Vähemmistömenoo

Katselin tänään uutta suosikkiohjelmaani, Pressiklubia. Se on ihan hauska ohjelma ja tykkään Rubenin kommenteista ja asenteesta ohjelmassa. Vieraana oli Eva Biaudet, vähemmistövaltuutettu. En lähtenyt katsomaan ohjelmaa Evan takia tai muutenkaan karvat valmiiksi pystyssä, mutta kyllähän se aika pysäyttävää oli.

Nimittäin ohjelmassa puhuttiin siitä, miten ulkomaalaisia pitäisi käsitellä uutisoinnissa. Että onko oleellista kertoa rikoksesta se, että onko tekijä kantasuomalainen vai maahanmuuttaja. Eva tietenkin oli sitä mieltä, että ei ole tarpeen koskaan mainita kansallisuutta, paitsi jos annetaan tuntomerkkejä. Kenties näemme kohta rikosuutisoinnissa kerrottavan, että tekijä ei ole ulkomaalainen. Sitten jos sitä ei sanota, tekijä on ulkomaalainen. Kyllä onkin parempi paikka maailma, kun ei ole enää rasismia!

Sitten Ruben esitti tiukan kysymyksen Evalle. Jos valikoidaan rikoksista sopivat ja huomataan, että raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä 20%, saako sen uutisoida? Ei. Ei saa. Saa silloin, jos kirjoittaa pitkät lätinät siitä, että suomalaiset kyllä raiskaavat paljon enemmän kuin tilastot antavat ymmärtää. Ja että tällaisella oletuksella (joku on arvannut, että vain 10% raiskauksita ilmoitetaan poliiseille, mikään tutkimus se ei ole) ulkomaalaiset eivät erotukaan raiskaustilastoissa.

Vähemmistöistä keskustelu ärsyttää minua aina vaan. Edes Ruben ei uskaltanut sanoa, mikä kansalaisuus on kärjessä Suomen ulkomaalaisten tekemissä raiskauksissa. Kaikki tiedot kyllä löytyvät tilastokeskuksesta. Vaikka se on totta, sen ei haluta olevan totta ja jotta se ei olisi totta, kukaan ei saa kuulla siitä.

Sitten mietitään Persujen kannatuksen kohoamista. Heidän on tavattoman helppo tehdä politiikkaa. Kukaan muu kuin Soinin porukka ei edes uskalla sanoa, että ulkomaalaiset tekevät rikoksia. Koska kukaan ei uskalla siitä edes puhua, ei ole mitään syytä olettaa, että asiaan saataisiin mitään järkevää ratkaisua. Persut pystyvät tarjoamaan helppoa ja ymmärrettävää lähestymistapaa, maahanmuuton rajoittamista. Kilpailevia ehdotuksia ei ole juuri kuultu. Ääripäästä toiseen.

Entä kuinka median itsesensuuri sitten toimii? Otetaan esimerkki, kun se yksi kaveri tulitti siellä mäkkärin autokaistalla niitä hahmoja. Lehdissä ei mielestäni mainittu mitään tuntomerkkejä miehestä, joka oli jo itsessään niin epäilyttävää, että sosiaalinen media tiesi 5 minuuttia tapahtuman jälkeen ampujan romanitaustan ja myös MTV3 uutisoi siitä.

Entä Sellon ampuja? VIranomaiset eivät halunneet kertoa ihmisen taustoja, joten heti epäiltiin ulkomaalaiseksi. Ja yllättäen ulkomaalaistaustat löytyivät. Taaskin sosiaalinen media spekuloi jo kauan ennen virallista totuutta asialla. Melko varmaa tietoakin saatiin.

Onko siis parempi, että suomalaiset arvuuttelevat kansalaisuutta (tai syntyperää) eri foorumeilla vai pitäisikö sanoa suoraan kaverin syntyperä ja spekulaatiot voitaisiin lopettaa. Eikö pitäisi tunnustaa tilastolliset tosiasiat ja yrittää tehdä jotain asioiden parantamiseksi? Nyt pyritään keksimään asioita vääristämään tilastoja ja siten tulkita, että ulkomaalaiset eivät teekään rikoksia. Tai jos se tilastossa näkyy, niin herranjumala, ei nyt ainakaan kansalaisille kerrota.

