Toiminnanohjausjärjestelmä

Toiminnanohjausnaama

Toiminnanohjausnaama

Pitkästä aikaa vähän datailua. Tänään testailen hakukoneoptimointihommia ja linkittelyä.

Olen työn puolesta saanut tutustua hakukoneoptimointiin ja siihen, mitä nykyään markkinoinnissa ja mainonnassa puuhataan. Erityisesti hakukoneoptimoinnissa on tapahtunut melko paljon kehitystä. Työkalut ovat selkeämpiä ja tehokkaampia kuin aikaisemmin ja Google on juonikkaampi kuin koskaan. Onneksi meillä on SEO-asiantuntija erikseen, minun ei tarvitse tietää erityispiirteitä.

Osallistun tällä postauksella nyt eräänlaiseen testiin. Testin kohteena on Google, Epicor ja toiminnanohjausjärjestelmät. Ja minun blogini.

Epicor tarjoaa uuden lähestymistavan EPR-toiminnanohjausjärjestelmään.Toiminnanohjausohjelmistot auttavat asiaskasorganisoiden tuottavuuden kasvuun.  Toiminnanohjaus on työkalu, joka kannustaa yrityksiä poikkeamaan ja ajattelemaan liiketoimintaansa uusista ja erilaisista näkökulmista, jotta ne voisivat inspiroida myös asiakkaitaan.

Siinä se oli. Mutta itseasiassa nyt kun otin asian puheeksi, täytyy sanoa, että olen kokeillut myös Severan paljon mainostamaa ERP- tai mitä vaan järjestelmää. Yhdellä järjestelmällä pitäisi hanskata kaikki operatiivisen hallinnan hoitaminen. Ja varmaan hanskaakin. Severan kikkuralla on ainakin työllistävä vaikutus. Se on niin hidas, että tarvitset 3 manageria jokaista työntekijää kohden, jotta kerkiät hoitamaan tarvittavat asiat. Olen kuullut muidenkin luopuneen Severasta, onneksi me emme sitä ottaneet edes käyttöön.

Että sinänsä Epicor voisi olla toiminnanohjausjärjestelmää etsivälle ihan hyvä valinta. Ja katsotaan mitä minun hakukoneoptimointitestilleni käy.

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen.

Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta.

Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella.

Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin ”itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen.

Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat.

Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen.

Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta.

Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.

Liikuntakeskus Syke on paska paikka

Tietyissä erikoistapauksissa, kuten esim. pitkäaikaisen sairauden (yli 2 kuukautta), raskauden, armeijan tai kesken sopimuskauden alkaneen työttömyyden johdosta ”Syke kattavan, jatkuvan tai joustavan” voi keskeyttää määräajaksi. Keskeytysmaksu (sopimuksen muutoskustannus) on 30 euroa riippumatta keskeytysajan pituudesta. Muutoskustannus ei koske ”Syke joustavaa”. Keskeytyksen maksimipituus on 12kk (”kattava ja jatkuva”). Keskytysaika ei vähennä sopimuken peruskautta. EM. keskeytystapauksissa on esitettävä kirjallinen todiste. ”Syke joustavan” voi keskeyttää ilman erityistä syytä tai muutoskustannusta tarpeen niin vaatiessa 1-4kk:ksi. ”Syke jatkuvan tai joustavan” voi myös irtisanoa milloin tahansa kesken 12kk:n peruskauden 1 kuukauden irtisanomisajalla. Tällöin jäseneltä tullaan perimään takaisin sopimuksen kestoajalta 20€ / käytetty kuukausi. Irtisanomistapauksissa veloitamme myös mahdollisten veloituksettomien tarjouskuukausien ajalta hinnaston mukaisen normaalihinnan. ”Syke kattavan” kyseessä ollessa peritään asiakkaalta käytetyiltä kuukausilta 20€/kk ja käytetyiltä pt-tapaamisilta 19€ / tapaaminen. Myös liittymislahjojen vähittäismyyntiarvo, joka on merkitty sopimukseen, peritään tällöin kerrallaan kokonaisuudessaan takaisin. Asiakkaan muuttaessa kesken peruskauden paikkakunnalle, jossa ei ole CMS-klubia, tai kohtuuttomattomaksi katsottaalle etäisyydelle CMS-klubista, emme peri keskeytys- tai muita maksuja. Mahdollisiset perimättä jääneet maksut peritään kokonaisuudessaan. Eroamisen yhteydessä asiakkaan tulee esittää virallinen muuttoilmoitus, jonka saa maistraatista. Kaikkien korttien hinnat ovat hinnastossa vastaanotossa ja osoitteessa www.liikuntakeskussyke.fi

 

Eikö ole hieno paikka?

