Autoilun ihanuus

Tänään Joensuusta Tampereelle ajaessa luontoäiti antoi melkein kaikkea mitä tarjota saattaa: Jäätävää tihkua, pöllyävää lunta, kovaa tuulta, räntää, vesisadetta, pimeyttä. Kenttämestarit olivat lisäksi käyneet kylvämässä suolaa teille. Aura-autoa ei nähty tälläkään reissulla.

Kun keli on monipuolinen, erottuu myös kanssa-autoilijoista jyvät ja akanat. Varkaudentiellä alkoi satamaan jäätävää tihkua ja tienvarret alkoivat hiljalleen täyttymään ikkunoitaan skrapaavista autoilijoista. Eikä siinä mitään, onhan se aika perusedellytys autoilussa, että näkee eteensä. Vaan ei kaikille. Kun äijjä lähtee mettästä ja huomaa että ikkunan vetää umpeen ja pyyhkijät eivät enää toimi, käännetään lämmitys täysille ja kun matkaa on vain 10km, niin ajetaan sitten varovasti viimeset 10km Warkauteen. Ei haittaa vaikkei ulos näe.

Puoli kilometriä taaempana, pitkässä jonossa, sinisessä Touranissa istuu kuljetta, joka miettii voisiko autoon asentaa mitään urpohakuista ohjuslaitteistoa, jolla moiset äpärät saisi räjäytettyä kiertoradalle.

Warkauden jälkeen jäätävä tihku loppui ja autoilu sujui mukavasti, kunnes Hankasalmen jälkeen löytyy ystävämme venäläisautoilija Honda CRV:llä, joka ei uskalla ajaa satasta, vaan pitää enemmän 60 km/h rajoituksesta. Erityisesti mutkissa pitää hidastaa. Tässä vaiheessahan keli on jo perus talvikeli, joskin alkaa hämärtää. Taivaalta tulee vain vesitihkua. Vastaantulijat pitävät Tourankuskin omalla kaistallaan, mutta kynnet pureutuvat ohjauspyörään. Eikö noita rajoja voisi sulkea?

Sitten jarruttelijat. Jos joku voi ärsyttää paljon on se, että kun ajetaan jonossa, niin pitää hieroa niin lähellä sitä edellä olevaa, että jos siinä autossa pierastaan, on pakko heti painaa jarrua. Ja sitten vihaan myös sitä edellä mainitun takana tulevaa, joka painaa heti jarrua, kun edessä oleva hipaiseekin. Loistavasti saadaan jarruvalot vilkkumaan jonossa tauotta, eikä kukaan tiedä onko kyseessä oikea jarrutus vai jarrun hivoittelu. Tarvitsisin yksityistiet.

Liikenneturva mainostaa turvaväliä maantielle. Jos oikein kuulin, niin maantienopeudessa (80-100km/h oletan) turvavälin pitäisi olla 7 sekuntia. Sehän on satasen vauhdissa melkein 200 metriä! Siinä on kohtuullinen turvavälivaatimus.. Muutenkin näppärä etäisyys, kun lyhyillä valoilla ei enää nää koko matkaa edellä olevaan autoon ja pitkät polttaa etummaisen verkkokalvot. Toki jos edellä ajava ajaa jarruttamatta suoraan seinään ja pysähtyy äärettömän nopeasti vauhtiin 0, niin kyl saattaa maksimiliukkaalla tulla kiire vielä 200m päästäkin jarrutella. Mutta perus talvikelissä jarrutusmatka ei kyllä mahda 100km/h vauhdista olla ikinä sataa metriä.

Ei oo helppo olla autoilija, kun niin suuri osa muista autoilijoista on niin paljon huonompia kuin minä.

Sähköinen äänestys

Sähköinen äänestäminen

Sähköinen äänestäminenVietin tässä välipäivätkin lomaa, sen ansiosta ja kunniaksi on ollut aikaa sitten ajatella kaikenlaisia visioita, varsinkin kun jälkikasvu keksi aloittaa öisin puoli neljän aikaan aina valvomishetken. Tuli siinä mieleen sähköinen äänestys.

Sehän ei viime kerralla mennyt ihan nappiin. Mutta nyt asiat ovat vähän muuttuneet, toimintaympäristön rajoitukset ovat osittain poistuneet.

Nimittäin enää ihmiset eivät välttämättä haluakaan olla vaalisalaisuuden suojissa. Edelliset kunnallisvaalit, ennen kaikkea presidentinvaalit, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oli valmis luopumaan vaalisalaisuudesta. Ehdokkaita kannatetaan ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Miksipä siis stressata sähköisen äänestämisen vaalisalaisuuden ongelmista?

Suuri ongelma aikaisemmassa järjestelmässä oli se, että kun oli ensin nähty vaivaa, ettei äänestäjää voitu kohdistaa ääneen, niin tarkastuslaskentaa ei voitukaan tehdä. Lisäksi – myöhemmin selvisi – että äänestäjä voidaankin yhdistää ääneen. Mahtava tietotekninen projekti muuten.

Nyt tämä pelleily voitaisiin jättää välistä ja hoitaa äänestäminen internetissä pankkitunnistuksella. Äänestäjän ääni voidaan tunnistaa annetuksi tietylle henkilölle.

Kun äänen anonyymius poistetaan, yhtäkkiä koko järjestelmän teko onkin melko triviaalia. Äänestystiedot tuhotaan kuukauden kuluttua äänestämisestä, eli sen jälkeen linkkiä äänestä henkilöön ei enää ole, eikä tietoa myöskään siitä, onko äänestänyt vai ei. Tulostiedot kuitenkin pysyvät, eli 100 vuoden päästäkin tiedetään montako ääntä kukakin sai.

