Mainokset

Salatut elämät. 5 minuuttia itse asiaa, 5 minuuttia mainoksia. 10 minuuttia huippujännitystä, 5 minuuttia mainoksia, ennen muutaman minuutin ohjelmaa ja lopputekstejä. Tähän on nyt tultu, mainokset puskevat ruutuun kuin yleinen syyttäjä (tosin en tiedä miksi syyttäjä puskisi ruutuun) ja niiden kanssa ei voi kuin äristä.

Kaikkeen tottuu, kuulemma. Jenkeissä mainoksia on vielä enemmän ja se on ihanaa, ainakin mainostajien mielestä. Suomessa yritettiin myös mainostaa energiajuomia ohjelmien aikana – en tiedä onko se oikein laillistakaan, mutta ilmeisesti mainonta on nyt lopetettu. Olen edelleen siinä käsityksessä, että tv-ohjelmien mainostuslaki ei ole edes vielä muuttunut, mutta se on jo hyväksytty ja tv-kanavat rikkovat sitä, eikä ketään jaksa enää kiinnostaa, kun kohta se kuitenkin muuttuu.

Voi olla, että tuo viimeinen tieto on virheellinen.

Vaan kylläpä laittaa ihmistä kiristämään, kun saa nauttia noista mainoksista jatkuvasti. Ei vaan kestä järki kattoa esim Salkkareita, jos siinä tulee mainoksia kaksi kertaa puolessa tunnissa + tuotesijoittelu. Ja jossain menee edelleen se raja, että en ole alkanut nauhoittaa salkkareita, jotta voisin skipata mainokset.

Mutta kaikki muut ohjelmat nauhoitan. Nauhoitan käytännössä ihan kaikki ohjelmat joita seuraan. Topfieldin lisäohjelmisto nimeltä Uk Auto Scheduler auttaa tässä. Meillä on talouden boksissa noin 30 hakusanaa, joiden perusteella toppy nauhoittaa tulevat ohjelmat, mutta ei uusintoja. Todella toimiva himmeli.

Näin pääsen kaikkien mainosten yli. En siis näe yhtäkään mainosta, en edes niitä, joista puhutaan julkisuudessa.

Mutta silloin tällöin katson esimerkiksi maanantaisin tulevia leffoja. Esimerkiksi nyt katsoin Bournea. Mutta eih. Myös Bournessa tuli jatkuvasti mainoksia. Yleensä en tee näin, mutta laitoin digiboksin pauselle, hommailin muuta ja kun sen 10-15 minuuttia saa puskuriin kamaa, voi mainokset kelata yli ja saa leffan lopun vielä kiinnikin katsoessa.

Ei nimittäin järki kestä tuota mainosten määrää.

Tykkää minun blogistani eh

Lisäsin tuonne postauksen omalle sivulle mahdollisuuden likettää postausta, Facebook tarjoaa tällaisenkin nykyisin. Facebook yrittää näin ilmeisesti saada luotua sosiaalisen verkoston aina verkkosivuille saakka ja idea onkin ihan hyvä. Facebookin tapaan toteutus varmaan tulee tästä vielä muuttumaan, kunhan saavat hiottua kuviotaan.

Olisin laittanut liketykset myös etusivulle, mutta en tähän hätään ottanut selvää tuosta Mystique teemasta, että mistä se etusivu edes printataan :)

Uusin strategia spämmereillä

Spämmereillä on nyt uusi strategia blogeissa ja aika tehokas ja nerokas. Eli ne kopioivat edellisen kommentoijan tekstin ja postaavat sen omanaan, ilman mitään linkkejä, ainoastaan lähettäjän tiedoissa on sitten ilkeä www-osoite. Nyt kun tämä jää minulla moderoitavien jonoon, niin se näyttää ihan järkevältä tekstiltä, jos ei muista kontekstia.

No, minun tapauksessa botit olivat kopioineet minun kirjoittamia kommentteja ja ihmettelin sitten, että kuulostaa jotenkin tutulta. Ja pääsin jäljille.

Mutta jos kyseessä onkin sivusto, jossa on satoja kommentaattoreita päivittäin, tämä voikin olla ihan tehokas menetelmä. Joten, olkaahan blogien ylläpitäjät tarkkoina!

Poroja katselemassa

Kävin tuossa katsomassa leffan Reindeerspotting. Joo, juuri se, mistä Suomen lehdistössä on nyt väännetty, että sopiiko se valistusmateriaaliksi vai eikö ja että kannustaako se huumeiden käyttöön vai eikö ja että saako sen katsoa alle 18v kansalainen vai eikö. Siinäpä sitä onkin jo keskustelemista.

Mentiin kattomaan se, kun ei ollut muuta tekemistä ja ikäkin riitti! Oikeastaan mielenkiintoni kyseiseen leffaan heräsi lukiessani artikkelia Imagesta, siinä kuvaaja- & ohjaajakaveria oli haastateltu ja kerrottiin ihan kivasti elokuvan teosta juttuja.

