävää lunta, kovaa tuulta, räntää, vesisadetta, pimeyttä. Kenttämestarit olivat lisäksi käyneet kylvämässä suolaa teille. Aura-autoa ei nähty tälläkään reissulla.

Kun keli on monipuolinen, erottuu myös kanssa-autoilijoista jyvät ja akanat. Varkaudentiellä alkoi satamaan jäätävää tihkua ja tienvarret alkoivat hiljalleen täyttymään ikkunoitaan skrapaavista autoilijoista. Eikä siinä mitään, onhan se aika perusedellytys autoilussa, että näkee eteensä. Vaan ei kaikille. Kun äijjä lähtee mettästä ja huomaa että ikkunan vetää umpeen ja pyyhkijät eivät enää toimi, käännetään lämmitys täysille ja kun matkaa on vain 10km, niin ajetaan sitten varovasti viimeset 10km Warkauteen. Ei haittaa vaikkei ulos näe.

Puoli kilometriä taaempana, pitkässä jonossa, sinisessä Touranissa istuu kuljetta, joka miettii voisiko autoon asentaa mitään urpohakuista ohjuslaitteistoa, jolla moiset äpärät saisi räjäytettyä kiertoradalle.

Warkauden jälkeen jäätävä tihku loppui ja autoilu sujui mukavasti, kunnes Hankasalmen jälkeen löytyy ystävämme venäläisautoilija Honda CRV:llä, joka ei uskalla ajaa satasta, vaan pitää enemmän 60 km/h rajoituksesta. Erityisesti mutkissa pitää hidastaa. Tässä vaiheessahan keli on jo perus talvikeli, joskin alkaa hämärtää. Taivaalta tulee vain vesitihkua. Vastaantulijat pitävät Tourankuskin omalla kaistallaan, mutta kynnet pureutuvat ohjauspyörään. Eikö noita rajoja voisi sulkea?

Sitten jarruttelijat. Jos joku voi ärsyttää paljon on se, että kun ajetaan jonossa, niin pitää hieroa niin lähellä sitä edellä olevaa, että jos siinä autossa pierastaan, on pakko heti painaa jarrua. Ja sitten vihaan myös sitä edellä mainitun takana tulevaa, joka painaa heti jarrua, kun edessä oleva hipaiseekin. Loistavasti saadaan jarruvalot vilkkumaan jonossa tauotta, eikä kukaan tiedä onko kyseessä oikea jarrutus vai jarrun hivoittelu. Tarvitsisin yksityistiet.

Liikenneturva mainostaa turvaväliä maantielle. Jos oikein kuulin, niin maantienopeudessa (80-100km/h oletan) turvavälin pitäisi olla 7 sekuntia. Sehän on satasen vauhdissa melkein 200 metriä! Siinä on kohtuullinen turvavälivaatimus.. Muutenkin näppärä etäisyys, kun lyhyillä valoilla ei enää nää koko matkaa edellä olevaan autoon ja pitkät polttaa etummaisen verkkokalvot. Toki jos edellä ajava ajaa jarruttamatta suoraan seinään ja pysähtyy äärettömän nopeasti vauhtiin 0, niin kyl saattaa maksimiliukkaalla tulla kiire vielä 200m päästäkin jarrutella. Mutta perus talvikelissä jarrutusmatka ei kyllä mahda 100km/h vauhdista olla ikinä sataa metriä.

Ei oo helppo olla autoilija, kun niin suuri osa muista autoilijoista on niin paljon huonompia kuin minä.

Oikeastihan kaikki kiukkuiset blogijutut pitäisi kirjoittaa heti sen jälkeen, kun kiukku on ylimmillään. Silloin ei tule postauksesta mitään toisaalta-toisaalta lässyttämistä, vaan kunnon huutamista. Metallican keikasta alkaa olla kuukausi aikaa, joten pahin viha on jo laantunut, mutta takaan ettei toisaalta-toisaalta postausta ole tästä tulossa.