Kenenkään ei olisi tätä pakko käyttää, jos ei uskalla omaa äänestyskäyttäytymistä paljastaa mahdollisesti jollekin tarkkailijalle, toki listojen tarkkailu olisi laitonta. Äänestäjän ei tarvitsisi pelätä äänensä paljastuvan joskus myöhemmin, sillä ne tiedot tuhotaan tarkistuslaskentojen jälkeen.

Solved.

Minusta valokuvauksen hankkiminen on hankalaa

Mister Photographer

Mister Photographer

Työn puolesta hoidan joskus valokuvauskeikkojen tilauksia. Vakiintuneet suhteet valokuvaajiin ovat toiminnan selkäranka. Ja kun kerran ei vakkarikuvaajat olleetkaan saatavilla, meinasi järki lähteä.

Meillä oli eräässä autokaupassa kuvauskeikka, firmassa tarvittiin markkinointikuvia. Lähetin useille uusille valokuvauskontakteille sähköpostia. Tarvitsisin nopeasti valokuvausta, asiakkaan tiloissa, asiakas järkkää systeemit, sijainti on tämä ja tässä on esimerkkejä kuvista, joita on aiemmin firman markkinoinnissa käytetty. Eli samaa linjaa pitäisi jatkaa. Valokuvaukseen on käytettävissä 1-1,5h. Tarvitaan kuviin oikeudet kaikkeen markkinointikäyttöön. Eli kuvat siis ns. markkinointikuvapankkiin. Olisiko arviota mitä maksaa?

Tämän jälkeen vaikeudet alkoivat. Kuvaajilla on jokin kummallinen käsitys siitä, että kaikki mahdollinen pitää etukäteen määritellä. Esimerkiksi, montako kuvaa otetaan. Joku kysyi, kuka hoitaa mallien meikkauksen. Kukaan ei pystynyt vastaamaan ensimmäiseen viestiini mitään järkevää hintaa. Kaikilla oli sekavia kysymyksiä ja pykäliä. Kukaan ei vastannut, että tässä on tuntihinta. Kaikilla oli kummallisia pykäliä ja kuluja. Myös aiemmin kuvaajien kanssa olen törmännyt samaan.

Ostaminen yhtäkkiä tuntunutkaan kovin helpolta. Onko spekseissäni jotain vikaa?

Ilmeisesti valokuvauksessa on jokin sopimuspohja valokuvien oikeuksien myöntämisestä. Ja siihen täytyy sitten friikkukuvaajan hirttäytyä. Nimittäin kun annat ”kaikki oikeudet” kuviisi, joita otat jossain autokaupassa, menetät varmasti suuren taiteellisen potentiaalin. Ja ei siinä mitään, jos se nostaa tuntihintaa niin antaa nostaa, mutta ei tehdä siitä hirvittävän vaikeata sopimuslomaketta, jooko?

Nimittäin minä haluaisin hankkia kuvaajan, joka ilmestyy paikalle, hoitaa homman ja laskuttaa järkevästi. Siinä kaikki.

Lopulta hermostuin ja otin yhteyttä kuvaajaan, joka on meille kuvannut aiemminkin (http://www.nakedeye.fi/). Hän oli ilmoittanut, ettei ole saatavilla, mutta laitoin viestin, jossa sanoin, että hänen ”kilpailijoiltaan” on niin vaikea ostaa, että voisiko hän mitenkään hoitaa keikan.

Saan sopimaan. Hinta on tämä, sisältää kaikki kulut. Onko ok?

Noin minä haluan kuvaamista ostaa. Annan vinkin. Anna kuvaustoiminnallesi tuntihinta. Sillä hinnalla kuvaat kohteessa ja toimitat vedoskuvat asiakkaallesi. Jos kuvia tulee paljon, voit sitten asiakkaasi pyynnön mukaan jälkikäsitellä ne kuvat, jotka halutaan ottaa käyttöön. Voit tästä velottaakin. Useimmiten kuvia tulee kuitenkin sen verran maltillinen määrä, että voit tuon jälkikäsittelykulunkin laskea omaan perustuntihintaasi.

Näin minä ostajana tiedän heti mitä itse kuvaus maksaa. En halua tietää montako kuvaa tai millaisia kuvia otetaan ennen tilausta tai sopimusvaiheessa, se on naurettavaa. Eikö paikalle voi ilmestyä sovitulla kalustolla ja varata sovittu aika ja avot?

Ei kai lehtikuvaajatkaan myy yhtä tai kahta kuvaa? He menevät keikalle, ottavat triljoona kuvaa ja kuvatoimittaja sitten suvaitsee valita jonkun ehkä lehteen. Ja sitten lehti jyystää kakkoseen soppareilla.

Ilmeisesti se, että toimistomme nimessä lukee ”Mainostoimisto”, aiheuttaa kuvaajille sen, että maalaisjärki pakenee päästä. Onneksi tähän saakka olemme löytäneet sellaiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa hinnat ovat loogisia ja neuvottelut minimaalisia. Ja ei se aina ole siitä hinnan pienuudesta kiinni.

Enemmän kyse on siitä, että meneekö minulla 5 minuuttia, 15 minuuttia, puoli päivää vai viikko kuvauksen järjestämiseen. Kun yleensä kuvataan kuitenkin jotain markkinoitimateriaalia dokumentoimisperiaatteella, ei mitään mainoskuvia studiossa. Ja sen kyllä olen muistanut spekseissäni mainita.

Muistakaa kuvaajat, että te myytte palveluanne ja mitä helpompi sitä on ostaa, sitä enemmän sitä teiltä ostetaan.

Kaikkia kuvaajia, joita nyt alkoi kiukuttaa, kannustan kertomaan kantansa kommenteissa!