Kasvukeskusten kiire

Onhan siitä ollut jo puhettakin, mutta minua sitten nauratti ihmiset, jotka juoksivat bussiin tai metroon. Asuin Joensuussa ja Lappeenrannassa ja kun tulen paikkaan kuten Tampere tai Helsinki, jossa joukkoliikenne on todella eri tasolla, minua naurattaa ihmisten juokseminen bussien ja junien perässä.

Miksi ihmeessä, seuraava menee 3 minuutin päästä?

Kirjoitan tätä junassa, olen taas kerran paluumatkalla Lappeenrannasta Tampereelle. Olen Tampereella monesti ollut tyytymätön omiin tunteisiini – mielestäni on täysin pelleilyä, että minua harmittaa usein, kun tulen bussipysäkille ja huomaan että bussin tuloon menee vielä 4 minuuttia! Kylläpä onkin huono tuuri!

Elämäni on siis jotenkin sillai viritetty, että minua harmittaa kun en pysty suorittamaan (bussissa istumista) neljä minuuttia nopeammin.

Sitten kun tulee kaupunkeihin kuten Lappeenranta tai Joensuu, niin bussiaikatauluja katsoessa tulee mieleen, että eihän tätä voi kukaan käyttää, ei tämä mikään oikea joukkoliikenne ole. Onko 2 vuoroa tunnissa muka joukkoliikennettä?

Nyt kun Lappeenrannassa taas on vieraillut, niin huomaa taas erilaisia asioita ympäristöstään – tai siis huomaa ympäristönsä. Huomasin bussipysäkillä (jossa odotin jumalauta 10 minuuttia bussia, eix oo kauheeta!?!) ajattelevani. Siis kaikenlaista. Vaaleja, mutta myös työasioita, kuten toiminnan kehittämistä – bloggaamista jne. Ja sitten tosiaan huomasin, että enhän minä tällaisia ”ehdi” normaalisti ajatella, painan vaan tukka putkella menee ja oon naama NV:llä jos joudun odottamaan bussia 3 minuuttia.

Ihmisten ja mun pitäis kyl vähän relata. Kiire ja sellainen höpönhöpö on lähinnä mielentila. Se tarttuu helposti tuollaisissa joukkoliikennevälineissä, joissa muutkin on siinä mielentilassa. Että kyllä munkin pitää olla nyt hiton kiireinen, että vaikutan elämässäni menestyjältä. Koska menestyjät on kiireisiä.

Ja menestyjä pitää olla. Vaikken oikeastaan tiedä mitä se edes tarkoittaa.

Vaalit 2015 – Ketä äänestäisin

Teuvo

Aiemmassa postauksessa kuvasin omaan angstiseen tyyliini äänestämisen haasteita ja syitä, miksi en äänestä joitain puolueita. Siitä on jo vähän vettä virrannut ja työtä äänestyspäätöstä varten on tehty.

Aloin tänään miettimään aiempaa postaustani ja sitä, että mitä minä oikeastaan ehdokkaan mielipiteiltä haluan? Aikani pyöriteltyäni ajatuksia, huomasin että minulla on oikeastaan ihan vain muutama asia, jotka mielestäni selvittävät hyvin, onko ehdokas minun makuun vai ei.

Ei vastusta ydinvoimaa. En ole ydinvoiman kannattaja, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä energian tuotantoon. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä sähkön tuontannossa käytettävästä hiilestä eroon on ydinvoima. Ydinvoimaa tukee myös se, että sitä rakennetaan yksityisellä rahalla ja valtio saa oikein rahaakin verojen kautta. Uusiutuvaa energiaa käyttävät ratkaisut ovat taas valtion tukemia ja parhaimmillaan myös jokaista kilowattia tuetaan.

Uusiutuvan energian kehittämistä ja kokeiluita ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä lopettaa. Jos kiihkoaa ydinvoimaa vastaan tai puolesta, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia. En sinänsä kannata lesboliittoja tai homoliittoja tai mitään muitakaan liittoja, mutta minusta on käsittämätöntä, että vuonna 2015 valtio kuvittelee voivansa määrätä, mitä kaksi (tai useampi) aikuinen ihminen keskenään tekee ja miksi suhdettaan kutsuu. Jos vastustaa uutta avioliittolakia, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa keventää sääntelyä. Tätähän kaikki haluavat, vaikka kukaan ei tiedä mitä pitäisi karsia. Syrjässä vaaleista kiteytti tämän hyvin: Voitaisiin kysyä sieltä ruohonjuuritasolta, pienyrittäjiltä, alkoholitarkastajilta jne. mikä on turhaa ja lähteä siitä katsomaan. Koska ainakin sieltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä, että on paljon turhaa. Jos ei löydä mahdollisuuksia keventämiseen, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa vapauttaa anniskelua. Tämä oikeastaan liittyy tuohon aiempaan, mutta mielestäni tuo on niin oleellinen asia, että nostan sen vielä erikseen. Koko alkoholivero ja -laki on niin vääristynyt, että oikein ihmetyttää. Mielestäni kaljaa pitäisi saada myydä kaupassa vuorokauden ympäri (tai millon nyt sattuu huvittamaan), mielestäni baarit saisi olla auki vuorokauden ympäri (tai milloin nyt sattuu huvittamaan) ja mielestäni alkoholin hinta pitäisi olla sellaista, ettei sitä kannata lähtee pakettiautolla hakemaan Virosta. Jos haluaa jatkaa tätä kukkahattuneuvosliittomeininkiä, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Nyt joku pääsee jo sanomaan, että miksi puhun lillukanvarsista, kun pitäisi taklata oikeita ongelmia, kuten Suomen talouden viat. En minä tiedä, kuinka talous oikaistaan, mutta olen sitä mieltä, että jos päättäjä on noista yllä olevista asioista kanssani samaa mieltä, ei se voi muissakaan asioissa aivan pelkkä urpo olla.

Olen myös sitä mieltä, että taloudesta päätetään Arkadianmäellä yhä vähemmän, globaali talous vie 200 kravattikaulaa kuin pässiä narussa, jos sille päälle sattuu. Siksi on oleellisempaa, että ehdokkaan perusarvot ovat linjassa mun kanssa, kuin se, mitä hän haluaisi juuri nyt tehdä. Lisäksi, nollasopimukset sun muut ovat sen verran monisyisiä juttuja, että niistä on aika vaikeaa muodostaa absoluuttisen oikeaa mielipidettä. Joten unohtakaamme ne.

No näillä yllä olevilla perusajatuksilla vaalikoneet antaa minulle Suomen kainalopierupuolueen (eli Piraatit) ja Persuja. En tiedä. Kenties sisälläni asuukin iso persu. Siksi tämä angstisuus varmaan välillä kuplii.

Pitäisikö sitten äänestää kainalopierujen puolesta?