Sonisphere, eli mulle ihan vain Metallican keikka toimi hienosti. Autolla lähelle, autossa vain yksi kaveri sai turpiinsa. Auto parkkiin, ilmainen parkki. Eli kaikki toimi komeasti, kunnes tulimme portista sisään. Sisäänpääsy oli helppoa, siinä jonoa ei ollut.

Muuten kyseessä olikin aikamoinen jonotussimulaattori. Luonnollisesti ensimmäisenä vessaan. Amorphiksen keikka vessajonossa on Sonispheren idea toimivista järjestelyistä. No, ei siinä mitään, Metallicaahan tänne tultiin katsomaan.

Kun Amorphiksen jälkeen tuli henkilökohtaisesti vieläkin vähemmän kiinnostava bändi lavalle, oli aika tarkistaa juomapuoli. Tässä vaiheessa anniskelualueelle ei tarvinnut vielä jonottaa sisään, mutta itse tiskeille olikin 50 metriä jonoa, joita ei oltu rajattu mitenkään, ne olivat vain jonokönttiä, joissa suomalaiset onneksi kohtuullisen järkevästi osasivat jonottaa. Tässä vaiheessa virtsa ei vielä lainehtinut jaloissa.

Meidän jono ei edennyt, joten diilasimme toisen kaverin tuomaan parit siiderit. Enempään ei meikällä olisikaan ollut varaa, nerokkaan tölkkipantin ansiosta ne taisi maksaa jotain 10e / kappale.

Tölkkipantti (2e / tölkki) oli silkkaa nerokkuutta, eteenkin kuin pantin sai lunastaa ulos lähtiessä anniskelualueen portilla. Nerokas idea, siinähän voi samalla palauttaa tölkin ja saada taskurahan ja mennä katsomaan Metallicaa? Noin järjestäjät varmaan ajattelivat, kun muistelivat että paikalle oli saapumassa 100 ihmistä paikalla olleen 46 000 sijasta.

Ensimmäiseksi palautusjono ruuhkaantui ja koko ulosmeno tukkeutui. Näin alueelta ei päässyt enää ulos. Koska ulos ei päässyt, ei sisäänkään päästetty. Niinpä anniskelualueelta yritettiin päästä sekä ulos että sisään, mutta kumpikaan suunta ei vetänyt. Sitten nerokkailta järjestäjiltä loppuivat rahat pantinpalautuksessa. Maksettu kahden euron tölkkipantti ei ollutkaan enää saatavissa takaisin. Ymmärrettävästi jonot venyivät, kun ihmiset hieman kysyivät rahojensa perään, kun olivat ostaneet esimerkiksi 20 tölkkiä.

Emme jääneet seuraamaan käsien levittelyä, vaan seurasimme edessämme jyräävää pariskuntaa ja pääsimme kuin pääsimmekin ulos alueelta ilman tölkkejä. Sittenhän on taas pissihätä ja keikkakin alkaisi puolen tunnin päästä. Vielä kerkiää käymään vessassa ja sitten keikalle.

Kaunis suunnitelma. Sonispheren taitavat ja ammattitaitoiset suunnittelijat eivät tietenkään tilanneet yhtään pisuaaria paikalle, vaan kaikki vessat olivat bajamajoja. Näin paikassa, jossa ainakin 70% oli miehiä, ja heistä 45% oli kaljuja ja pukeutui mustaan.

No jonoahan sitten oli. Ensin kokeilin jonottaa, mutta järki lähti. 100m vessajono ei vaan ole järjellä käsiteltävissä ja kun 15 minuutin aikana pääsee kaksi askelta eteenpäin, ei oikein houkuta.

Menin odottamaan kupla otsassa keikan alkua. En kestänyt, vaan piti lähteä etsimään parempia vessoja kaukaisemmassa nurkassa. Siellä joku olikin jo avannut pelin ja hiekkakenttä lainehti kusesta, kun järkkäreiden katsoessa vieressä ihmiset kusivat hiekkakentälle bajamajojen taakse, kun muuallekaan ei päässyt. Tämä on silkkaa nerokkuutta.

