JB arvioi: Radio

Tässä blogissa on ajanmittaan arvosteltu ja testattu kaikenlaista. Nyt blogi herää talviunesta kommentoidakseen radion nykytilaa.

Kauan siitä tuli puhuttua, kuinka soittolistaradiot eivät puhuttele mua ja kuinka tyhjäpäinen jaarittelu ei radiossa vetoa minuun. Silti olosuhteiden pakosta esimerkiksi autoillessa tuli radiota kuunneltua. Kaikkia kanavia paitsi ei YLE1 tai Radio Nova.

Kulutin sisältöjä kyllä, mutta en ollut tyytyväinen.

Sitten tapahtui lyömättömät YleX:ssä. Äijät laitettu radioon ilman, että he tietävät miten radiossa pitää käyttäytyä tai miten laitteet toimivat. Freestyle on joo näppärää, mutta eniten minua viehätti se, kuinka radiossa oltiin. Aivan sikinsokin. Muistan alkuajoilta jonkun kilpailun, jossa annettiin lippua jonnekin bileisiin. Solonen vain tokaisi yhtäkkiä, että ei hän nyt jaksa tässä mitään kisaa järjestää, se saa tän lipun, joka tänne ekana soittaa.

Myös muut ketterät ideat kuten yhdessä räppääminen soittajien kanssa yms olivat erittäin viihdyttävää kamaa. Musiikkikin menetteli. Nyttemmin Lyömättömät ovat kenties vähän kotiutuneet radioon ja nämä kulmat ovat hioutuneet. He ehkä itse ajattelevat, että ovat tulleet paremmaksi radion tekijäksi (varmasti ovatkin), mutta mun mielestä mielenkiinto on vähän alentunut. Ennen ei yhtään tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi.

Oon ollu aina vähän fanipoika. En tiedä onko noloa fanittaa suomalaista DJ:tä, varsinkin silloin kun mr. Orion ei vielä ollut kukaan. Siinä vaan kävi niin, että herra oli soittamassa kaikissa niissä bileissä missä kävin ja aina sai mulle hyvän fiiliksen päälle. Olin liekeissä, kun Orion sai oman iltaohjelmansa radiosta, silloin taisi olla nimeltään tiistain tanssi-ilta. Koska tottakai, täähän on parasta. Ja tavallaan onkin ja ei ole. En tiedä miksi en koskaan jaksanut säännöllisesti kuunnella Orkideankaan lähetyksiä. Kenties sen vuoksi, koska näissä ohjelmissa musiikki on pääosassa. Vaikka musiikki sinänsä kolahtaakin allekirjoittaneelle, niin radiossa haluan näköjään muita asioita kuin pelkkää musaa.

Vähän sama vika Matin ysärishowssa. Se oli aluksi kivaa, mutta sittemmin muuttunut vähän puuduttavaksi. Autoillessa kyllä mielellään kuuntelee, mutta ondemandina en juuri koskaan.

Mutta sitten Matti ja Orion lykkäsi hynttyyt yhteen Disko2000-ohjelman parissa. Aluksi olin skeptinen yhteistyöstä. Ja alkuun lähdettiin ehkä vähän hitaasti. Tekonaurumiehet veti käsikirjoitustaan viikosta toiseen, biisit oli hyviä, mutta vaara puuttui.

Se on viimeaikoina muuttunut. Juska on rentoutunut ja kofeiinin yliannostuksessaan jauhaa uskomattomia läppiä ja välillä lipsahtaa. Meinasin teloa itseni, kun salilla kuuntelin toverusten sekoilua radiosta ja yhteen kohtaan Juska vaan huutaa Matille, että äitis on niin läski, että [jotain]. Repesin, Matti repesi ja Juskakin pikkuhiljaa tajusi et tää tuli aika puskista. Hyvää settiä. Kofeiininarkkailu on saanut ohjelmasta erittäin hyvän. Sitä tuleekin kuunneltua ondemandina lähes joka viikko.

Olen oikeastaan lopettanut musaradioiden, Looppien, NRJ:n yms. kuuntelun. Kuuntelin kerran Yle Puhe -radiota, jossa Peltsi jututti tunnin kaikessa rauhassa Kakia ja Perttua (tai jotain sellaisia nimiä, BB-naamoja). Olin myyty. En olisi ikinä voinut uskoa, että ko. jampoilla olisi mitään kiinnostavaa sanottavaa. Mutta olihan niillä, kun ei tarvinnut heittää pelkkiä punchlinejä biisien välissä, vaan oli aikaa jaaritella. Tykkäsin.

Suomipopin aamun löysin, kun reilu vuosi sitten menin Värikkään toimarin kanssa johonkin asiakaskeikalle ja radiosta oli suomipop päällä. Jaajo puhui juuri niin mauttomia asiattomuuksia (jotain siitä, kuinka hän haluaisi vetää jotain salkkarinäyttelijää ”pakaraan”), että olin heti myyty. Eihän tällaista saa radiossa sanoa. Ja mikä radio-ohjelma se edes on, että kolme henkilöä kertoo lähinnä omasta elämästään keksittyjä kaskuja ja kääntää kaikki kaksimielisyydeksi. Aivan käsittämätön konsepti. Toimii kuin puukko mummoon.

Mutta Suomipopin musiikki. Sitähän tulee aika paljon. Arttu Wiskari siellä pumppaa kahvimaitoa ja muita kuolemattomia hittejä. Niitä en pysty kuuntelemaan. Olenkin korjannut asian heidän podcast-softallaan (Supla), josta voi kuunnella joka aamu edellisen aamun parhaat palat (~1,5h) ilman musiikkia tai uutisia. Kun ei ne siellä studiossa kuitenkaan juttele mitään ajankohtaista, niin sama mennä näin. Säilyy mielenterveyskin, kun ei tarvitse kahvimaitoja kuunnella.

Niinpä onkin käynyt siten, että minun autossa live-radion kuuntelu on nykyisin joko Yle Puhe tai sitten Radio Classic (suosittelen kokeilemaan, välillä tulee kovaa timanttia). Jos ajomatka on pidempi, tai en ole autossa, niin ondemandina Disko2000 ja Aamulypsy. Jos aikaa jää vielä yli, niin sitten DJ Orion ja jos vielä sittenkin pitää samalla viikolla jotain kuunnella, niin Parasta ennen. Yle Areena kyllä rokkaa tän homman.

Koska musiikkia voin kuunnella Spotifystä, niin radiolta ja ”toimittajilta” kaipaan lähinnä hyvää viihdettä. Ja erilaisuutta.

Hyvä Aamulypsy! Hyvä Juska ja Matti!