Ne sivistymättömät juntithan polttaisivat ulkomaalaiset roviolla.

JB katsoo: The Pacific

On tämä ajatuksia herättävä sarja. En ole vielä edes katsonut viimeistä jaksoa ja pakko on tulla jo blogaamaan. Sarja antaa todella ajattelemisen aihetta. Kuten:

  • Miten niin isolla rahalla on saatu näin huono sarja
  • Raha ei tunnu korvaavan käsikirjoitusta
  • Miksi taistelukohtaukset ovat kamalan ja naurettavan välillä
  • Eikö kauheudella mässäily koskaan riittänyt ohjaajille

Nokkelampi ehkä jo osasikin arvioida, että en ole hirvittävästi tykännyt sarjasta. Minut on helppo ampua alas, sillä penään sellaisia asioita, jotka tekevät sarjasta vähemmän vaikeita. Ja se ei tietenkään ole kuvateosten harrastajan ihanne.

Realistisuuden penääminen tai sen kehuminen on vähän mahdotonta näin pullamössösukupolven edustajana. Mutta varsinkin taistelut ovat kyllä aika.. kökköjä.

On inhottavaa seurata jotain taistelua, joka kestää vaikka 15 minuuttia. Siinä juostaan, ammutaan, kuollaan, kuollaan eri tavalla, kuollaan roiskahtamalla, ammutaan, juostaan, huudetaan. En tiedä oliko jenkkien strategiana siellä puolen maapalloa vain juosta ja huutaa, ehkä oli. Silloin kuvaus on totuudenmukaista.

Katsoja on kuin perusjääkäri, joka jätetään suunnitelmien ja strategioiden ulkopuolelle. Sitten ryntäillään, huudetaan ja kuollaan 15 minuuttia ja katsoja miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu. Alkupuolella sarjaa harrastetaan vielä pimeässä sotimista. Se on erityisen jännittävää, kun 15 minuuttia ammutaan, huudetaan ja kuollaan ilman kuvaa.

Katsoja ei tiedä tavotteista tai välitavoitteista, joita sotilailla ehkä jopa on. Ainut mistä katsoja tietää, on 15 minuutin ampuminen, huuto ja kuoleminen.

Sotaa käydään kolmen ihmisen silmin. Heidät oppii sarjan aikana tunnistamaan suunnilleen nimeltä, kasvoilta ei juurikaan. Heitä näytetään vähän silloin tällöin. Muut ihmiset pääasiassa vilisevät, ampuvat, juoksevat ja kuolevat sarjassa. Mitään BoB henkistä henkilöihin tutustumista on melko turha odotella.

Entäs ne japsit sitten. Sarjassa muistetaan muutaman kerran mainita heidän oveluus, peräänantamattomuus, kuoleman halveksinta ja kamikazet. Mitään näitä ei kuitenkaan sarjassa nähdä, vaan sarjassa olevat japanilaiset ovat extroja Rambo-elokuvista. He juoksevat, huutavat, ampuvat ja kuolevat. Tai no yleensä eivät edes ammu. Jenkit telottavat japseja.

Taistelutilanteissa ei koskaan näe, kuka jenkkejä ampuu. Heitä vaan kuolee. Mitään järkeä ei ole missään. Kun ottaa askeleen kauemmaksi sarjasta, voi ehkä nähdä jonkun sanoman sodan järjettömyydestä. Mutta sarjassa itsessään ei ole mitään sanomaa.

Paitsi historiallisissa dokumenteissa / haastatteluissa jokaisen jakson alussa. Ne ovat mielenkiintoisia ja myös koskettavia. Paikalla olleet ovat tyytyväisiä että ovat haavoittuneet, koska ovat varmoja että olisivat muuten kuolleet. Ja niin edelleen. Kaikki ajattelu onneksi keritään sarjaan siirtyessä unohtaa. Tärkeämpää on juosta, huutaa, ampua ja kuolla näyttävästi ja verisesti. Epäilen että erilaisten kuolintapojen keksimiseen on mennyt enemmän aikaa, kuin varsinaisen käsikirjoituksen laatimiseen.