Sitten Metallica jo aloittikin ja veti hyvän keikan. Jotkut musiikista jotain ymmärtävät hörhelöt jotain valittivat soitosta ja Larsista, mutta se kai kuuluu Metallicaan, ainakin vanhaan malliin. Tosin jopa itse huomasin epävarmuutta tietyissä biiseissä. Mutta biisithän on timanttia ja ne kuuluu jotenkin niin keskeisesti elämään, että ne vaan rokkaa. Oli kova.

Järjestelyistä jäi mieleen myös järkkäreiden vähäinen määrä. Ilosaarirockissa on kokolailla puolet siitä väkimäärästä mitä Sonispheressä oli, mutta järkkäreitä näkyy siellä ainakin puolet enemmän. En tarvitse kyttääjiä, mutta esimerkiksi keikkaväen pakkautuessa lavan eteen, on syytä olla paikalla sen verran väkeä, että heikoimmat saadaan pelastettua. Näin kokisin.

Summa summarum

Metallica kova
Sonisphere paska

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen.

Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta.

Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella.

Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin “itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen.

Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat.

Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen.

Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta.

Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.

Tietyissä erikoistapauksissa, kuten esim. pitkäaikaisen sairauden (yli 2 kuukautta), raskauden, armeijan tai kesken sopimuskauden alkaneen työttömyyden johdosta “Syke kattavan, jatkuvan tai joustavan” voi keskeyttää määräajaksi. Keskeytysmaksu (sopimuksen muutoskustannus) on 30 euroa riippumatta keskeytysajan pituudesta. Muutoskustannus ei koske “Syke joustavaa”. Keskeytyksen maksimipituus on 12kk (“kattava ja jatkuva”). Keskytysaika ei vähennä sopimuken peruskautta. EM. keskeytystapauksissa on esitettävä kirjallinen todiste. “Syke joustavan” voi keskeyttää ilman erityistä syytä tai muutoskustannusta tarpeen niin vaatiessa 1-4kk:ksi. “Syke jatkuvan tai joustavan” voi myös irtisanoa milloin tahansa kesken 12kk:n peruskauden 1 kuukauden irtisanomisajalla. Tällöin jäseneltä tullaan perimään takaisin sopimuksen kestoajalta 20€ / käytetty kuukausi. Irtisanomistapauksissa veloitamme myös mahdollisten veloituksettomien tarjouskuukausien ajalta hinnaston mukaisen normaalihinnan. “Syke kattavan” kyseessä ollessa peritään asiakkaalta käytetyiltä kuukausilta 20€/kk ja käytetyiltä pt-tapaamisilta 19€ / tapaaminen. Myös liittymislahjojen vähittäismyyntiarvo, joka on merkitty sopimukseen, peritään tällöin kerrallaan kokonaisuudessaan takaisin. Asiakkaan muuttaessa kesken peruskauden paikkakunnalle, jossa ei ole CMS-klubia, tai kohtuuttomattomaksi katsottaalle etäisyydelle CMS-klubista, emme peri keskeytys- tai muita maksuja. Mahdollisiset perimättä jääneet maksut peritään kokonaisuudessaan. Eroamisen yhteydessä asiakkaan tulee esittää virallinen muuttoilmoitus, jonka saa maistraatista. Kaikkien korttien hinnat ovat hinnastossa vastaanotossa ja osoitteessa www.liikuntakeskussyke.fi

 

Eikö ole hieno paikka?

Nyt matemaattinen tehtävä. Jos on 5kk ollut jäsenenä ja 25e lahjakortti pohjilla, paljonko eroaminen maksaa?

En ymmärrä aina kaikkea. Tässä nykyisessä sosialistisessa mediassa nousee kaikenlaisia ilmiöitä aina esiin, joista pitäisi olevinaan jotain tietää tai edes ymmärtää. No, en ymmärrä.

Yksi on Pinterest. En tiedä mikä se on, tai mitä sillä tehdään, mutta kun Twitterissä ihmiset ilmoittaa, että se mullistaa markkinoinnin, vasta-angstit ovat niin kovat, ettei kiinnosta taas oikein ottaa selvääkään.