Nyt matemaattinen tehtävä. Jos on 5kk ollut jäsenenä ja 25e lahjakortti pohjilla, paljonko eroaminen maksaa?

Euroopan rahoitussuunnitelma

Timo Soini

Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa Kreikan tukipaketista ja koko EU:n rahoituskriisistä ja sekös muita harmittaa. Kuinka tuollainen populisti saattoikaan arvata miten käy.

No, Timon nerokkuus ei ole niin kovin monimutkaista, sen kai pystyimme päättelemään myös siitä, että Suomen keskeinen talousvaikuttaja Jasmon blogi siirtyi Timon kanssa samoihin näkemyksiin, kun Kreikkaa kunnolla alettiin viimeksi penkomaan.

Aiemmin sakemannit eivät suostuneet kreikan velkasaneeraukseen, sillä niiden pankeilla on liikaa menetettävää. Ja Espanjan. Noo, nyt kun sitä rahaa on sinne Kreikkaan kylvetty ja velkasaneerauskin on suoritettu, huomattiinkin, että ei sitä maailmanloppua tullutkaan. Velkasaneeraus hoidettiin siinä mielessä vähin äänin, että poliitikot, jotka aiemmin pitivät sitä mahdottomana ajatuksena, eivät menettäneet kasvojaan.

No, nyt sitten kauhistellaan taas. Kreikassa kansalaisia ei hirveästi säästötalkoot kiinnosta, enkä minäkään oikein löydä sellaisia roadmappeja ainakaan internetistä, missä olisi kuvattu konkreettisesti ne vaiheet, miten Kreikka tällä säästämisellä muuttuu bisneskoneeksi. Yleensä kai pärjääminen perustuu talouskasvuun ja kasvua tuskin tulee pelkällä säästämisellä.

Nyt sitten pelätään EU:ssa sitä, että Kreikka siirtyy drakhmaan ja vetää samalla töpselin seinästä. Espanjaan realisoituvat luottotappiot puhuttavat. Espanjalla ei ole helpoimpia tilanteita, tavallaan he eivät ole tehneet oikeastaan mitään väärin, mutta niin he vaan ovat samassa häirikköporukassa kuin Kreikkakin. Kävi vaan huono tuuri.

Nyt ne samat tahot ja media huutaa, että jos Kreikka lähtee, niin Espanja kaatuu ja kriisi on oleva kauhia. En usko. Mutta minulla on tähän kaksi ajatusta.

1) Kreikka on maksukyvytön, mutta Espanjan pankit ovat pystyneet tämän väliajan aikana tasaamaan ongelmiaan, eikä hallitsemattomaan dominopeliin jouduta.

2) Jos tällä lisäajalla, joka Kreikkaan rahaa kaatamalla on saatu, ei ole saatu Espanjan ja Irlannin kaltaisia mestoja happeen, niin sitten antaa mennä vaan. Yhteisellä rahalla ei ole tulevaisuutta. Ei, jos kahdessa vuodessa maat eivät saa systeemeitään kuntoon tuolta osin.

Voihan EU olla yhtenäinen ilman yhteistä rahaakin. Tosin en pidä Euron häviämistä mitenkään todennäköisenä. Mutta eipä sitä ikinä tiedä niin kauan kun poliitikot asioista päättävät.

Nokia Lumia 800 ja Nokia Music

Nokia Music

Nokia Musichan on yksi niistä aikojen alussa hiljaisuuteen vaietuista virityksistä, josta kaikki muut paitsi Nokian johto tiesivät heti, ettei tästä tule lasta tahi paskaa. Ja sitten se vähin äänin työnnettiin turpeeseen, kunnes Lumia pamahti estraadille ja Nokia Music viritettiin uudelleen happeen.