Lisäksi pikkupoikamainen angstini, jota olen hyvin sisuksissani ruokkinut ja jota nuoruuden huumevalistuksissa ruokittiin kyllä kaksin käsin, nauttii, kun dokumentissa ja itseasiassa siinä Imagen artikkelissakin sanottiin, että huumeet tuntuu erittäin hyvältä. Ei niin kuin huumevalistuksessa aikoinaan, tässä Pertti polttaa kannabishuumetta, seuraavaksi hän makaa paskat housussa omassa oksennuksessaan ja syö sitä.

No, leffa oli mielenkiintoinen. Itse olen onneksi pysytellyt elämässä täällä lintukodon puolella niin nuo tuollaiset hommelit on aivan tuntemattomia. Mielenkiintoista olikin turvallisesti leffassa kattoa, että millaista se narkkaus sitten on. Ja aika sekaistahan tuo tuntui ainakin päähenkilöllä jo olevan. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut enemmän päähenkilön, tai muiden, kuvailuja siitä, miltä milloinkin tuntuu ja että mitä ne funtsii elämästään. Minusta aika paljonkin sitä piikittämistä olisi voitu jättää pois. Jotain tällaista ajatusten virtaa leffassa pari kertaa olikin ja se oli hyvä juttu.

Kun kaveri kaivaa neulan jostain roskiksen maksalaatikosta, huuhtelee sen ja sit koko porukka tööttää sillä, niin silloin teki pahaa. Silloin tuli mieleen aika voimakkaasti, et näillä kavereilla ei nyt mee kovin vahvasti. Tosin osalla kai oli vähän paremmin homma läjässä ja viihdekäytöllä, mutta kai jokainen narkki on ainakin omasta mielestään ihan läjässä.

Sellainen vinkki, että kannattaa ottaa pikakertaus päihdelinkin keskustelupalstalla jos huumetermistö ei ole aktiivisessa sanavarastossa, muuten voi jäädä ihmettelemään, että mistä ne kaverit oikein puhuu. Mutta kyllä siitä nyt jotain tajusi.

Kantsii käydä kattomassa, jos vapaa-aikaa on. Saapahan kuvaaja lisää rahaa, jolla ostaa kamaa, niin saa nokitella.

Journalismin tulevaisuus verkossa

Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa on lehdillä hirmuinen stressi siitä, miten ne kestävät pystyssä, kun uutistarjontaa on netissä ilmaisena ja asiakkaat eivät ole tottuneet maksamaan nettiuutisista. Samalla lehtien levikit pienenevät ja konkurssi uhkaa. Netistä pitäisi saada rahaa.

Lehdet eivät kuitenkaan vieläkään ymmärrä, että heidän maksava nettiasiakas ja lehtitilaaja ovat sama asia. Miksi esimerkiksi Hesarin digilehti maksaa tilaajallekin vielä lisää, vaikka paperilehti tulee jo kotiin. Mikä tässä on idea? Ymmärrän, jos pelkkä digi-lukuoikeus olisi halvempi, mutta se, että paperilehden hintaan ei sisälly digilehti, on aivan perseestä. Niinä muutamina hetkina, kun haluaisin paperilehden sijasta lukea digilehteä, niin pitäisi maksaa monta euroa, vaikka olen jo tilaaja. Miksi? Tämä on aivan perseestä.

Joillakin lehdillä homma on katottu vähän pidemmälle, olisiko Turun sanomilla, tai jollakin, juurikin tällainen digi-lehti paketointi, että digilehti on paperilehden lisäpalvelu ja digilehden puolelta voi löytyä jotain ihan uusia juttuja, jotka eivät vielä lehteen kerinneet. Hei, olisipa kiva tilata tällainen, saisin uutiset kännykkään, tietokoneelle ja aamulla ruokapöytään, yhdellä hinnalla.

No, Hesarin lukijana on sellainen myönnytys annettava, että opiskelijan Hesaritilaukseen tuo digi-lukuoikeuden lisäys maksaa ainoastaan 1,5€ / kk lisää, eli ei juuri mitään. Mutta ideologia sotii vastaan. Ärsyttävästi. Herää angsti, kun kaikki mitä haluat tehdä, maksaa lisää, kuten Nordean pankkipalveluissakin.

Facebook ja käräytä kaverisi nappi

Kukkahattutädit pelastaa maailmaa. Sumuisilla saarilla kävi niin ikävästi, että joku vanha jallittaja oli pukeutunut 16v facebookpojan housuihin ja vokotteli 17-vuotiaan tytön luokseen ja raiskasi ja murhasi hänet. Tai jotain tämmöistä tapahtui. Varsin karu tarina.