Olinhan aikoinani Facebookin suhteenkin angstinen, kunnes liityin jonain päivänä.

Huomasitteko muuten että Google Plus on päivittynyt ja minusta meni itseasiassa oikein kivaan suuntaan. Olen varmaan vähemmistössä, koska yleensähän muutos on pahasta.

Mutta otsikossa lukee Kiosked. Se on tämän päivän isoimman angstin kohde. Koska Kioskedin pitäisi olla jotain maailmoja mullistavaa. Mutta ei se ole. Ja tämä ei ole taaskaan itsensä tekijöiden vika, vaan niiden kaikkien sekopäiden hypettäjien.

Kiosked on siis killutin, jonka voit ympätä omiin kuviisi ja myydä vaikka kuvassa olevaa perseenpäristintä sitten. Kun kaupat tulee, saat siitä provikan. Myös muut voivat käyttää kuvaasi sivuillaan ja jos he myyvät perseenpäristimiä kuvan kautta, saat siitä rahaa. Hieno systeemi!

Paitsi kuka haluaa hiihtäjän kuvan huomatessaan ostaa siltä istumalta matkan lomakohteeseen, uudet hiihtokamat ja laskettelulipunkin? Ei kukaan. Tämä on suunnattu täysin muotibloggaajille, jotka voivat sponssikamojaan esitellä, sitten liittää kuvat ja mahdollisuuden siitä ostaa. Ja hullut muotiakat ostaa.

Innostuin itse aluksi Kioskedista siksi, koska siellä on saatavilla käyttäjien kuvapankki – saat käyttää kuvia sivuillasi, koska niissä on mainoksia ja kuvan ottaja voi tienata siitä sitten rahaa. No, kuvapankkia tutkiessani sieltä löytyy jonkun ääliön lomamatkakuvat Las Vegasista, jossa poseeraa tyttöystävänsä kanssa eri turistihärpättimien edessä. Osta matka Las Vegasiin. Jep jep.

Suosittelen muuten käymään Las Vegasin lentoaseman kotisivuilla. Luulisi, että on feikkisivut, vaan ei ole.

Kioskedissa on myös vähän sellainen ällöttävä startuphype taas. Viisi vuotta sitten saarnattiin siitä, miten startuppeja pitää tukea. Nykyisin saarnataan siitä, miten ihania ja trendikkäitä startuppaajat on ja miten he pelastavat maailman. Mikä vika on pienyrityksen aloittamisessa, miksi siitä pitää tulla startup? Jotenkin startupiin kuuluu uusi tekninen innovaatio, joka lähdetään toteuttamaan ja heti kun ilmaa saadaan vähän siipien alle, myydään se startup jollekkin isolle firmalle (joita aiemmin puheissa on haukuttu kömpelöiksi ja epätyydyttäviksi) ja työskennellään isolle firmalle pari kuukautta, otetaan loparit ja lähdetään yrittämään uudelleen.

Itse jotenkin arvostan enemmän sitä, että tehdään innovaatioita, parannetaan niitä, eikä vaan haeta ensimmäistä exittiä. En väitä että Kioskedin kaverit olisivat siis näin tekemässä, mutta en tiedä myöskään sitä, kuinka he aikovat tehdä palvelullaan pöökiä. Tosin mainostajia siellä näytti olevan ihan kivasti, vielä kun olisi ollut joku.. Kiinnostavakin.

Pistäisin tähän vielä yhden Kiosked-kuvan, mutta kun tuollaisen javascriptin upottaminen keskelle postausta hajoittaa koko ylläpitotyökalun, niin antaa nyt olla.

keep it simple, stupid

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää.

Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan.

No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro.

Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani.

Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa.

Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia.

Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata “how to find mac hd in osx lion”.

Nythän puhutaan jo vuorileijonasta. Yhtäkään mielenkiintoista uudistusta siinä ei ole, johonkin kuvien katseluun tulee vissiin social share.