Ja nykyäänhän se ei ole mikään hassumpi viritys. Itse olen pääasiassa ajellut sitä tuossa radiomoodissa (joka jopa toimii striimauksella!) ja vaikutelma on oikeastaan todella hyvä. Nimittäin vaikuttaa siltä, että valikoima tosiaan on melko laaja ja monipuolinen.

Radiokanavia voi virittää eri spekseillä itselleen soittoon ja valmiina löytyy elektronisesta musasta runpupassot ja electrohouset sun muut. Ja reilusti yli 90% biiseistä jopa kuuluu oikeasti siihen genreen, mitä olet halunut kuunnella, mitä nyt House-kanavalla pärähti Pendulumin Propane Nightmares.

Nokia Music on siis odotuksia parempi killutin. Ja jos odotukset unohdetaan, niin ihan absoluuttisestikin hyvän tuntuinen killutin. Samalla sillä voi ostaa musiikkia, mutta siitä ominaisuudesta en niin valtavan kiinnostunut ole. Ei nykyisin enää osteta biisejä, vaan kuunteluaikaa biisiarkistoon.

Vielä jos joku kertoisi sen iTunesille.

Matkapuhelimia käytetään entistä useammin sähköpostiviestittelyyn, sosiaalisessa mediassa kanssakäymiseen, ja suosikkisivustoilla, kuten  www.gamingclub.com/fi vierailemiseen.

Visit Norway

Rörstiden

Rörstiden

Visiteerasimme Norjassa näin toukokuun vaihteen kunniaksi. Lennot SASilla Tromsöön ja siellä hetki ja sitten Lyngeniin ja takaisin ja kotiin Norwegianilla (joka oli aivan ässä firma).

Kun volkkari saatiin taas näppärästi juuri huollosta ajoon, tärräyteltiin Helsinki-Vantaalle ja kamat SASin kyytiin (suksibägit eivät muuten kuulu hintaan..) ja kohti römpsöä. Vielä Oslon välilaskulla näytettiin aurinkoa ja römpsöön laskeutuessakin oli vielä puolipilvistä. Kerittiin vielä hyvässä valossa Krokeniin jossa käytiin vähän haistelemassa kevätlumien kantoa.

Ja hyvinhän se kantoi ja olipa vähän offitouhujakin, kunnes ilmeisesti ilmankosteus muuttui (tai loputkin voiteet lähtivät pohjista) ja lumi muuttui käsittämättömäksi liimaksi.

Onneksi alakahviosta sai vohvelin nakilla. Melkonen makuelämys.

Krokenin laskut olivatkin viimeiset hissilaskut tälle kaudelle. Seuraavana päivänä kevyessä vesisateessa kavuttiin harrastuksen vuoksi (ja kamojen testaukseen) läheiselle Suomen Tunturille, 400m nousua ja 5 minuuttia laskua. Lumi ei oikeastaan ollut hassumpaa, ei toki puhuta mistään puuteritouhuista vaan sellaisesta märästä lumesta, joka ei ole kuitenkaan firniä. Lähempänä siis sohjoa kuin firniä. Vähän stupid ski -hengessä mentiin, mutta ihan hauskaa oli, isoa kenttää alussa ja harvaa mettää lopussa.

Seuraavaksi päiväksi sitten lautalla yli ja Lyngeniin. Majoituksen tarjosi Magic Mountain Lodge, jota voin kyllä varauksetta suositella kaikille Lyngenissä kävijöille. Toinen pitäjistä puhuu suomeakin ja ruuat olivat erinomaisen hyvät. Suomalaisia telttailijoita kun jututti päivällisellä, niin aika moni oli ihan tyytyväinen siihen, että tällä kertaa jätti teltan kotiin ja tuli täyshoitoon.

Pakettiin siis kuuluu huoneen lisäksi aamupala + eväät päivän touhuihin. Lisäksi päivällinen, joka koostuu kahdesta ruokalajista.

Kahdelta hengeltä kaksi yötä maksoi 2400 kruunua, onko se paljon vain vähän Norjassa jää jokaisen omaksi mietinnäksi (316 eur). Teltalla ja spriikeittimellä tietty säästää.