No, on sarjassa hetkensäkin (lyhyet), mutta opin enemmän sodasta tyynellämerellä Battlefield 1942:sta kuin tästä sarjasta. Voihan tämän katsoa, mutta jos odottaa sarjaa samalla innolla kuin minä tein, saattaa odotettavissa olla aikamoinen pettymys.

Top Dog 2011

Kieltämättä jossain vaiheessa tuli ajatus, että mitä ihmettä me tehdään täällä. Turun kuudelle tuhannelle koiralle liian pieni messuhalli oli pullollaan ihmisiä koirineen.

Melkein diplomi-insinöörille (haluan ainakin ajatella niin), on raskasta seurata näyttelyurheilua. Säännöt olivat muuttuneet vuoden vaihteessa ja sekä kilpailijat että tuomari ja muu järjestävä henkilökunta olivat aivan kivillä. Jo pelkästään paikalle saapuminen oli kokemus. Oikea sijainti löydettiin helposti, mutta missään ei lukenut tai kukaan ei kertonut että mitä juuri nyt tapahtuu ja milloin meidän vuoro on. Tai no, ilmeisesti jossain maksullisessa vihkosessa nämä olisi lukeneet, mutta hyvin harvat piheistä koirailijoista olivat niitä ostaneet.

Siinä sitten kyseltiin, että mikähän buugi, milloin meidän vuoro. No, kukaanhan ei tiennyt. Onneksi melko pian tultiin numerolla pyytämään kehään ja Heimo pääsi näyttelyareenalle. Ei jäänyt lapsille kerrottavaa.

Onpahan käyty. Kahdesti.

Elektroninen musiikki Suomessa

Suomessa on jyllännyt kesästä alkaen ilmiö nimeltä Pendulum. Ainakin Ylex soittaa edelleen Immersionilta sinkkuja ja nyt myös SubTV käyttää mainoksissaan Watercolouria taustamusana. Minusta se on yksinomaa hienoa.

Mutta samaan aikaan, kun Pendulum nousi tälla tavoin pinnalle, kaikki muut – suomalaisetkin – konemusiikkiartistit loistavat poissaolollaan. Suomessa radiot, erikoisohjelmia lukuunottamatta, eivät ota soittolistoilleen edes kuumimpia clubihouseralleja. Eivät edes niitä, jotka ovat hittejä esimerkiksi apinasaarella, joka edelleen on varmaankin kärkimaita elektronisen musiikin kanssa.

Pendulum, Prodigy.. Mitä muita artisteja tulee mieleen tästä genrestä, joita Suomessa soitetaan? Ja miksi näin on?

Mielestäni Pendulum osoittaa hienosti sen, että genrerajoista riippumatta musiikki voi olla hyvää. Mutta jotta musaa voisi fanittaa, sitä pitäisi ensin kuulla jostain.

Suomessa on lukematon määrä elektronisen musan tuottajia ja kansainvälisesti Duck Sausen tyyppisiä dancepoppihittejä tuottavia tyyppejä vielä enemmän. Määrällisesti edes suunnilleen elektroniseksi musiikiksi määriteltävissä musiikkia soitetaan laajallakin näkemyksellä arvioituna vähän ja tarkemmin genrerajattuna todella vähän. Sen verran täytyy myöntää, että saihan JS16 – Rosegarden pari vuotta sitten ihan kivasti soittoaikaa YleX:llä, vaikka biisi ei ole mikään poppibiisi. Myös JS16 viritys nimellä Kendi sai soittoa, genrestä sitten on jo vaikea sanoa mitään

Meillä on maailmanluokan tuottajia ihan omasta takaa, mainittakoon vaikka Orkidea ja Muffler. Kummaltakin löytyy myös sellaista matskua, jota voisi soittaa ihan hyvin radiossa, jos radion musiikkipäällikkö musat vaan löytäisi ja olisi sen verran rohkea, että uskaltaisi sitä puskea radioon.

Elektronisen musan käyttö koskee myös baareja. Olimme Tallinnassa drinkkibaarissa nimeltä Butterfly. Kun menimme sinne, taustalla soi smuutti junkka. Ihan oikea junkka kuitenkin. Illan aikana tuli housea ja trancea, mutta myös poppia ja rokkia. Sillisalaatti toimi hyvin ja ainakin itse pidin oikein kovasti saundimaailmasta. Suomessa baarien taustamusalistat ovat vain niin väsyneitä. Mutta miksi?