Entä winkkari? Suurin uudistus on start-barin piilotus. Nyt hiiri pitää viedä vasempaan alakulmaan, jotta starttivalikko pomppaa auki. Onko toimintojen piilottaminen yksinkertaisuutta?

Kuten ystäväni Stone & Jarret (et al.) sanoivat, käytettävyys ei ole helppokäyttöisyyttä ja helppokäyttöisyys ei ole helposti opittavaa. En minä halua työkoneeseeni isompia ikoneita tai kosketuspainikkeita. Olisi kiva, jos se käyttäisi muistia tehokkaasti, olisi nopea ja kuluttaisi vähän akkua. Ja järjestelmät tukisivat tehokäytön omaksumista.

Ei niin, että järjestelmän asennuksen jälkeen pitää ensiksi käyttää puoli päivää ruksiakseen kaikkia turhia himmeleitä pois päältä, että voisi vihdoin tehdä jotain järkevää. Onko tosiaan niin, että jatkossa vain Lelux on tehokäyttäjille, muut vaan swaippailee Pinterestissä?

Nyt kun Arttukin on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostoon, pitää itsekin vähän kommentoida tätä uutisointia taas. Eikä itseasiassa pelkästään lehtiä, vaan tämä koskee kaikkea uutisointia Suomessa.

Nyt kun Mari Kiviniemi oppositiosta huutaa, miten kaikki asiat kuntajärjestelyssä on tehty väärin, tuli tämä asia taas esiin. Hän kun sanoo haastatteluissa, että kun ei edes asiantuntijoita ole kuultu valmistelussa. Talouslehdissä asiantuntijat antavat joka päivä toinen toistaan jännempiä lausuntoja.

Useissa uutisissa käytetään asiantuntijoita jopa yleisenä joukkona, asiantuntijat ovat sitä mieltä että..

Kuka on se asiantuntija ketä Kiviniemi olisi halunnut kuultavan? MIkä hänen koulutuksensa pitäisi olla, entä asema ammatissa? Entä muiden uutisten asiantuntijat, missä heidän luotettavuustiedot ovat? Jos joku sanoo olevansa vaikka rahoituksen professori, voi hänen sanomisiin suhtautua oikealla tavalla – hän ei ole välttämättä oikeassa mutta tietää varmasti jotain. Mutta entä asiantuntija?

Asiantuntija kuulostaa minusta laiskan toimittajan valinnalta silloin, kun ainut mielipide asiasta on saatu joltain sellaiselta ihmiseltä, jonka sanomisista kukaan ei olisi kiinnostunut, jos tietäisi taustat.

Tiputelkaa nimiä ja titteleitä nyt edes.

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama.

On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto.

Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi?

Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon.

No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin.

Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana.

Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :(

Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa.

On todella hyvä että Sauli voitti. Ei sillä, olisin huolinut Pekan presidentiksi, vaikka äänestinkin Saulia. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Mutta nuo Pekan kannattajat. Ne äänekkäimmät somekonsultit, jotka tekee hashtagianalyysiä Pekan impaktista twitterissä. Niiden takia on hyvä, että Sauli voitti. Kukaan ei olisi jaksanut sitä mellastusta, mikä olisi tullut jos Pekka olisi voittanut. Pekan voitto olisi noin yhdessä millisekunnissa käännetty – ei suvaitsevaisuuden - vaan somen voitoksi.

Että kun somekonsultti retwiittasi näitä Pekan kampanjatiimin twiittejä, niin oikeastaan oli tän somekonsultin ansiota, että voitto tuli.

No ei tullut. Onneksi.

Nyt seuraavaksi somekonsultin pitäisi vetää päänsä sieltä suvaitsevaisuusperseestä ja alkaa suvaita tätä vaalitulosta. Osa äänestäjistä äänesti muutakin kuin homoutta, vaikka se ilmeisesti oli somekonsultin pääpainopiste.

Kuuntelin tänään Tuomas Enbusken uusinta pressavaaliehdokashaastattelua, Eva Biaudet puhukseli RKP:n näkökulmia. Suosittelen kaikille, jotka ovat jotain mieltä ruotsin opiskelun pakollisuudesta, kuuntelemaan uusimman jakson Yle Areenasta.