Ekana lyngenipäivänä meillä oli ihan kiva sääikkuna, mutta Tromssasta ajon vuoksi oltiin vähän myöhään liikkeellä, aloitimme nousemisen vasta klo 12 jälkeen. Oli sinänsä outoa, että valoa (tai oikeammin pimeyttä) ei tarvinnut ajatella, aurinko nousee kolmelta ja laskee kymmenen jälkeen. Eli hyvin oli peliaikaa jäljellä vaikka lähtisi vasta puolenpäivän jälkeenkin.

Kohteena oli Kavrigtiden, joka on kohtuullisen helppo nousu lähellä majoitusta. Verttiä kipuamiselle oli luvassa noin 1300m. Ensimmäiset 800m meni ihan ok, mutta lopun jyrkempi osuus oli aika vaikeaa, kunto alkoi loppua ja saimme tehdä käännöksiä kivikovalla noin 25 asteen jyrkkyisellä seinällä. Kun noin 1200m huipun saavutettaessamme luulimme olevamme jo perillä, oli viimeinen 100m nousua aikamoista climbing by perkele meininkiä.

Mutta päästiin toppiin, omasta puolestani täytyy myöntää, että tällaista pullukkaa ei näillä voimin kovin paljoa korkeammalle olisi sinä päivänä saanut. Mieleen tuli myös, että onko nyt jo pilveentyneellä säällä tarvetta raahata kameraa mukana ja olisiko joku free pivot -side sittenkin perinteistä R8-sidettä parempi..

Alhaalla oleva noin +5 asteinen keli ja alun auringonpaiste yhdistettynä pilvistyvään ja kylmenevään ilmaan ylhäällä aiheutti myös jännittäviä lisäfiitsöreitä skineissä, joka oli omiaan lisäämään rasitusta. Onneksi illalla Lodgelaisten vinkin perusteella sitten lisättiin kynttilää skiniin, jotta myös takana tuleville jää lunta, jonka päällä skinnata.

Jos joku tarvitsee vielä lisää mielikuvia tästä, niin voin kertoa, että kun pohjassa on 10cm paksuudelta lunta, niin on melko ikävää keikkua viettävässä ja kovassa kohdassa seinällä ja yrittää tehdä siinä jotain randokäännöksiä (joita en osaa).

Ylhäällä oli odottamassa sitten suojainen bouli, jossa pohjalla olikin jyrryytetty jo kovin, mutta reunat oli paljaana odottamassa käännöksiä. Syykin selvisi.

Pohjalla lumi oli pehmeää, mutta sivulla tuulen nussimaa. Pohjalla toki oli jälkeä, joten sitten laskettiin siellä sivusta, kunnes joku erilainen kohta lumessa sai aikaan pienet pesukoneet (piti vähän vielä päästää vauhtia, kun jotkut itävaltalaiset urpot oli kattomassa).

Ensimmäistä kertaa mun tellu-uralla suksi lähti jalasta. Karkuremmin puutteen vuoksi se myös karkasi. Oli jännittävää katsoa suksen perän edistymistä kohti kylää, kun oli juuri viimesillä voimillaan kivunnut 1300m ja ei nyt justii tekisi mieli lähtee tamppaamaan yhdellä suksella alas.

Olikin vähintään uskonnollinen kokemus nähdä suksen hyppäävän ilmaan ja laskeutuvan kärki edellä lumeen siten, että upposi syvälle ja jäi pystyyn 100m alemmaks odottamaan minun saapumista. Joku voisi suositella karkuremmiä.

Suksi jalkaan ja pari hyvää käännöstä ja sitten lumi muuttui aika huonoksi, takaisin Lodgelle ja suoraan syömään herkulliseen lasagnepöytään. Voin kertoa, että jonkun verran ruoka maistui.

Seuraavana päivänä oli tukkoinen keli ja lähdettiin lähemmäksi merta Stetideniin kapuamaan. Tuuli ja vesisade säesti ensimmäisiä metrejä. Eilinen hieman painoi jaloissa. Noin 300m kipuamisen jälkeen vastaamme tuli joku 17 hengen (!) itävaltalaisryhmä, joka oli kivunnut toppiin ja luikautteli alas. Kaikilla oli huput päässä ja kiristettynä pienimmilleen ja ainut mitä osasivat sanoa oli it’s windy.

