Autoilun ihanuus

Tänään Joensuusta Tampereelle ajaessa luontoäiti antoi melkein kaikkea mitä tarjota saattaa: Jäätävää tihkua, pöllyävää lunta, kovaa tuulta, räntää, vesisadetta, pimeyttä. Kenttämestarit olivat lisäksi käyneet kylvämässä suolaa teille. Aura-autoa ei nähty tälläkään reissulla.

Kun keli on monipuolinen, erottuu myös kanssa-autoilijoista jyvät ja akanat. Varkaudentiellä alkoi satamaan jäätävää tihkua ja tienvarret alkoivat hiljalleen täyttymään ikkunoitaan skrapaavista autoilijoista. Eikä siinä mitään, onhan se aika perusedellytys autoilussa, että näkee eteensä. Vaan ei kaikille. Kun äijjä lähtee mettästä ja huomaa että ikkunan vetää umpeen ja pyyhkijät eivät enää toimi, käännetään lämmitys täysille ja kun matkaa on vain 10km, niin ajetaan sitten varovasti viimeset 10km Warkauteen. Ei haittaa vaikkei ulos näe.

Puoli kilometriä taaempana, pitkässä jonossa, sinisessä Touranissa istuu kuljetta, joka miettii voisiko autoon asentaa mitään urpohakuista ohjuslaitteistoa, jolla moiset äpärät saisi räjäytettyä kiertoradalle.

Warkauden jälkeen jäätävä tihku loppui ja autoilu sujui mukavasti, kunnes Hankasalmen jälkeen löytyy ystävämme venäläisautoilija Honda CRV:llä, joka ei uskalla ajaa satasta, vaan pitää enemmän 60 km/h rajoituksesta. Erityisesti mutkissa pitää hidastaa. Tässä vaiheessahan keli on jo perus talvikeli, joskin alkaa hämärtää. Taivaalta tulee vain vesitihkua. Vastaantulijat pitävät Tourankuskin omalla kaistallaan, mutta kynnet pureutuvat ohjauspyörään. Eikö noita rajoja voisi sulkea?

Sitten jarruttelijat. Jos joku voi ärsyttää paljon on se, että kun ajetaan jonossa, niin pitää hieroa niin lähellä sitä edellä olevaa, että jos siinä autossa pierastaan, on pakko heti painaa jarrua. Ja sitten vihaan myös sitä edellä mainitun takana tulevaa, joka painaa heti jarrua, kun edessä oleva hipaiseekin. Loistavasti saadaan jarruvalot vilkkumaan jonossa tauotta, eikä kukaan tiedä onko kyseessä oikea jarrutus vai jarrun hivoittelu. Tarvitsisin yksityistiet.

Liikenneturva mainostaa turvaväliä maantielle. Jos oikein kuulin, niin maantienopeudessa (80-100km/h oletan) turvavälin pitäisi olla 7 sekuntia. Sehän on satasen vauhdissa melkein 200 metriä! Siinä on kohtuullinen turvavälivaatimus.. Muutenkin näppärä etäisyys, kun lyhyillä valoilla ei enää nää koko matkaa edellä olevaan autoon ja pitkät polttaa etummaisen verkkokalvot. Toki jos edellä ajava ajaa jarruttamatta suoraan seinään ja pysähtyy äärettömän nopeasti vauhtiin 0, niin kyl saattaa maksimiliukkaalla tulla kiire vielä 200m päästäkin jarrutella. Mutta perus talvikelissä jarrutusmatka ei kyllä mahda 100km/h vauhdista olla ikinä sataa metriä.

Ei oo helppo olla autoilija, kun niin suuri osa muista autoilijoista on niin paljon huonompia kuin minä.


Posted

in

by

Tags:

Comments

Yksi vastaus artikkeliin “Autoilun ihanuus”

  1. haisuli avatar
    haisuli

    Ajasit 6-tietä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.