Lontoossa jos menet vaikka kenkäkauppaan, niin siellä soi joku Radio 1 teknomiksaus. Se on järjetöntä. Ne luukuttaa musaa vielä kovaakin. Ei välttämättä mitään easylistening kamaa, vaan soipa yhdessä kaupassa silloin hardstylekin. Suomalaisena ei voi kuin ihmetellä.

Lähtökohtaisesti vetoaisin soittolistaradioiden musiikkipäälliköihin (jotka tietysti kaikki lukevat ja seuraavat blogiani), että tutustuisivat myös elektronisen musan meininkeihin. Ei radiosta tarvitse ”pelkkää teknoa” tulla, se ei ole tarkoitukseni, mutta jos Lauri Tähkä soisi ainoastaan 4 kertaa tunnissa viiden sijaan ja yksi hyvä houseralli sen tilalle.. Mielestäni se olisi aika kiva juttu.

14 Samsung Galaxy S:n ongelmaa

Samsungin Galaxy S oli ihan ok puhein 2.1 firmwarella. Ainoastaan kalenterin kanssa oli issueita, ja sekin oli Googlen päässä. Flash ei toiminut, mutta muuten homma oli semisti paketissa. Sitten päivitin sen Android versioon 2.2. Tässä lista ongelmista, joita olen kohdannut sen jälkeen.

  1. Herätyskello ei herätä aamulla, jos herätys on laitettu vasta edellisenä iltana.
  2. Herätyskello herättää ”joka arkiaamu” -herätystä, vaikka ko. herätys on poistettu edellisenä iltana.
  3. Mediatarkistus puhelimen käynnistyksen yhteydessä kestää kaaaauan.
  4. Puhelimen ollessa yksinään, se värisee joskus sen merkiksi, että prosessit kaatuvat.
  5. Akku kesti esim tänään 8 tuntia, kun akun kulutusta katsoo, niin näyttö näyttää 97% kulutusta, vaikka aktiivista käyttöä puhelimella on ollut alle 5 minuuttia.
  6. Bluetooth pätkii (audion kanssa).
  7. Puhelin sammuu todella hitaasti. Sammutettaessa se ensiksi olevinaan sammuu, mutta jotkut prosessit eivät kuole ja puhelin värähtelee noin minuutin päästä sammumisesta. Vasta sen jälkeen puhelimen voi käynnistää uudestaan.
  8. Nettiselain miettii uusien osoitteiden (go to..) kanssa joskus yli 10 sekuntia, ennen kuin alkaa lataamaan uutta sivua.
  9. WLAN-tukiasemana käytettäessä pitää välillä muutaman minuutin katkoja wlan-liikenteessä (jolloin asiakkaiden netti ei toimi)
  10. Market hävittää välillä ladatut ohjelmat ja cache pitää tyhjätä, jotta tilanne palautuu
  11. Market toimii tooodella hitaasti.
  12. Yhteystietokirjasta puuttuu osa pikahakukirjaimista, esim H. Aika monella suomalaisella alkaisi nimi kirjaimella H. Tai I. Kirjaimet ZXY sentään ovat..
  13. Aina silloin tällöin puhelin on todella hitaalla hetken aikaa. Joskus PIN-koodin syöttäminen ei meinaa onnistua, kun puhelin on niin jojossa ettei tiedä mitä numeroita se hyväksyy ja mitä ei.
  14. Google Maps (joka on osa puhelinta) on käyttökelvoton, kun se menee aina nukkumaan, jos sitä ei räplää koko ajan. Ja kun se menee nukkumaan, se hukkaa GPS signaalin. Ja sitten kun saat ruudun epälukittua niin se alkaakin ettimään gps-signaalia. Melko käyttökelvoton mihinkään, paitsi kartan selailuun paikallaan ollessa (mihin se on tosi hyvä)

Näin, jälleen kerran, puhelimen firmispäivitys ei varsinaisesti parantanut puhelimen käytettävyyttä.