Oikeasti suosittelen. Siinä Eva esittelee poliittista puhumisen taitoaan kiertelemällä asiaa, johon hänellä ei ole yhtään järkevää argumenttia. Kuunnelmassa päädytään mm. kauhistelemaan sitä, että joissain maissa tytöt ei pääse kouluun ollenkaan ja siksi suomessa pitää olla pakkoruotsi. Tuomas yrittää ainakin 5 kertaa eri näkökulmista lähestyä suurta kysymystä: Miksi pitää olla pakko opiskella ruotsia, miksei pakollinen kielenoppiminen riitä. Eva väistää joka kerta kysymyksen, ilmeisesti ääneen sanottuna pakkoruotsi kuulostaa niin pahalta, että hän välttää sitä tarkoituksella. Ja muut opiskeluvaihtoehdot on pakko ohittaa kommentoimatta, sillä ne ovat niin paljon fiksumpia, kuin pakkoruotsi.

En ole pakkoruotsin kovimpia kannattajia. Oikeastaan pakko-etuliitteellä lähes kaikki on rankasti perperistä. Jos unohdetaan Suomen kaksikielisyys, joka on tabu, niin ruotsin pakko-opiskeluun on vaikea löytää järkevää syytä.

Edes englantia ei ole kouluissamme pakko opiskella. Vaihtoehtona on myös saksa. Eli jos pystymme mitenkään ohittamaan ajatuksen, että koska perustuslaki, niin ruotsin pakollisuus on kovin vaikeaa hahmottaa. Jopa RKP:n edustaja voinee myöntää, että keskivertosuomalaiselle tulee olemaan enemmän käyttöä englanninkielelle kuin ruotsin.

No, RKP:n on tietenkin pakko kannattaa pakkoruotsia, koska se edesauttaa ruotsalaisen kulttuurin tai jonkun vastaavan leviämistä ja hyvinvointia Suomessa ja pakkoruotsin poistaminen olisi ensimmäinen askel kaksikielisyyden poistamiseen tai sen uudelleenarviointiin.

Kun kuuntelin Evaa, niin tajusin että RKP:lla ei olisi tosiaan yhtään kannatusta, jos he eivät olisi kielipuolue. Eva on täysin yössä, kauhistelee esimerkiksi vihapuhetta, mutta kieltäytyy analysoimasta sitä. Eikä muutkaan RKP:n edustajat ole minua koskaan vakuuttaneet – eikä heillä ruotsinkielisyyden lisäksi mitään agendaa olekaan, mikä on tietysti hyvä hallitusnäkyvyyden puolesta.

Pakkoruotsin sijasta meillä voisi olla kilpailukykyä lisäävää, tehokasta järkevien kielien opiskelua, jossa opiskelijalla on motivaatiota ainakin sillä perusteella, että valitsi itselleen valikoimasta pienimmän pahan (jos valikoima olisi vaikka ruotsi, venäjä, ranska). Mutta tämä ei käy, koska kukaan ei voi nuorena tietää mitä kieltä tarvitsee. Tämä on RKP:n vasta-argumentti. Kukaan ei voi tietää, mitä kieltä sitä tarvitsee.

Miksi sitten pitää lukea ruotsia, kun sen tarviimisesta ei ole tietoa? No tässä vaiheessa Biaudeet tai muu kertoo jonkun anekdootin kummitytönkaimasta, joka oliki muuttanu Ruotsiin joskus! Siis uskomatonta, että joku on tarvinnut sitä ruotsia oikeasti?

Tääkin keskustelu menee jotenkin sillä tasolla, että Jasmon Blogin pitää tähänkin puuttua tällee hei oikeesti apinat. Mietinkin kuunnellessani Biaudeeta, että soittamalla 10h päivässä tuotakin haastattelua radiossa, nousisi persujen kannatus varmaan 40%:iin. Siinä määrin järki lähtee päästä.

Switch to our mobile site