Samaan aikaan toppi alkoi vetää sinkkiin, joten otimme lähimmän kiven taakse suojaan, Mikael kaivoi norjalaiseen tapaan istuimet ja otettiin evästauko, jonka jälkeen laskettiin alas lepäämään ja syömään, tällä kertaa karitsapihviä.

Viimeinen Lyngenpäivä olikin sitten parempi, aurinkoa oli luvattu iltapäivälle ja olimme poikkeuksellisesti liikkeellä jo kymmenen jälkeen.

Legendaarisessa Top Tur -kirjassa reissumme oli rankattu helpoksi, nousua tiedossa 1200m. Ja reissu olikin aika paljon helpompi. Ensimmäiset 800m oli hyvin loivaa nousua ja hienoja maisemia. Hieman kuumotusta, kun nousimme puronuomaa ylöspäin ja virtaavan veden kuuli ja välillä myös näki, mutta seurattiin träkkiä, mitä olisi edes voinut käydä?

Laskettavan seinän näimme joskus yhdeltä, jolloin aurinkokin alkoi paistamaan. Ei tullut katsottua kelloa milloin oltiin topissa, mutta oikea puuterin tuoksu ja aurinko jotenkin antoivat lisäpuhtia. Eikä nousu lopulta kovin paha ollutkaan, vaikka lopun hieman jyrkempi nousu vaatikin meikäläiseltä hieman säännöllisempää tauottamista.

Lisäksi sivuhuomiona tähän voi sanoa, että jos aikoo kivuta 1200m, joka ottaa meikäläisen kunnolla jonkun 5h, kannattaa ottaa mukaan muutakin evästä kuin yksi aamulla tehty leipä ja kourallinen rusinoita. Aivan semisti alkoi nälkä huikomaan ylöspäin könytessä.

Lodgestahan saa niin paljon eväitä kuin huvittaa, joten tämä täysin oman tyhmyyden piikkiin. Oppiipahan.

Hauskaa oli se, että sama 25 hengen itävaltalaisryhmä oli taas topissa ennen meitä ja laskettelivat alas meidän vielä noustessa. Erona meissä kuitenkin oli se, että kun me pidämme enemmän laskemisesta, he nauttivat noususta. He kiertelivät seinän loivimmat paikat ja sakkasivat ne täyteen siksakkia. Se sopi meille hyvin, parhaiten laskuun sopivat paikat vain odottivat meikäläisten jälkiä.

Sen verran intoa oli, ettei ylhäällä jaksanut syödä sitä viimeistä haukkua leivästä (jonka olin nerokkaasti säästänyt palkinnoksi itselleni), vaan hiihto kiinnosti enemmän.

Ja niin vain toukokuussa saatiin tämän vuoden ainoat aurinkopyydakäännökset, jos itävallan 5 minuutin auringonpaistetta ei oteta huomioon. Hyvää lunta oli, helpohko seinä mutta kivan viettävä, sai tulla niin kovaa kuin uskalsi ja tällä kertaa ihan pystyssä. Ja kyllähän se aina hivelee itsetuntoa päästä kurvaamaan siihen itävaltasiksakin viereen pikkasen loivemmalla kaarteella. Sitten alas, kamat autoon ja kohti lauttaa ja Tromssaa.

Norwegian nousi siivilleen vasta seuraavana iltapäivänä, joka oli meidän osalta vähän tyhmä valinta. Isäntäperhe lähti jo töihin ja me lähinnä hengailtiin kaupungilla yksi päivä. Olisi voitu treidata tämä hyvinkin siihen, että oltaisiin lähdetty aiemmin ja oltu esim kotona jo ennen klo 02:00. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Norwegianista pitää vielä sanoa, että se on paras. Tuo Norjaan lentäminen ei ole mitään halpaa hupia (400e kahdelta suksien kanssa / suunta), mutta siinä missä SASissa istuttiin kuin sillit purkissa ja ei saanut ruokaa yms, Norwegianissa oli tilaa, matkustamotila oli uusi, ruokaa sai rahalla ja skriineillä pyöri ihan viihdyttävät videot. Lisäksi koneessa on ilmainen wlan, jolla voi paitsi surffailla niin myös seurata lentokorkeutta ja saapumisaikaa. Norwegian rulettaa siis.

Sitten vaan sukset kesäteloille, seuraavaksi golffataan.