Yksinkertainen saattaa olla kaunista, mutta ei sillä mitään tee

keep it simple, stupid

keep it simple, stupid

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää.

Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan.

No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro.

Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani.

Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa.

Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia.

Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”.

Nythän puhutaan jo vuorileijonasta. Yhtäkään mielenkiintoista uudistusta siinä ei ole, johonkin kuvien katseluun tulee vissiin social share.

Entä winkkari? Suurin uudistus on start-barin piilotus. Nyt hiiri pitää viedä vasempaan alakulmaan, jotta starttivalikko pomppaa auki. Onko toimintojen piilottaminen yksinkertaisuutta?

Kuten ystäväni Stone & Jarret (et al.) sanoivat, käytettävyys ei ole helppokäyttöisyyttä ja helppokäyttöisyys ei ole helposti opittavaa. En minä halua työkoneeseeni isompia ikoneita tai kosketuspainikkeita. Olisi kiva, jos se käyttäisi muistia tehokkaasti, olisi nopea ja kuluttaisi vähän akkua. Ja järjestelmät tukisivat tehokäytön omaksumista.

Ei niin, että järjestelmän asennuksen jälkeen pitää ensiksi käyttää puoli päivää ruksiakseen kaikkia turhia himmeleitä pois päältä, että voisi vihdoin tehdä jotain järkevää. Onko tosiaan niin, että jatkossa vain Lelux on tehokäyttäjille, muut vaan swaippailee Pinterestissä?

Lyhyt uhkapelihistoria

It's only a problem if you're losing

It's only a problem if you're losing

Itse löysin internetpokerin joskus ehkä nelisen vuotta sitten. Syynä, paljastan tämän naurettavuuden uhalla, oli televisiosta tullut pokeriohjelma – ei, ei se Jaajon ohjelma. Olisiko se ollut jopa High Stakes Pokeria vai mikä? Se oli jännittävää katsottavaa, vaikka itse pokerin kanssa sillä oli hyvin vähän tekemistä.

Sitten eräänä päivänä löysin suomalaisia pokerisaitteja, jossa oli paljon puhetta internetpokerista ja työläisenä ymmärsin, että voin ihan hyvillä mielin kokeilla muutamalla kympillä pokeria. Itse suuntasin aluksi PartyPokerille, jossa piti olla paistikkaimmat pelit.

Tottakai, minähän siellä pelasin.

Muutaman pokerikäden jälkeen hankin Pyysingin kirjan pokerista, jonka myötä opin kippaamaan. Kuitenkin lupaukset siitä, että internetpokerista alkaa rahaa satamaan taskuihin pelkästään ABC-pokerilla ei ollutkaan ihan totta. Tai sitten en oppinut ABC-pokeria. Taso olikin noussun 2000-luvun alusta – ajasta josta kertovat kaikki urbaanit legendat humalaisista jenkeistä, joilla oli rahaa.

En ikinä mennyt poikki pokerissa. Eräänä päivänä kokeilin PartyCasinoa. Kokeilin rullapelejä ensiksi leikkirahalla ja kun leikkirahalla pelatessani huomasin, ettei tästä mitään voita, niin laitoin sitten oikeat rahani peliin, enkä voittanut. Tosin, kasinoiden rullapelien idea kai onkin joko hävitä tai sitten voittaa 20 000. Se kai motivoi minua.

Sen jälkeen olen vuosittain innostunut pokerista uudelleen. Se johtuu keväästä. Jokin tuoksu keväällä saa minut muistamaan sen, kun ensimmäisen kerran aloitin pelaamaan pokeria ja tästä ajatuksesta on hyvin lyhyt matka lunastamaan joku rebuy- tai first deposit -bonus. Tai lunastusyritykseen.

Tätä kautta on sitten surffailtu Betngolla, Everestillä, PartyPokerilla uudestaan ja tällä hetkellä PokerStarsilla. Olen pelannut myös Rayn pokeria, koska rahasiirrot ovat helppoja ja ilmaisia. Rayn kasinollakin olen pyörinyt. Jos RAY olisi oikea kasinofirma, sen softasta otettaisiin välittömästi eräs ominaisuus pois. Nimittäin, kun menet lisäämään rahaa tilillesi, näet samalla tilihistorian. Huomaat siirtäneesi 20e silloin ja tällöin ja yhtäkkiä puolessa vuodessa siellä onkin 500 eurolla pelattu rullapeliä.

Hyvän tahdon pelejä.

Mutta eipä siinä. Pokerissa olen ollut välillä ihan reilusti plussallakin, mutta se tuuri kääntyi. Nykyisin olen aika tarkkaan +-0 (siis kun kasinoita ei lasketa), sillä eräässä omppu h/l pöydässä kymmenen henkeä päättivät lähteä arpomaan preflop ja minulla sattui olemaan kädessä AA23 tuplasuittari. Kaikki meni siis all-in preflop ja vaikkei ompussa käsien aloituserot niin isoja olekaan kuin teksussa, käteni ”piti” ja sain pöydällisen taaloja. Sillä sitten sai paikattua pokeritappiot ja maksettua webfactionin hostauksen kolmeksi vuodeksi.

Mutta internetpokeri on varsin kivaa silloin, kun unohtaa ne bonukset. Bonukset ovat pahin mahdollinen viritys oman pelin tuhoamiseen. Mun pitää pelata paljon että saan bonusta ajaa lopulta siihen, että pelaa a) liian montaa pöytää b) väsyneenä c) silloin kun ei kiinnosta, kun yrittää jallittaa ittelleen jotain parin kympin bonusta.

Se on spedeilyä, mutta aina sitä ei tajua. Silloin kun sitä ei tajua, kannattaa ottaa hengähdystauko ja kirjoittaa blogiin ja jatkaa sitten kuoppausta – bonusten toivossa.

Egosurffauksen abc

Vein perinteisen egosurffauksen aivan eri asteelle ja surffailin omassa blogissani. Eri vuosien varrelta löytyi erilaisia kiinnostavia juttuja ja huomasin olevani useimmissa asioissa edelleen samaa mieltä – tosin hauskana yksityiskohtana se, että en kaikissa asioissa.

Suosittelen tutustumaan Jasmon blogin vanhempiinkin postauksiin. Pelkkää timanttia :)