Suomessa on huudettu keskustelualueille oikeita nimiä nimimerkkien sijaan. Siinähän huudatte, samapa tuo minulle, mutta sitä ei tule tapahtumaan. Vaikka miten olisitte sitä mieltä. Apinoiden saarella sitten alettiin funtsimaan, että kun 17-vuotiaan raiskasi ja murhasi joku oman ikänsä valehdellut, niin facebookiin pitää tehdä jotain muutoksia. Mitään vahvaa tunnistamista ei haluttu, mutta haluttiin paniikkinappi.

Ilmeisesti yli-ikäisten alaikäisten vokottelu on niin yleistä, että sille on vesisateen lomassa keksitty oma termikin, grooming. Facebook ei ole suostunut paniikkinappiin, mutta uuden uudet turvasivut heillä on, teineille ihan omat.

Facebookissa on report abuse linkki vissiin jokaisella sivulla, eli jos siltä tuntuu, niin siitä vain painelemaan. Se ei kuitenkaan saariapinoille siis riittänyt, kun olisi pitänyt olla paniikkinappi. Siitä tieto menisi suoraan lastensuojeluun, MI-5:een ja kutoseen ja poliisille, kaveri käytäisiin heti keräämässä vankilaan. Senkin pervo.

No, paniikkinappi kiva, mutta missään vaiheessa kukaan ei pysähtynyt miettimään, että kukahan siitä painaisi ja missä vaiheessa. Missä vaiheessa tämä teini-ikäinen tyttö, joka murhattiin, olisi painanut paniikkinappia? Ei missään, sehän oli ihastunut, tai jotain, siihen ”pojuun”. Mitä tämä koko paniikkinappi auttaisi? Kuka siitä painaisi? Olisiko sille mitään muuta käyttöä, kuin väärinkäyttö, voisi käydä pomolle soittamassa kerran pari päivässä poliisit oven taakse, mitäs täällä pervoillaan.

No, kuten jo monesti sanoin, paniikkinappia ei Facebookkiin tullut, kun eihän siinä ole pienintäkään järjenhiventä. Mutta lasten suojelu saakin pään sekaisin, en tiedä alkaako se itselläkin sitten surisemaan päässä, jos ja kun lapsia joskus on. Toivotaan, että järki pysyy silti päässä. Pahasti näyttää siltä, että aika monelta se on sumentunut näiden asioiden äärellä.

E-kirjat

Tänään oli Hesarissa juttua, kuinka E-kirjat ovat tulossa suomalaisilta kustantamoiltakin ulos. Ainakin kaikki suurimmat olivat vielä tänä vuonna tuomassa laitteisiin materiaalia. Ilmeisesti he yrittävät mukaan peliin, ennen kuin Amazonin Kindle ja iPad vievät koko markkinan. Tai ehkä kustantamoidenkin tuotteet kohdistetaan noihin laitteisiin, mutta myyntiä ei varmaankaan anneta em. yritysten oikeudeksi.

Amazonin kirjatarjontaa katsoen huomaa, että hinnat vaihtelevat kirjoissa viiden dollarin ja 20 dollarin välissä. Ilmeisesti Applen ebook store myy kirjoja 10 – 14$ hintaan. Neljätoista dollaria on tähän aikaan vuodesta noin 10 euroa. Eli kympin kirjasta, jonka voi ladata laitteelleen missä tahansa ja sitten vain lukemaan. Näin periaatteessa – jos iPadia nyt Suomesta saisi. Kindlen saa, mutta ilmeisesti ”lataa missä vain” -dataplania ei Suomessa Kindleen ole tarjolla.

Suomalaisilla kustantamoilla ei ollut valmiutta sanoa hintoja, mutta neljästä suuresta kolme sanoi, että aikovat myydä e-kirjaa samaan hintaan kuin normaaliakin. Yksi sanoi, että voisi antaa parikymmentä prosenttia alennusta. Kirjan fyysinen tuottaminen ei maksa kustantajille käytännössä mitään, mutta hintaa ei lasketa. Onko odotettavissa mahalasku?

Mutta syy ei ole yksin kustantamoiden. Ilmeisesti kovakantisesta kirjasta kustantamo ottaa yli 10 euroa / kpl, kun käyt ostamassa vaikka Suomalaisesta. Se on aika paljon, kun kirjat yleensä maksavat 22 – 25e. Esimerkiksi Elisa on nyt lähestynyt kustantamoita niinkin reilulla rahanjakoidealla, että kustantamot hoitavat sisällön, Elisa hoitaa kaiken muun ja ottaa 65% tuloista. Ei ole vaikea arvata, että Elisa ei ole saanut yhtäkään kustantamoa mukaan.

Kun musiikki/video/kirjaverkkokaupasta puhutaan, niin yleensä ajatellaan, että välikädet vähenevät ja kustannusrakenne kevenee. Hintoja voidaan pudottaa ja silti tuottajat saavat omansa. Mutta asiapa ei olekaan noin yksinkertainen, internetissä onkin välikäsien markkinat, Applen musiikkikauppa ja e-kirjakauppa, Amazonin kaupat ja Spotify vievät ja sisällöntuottajat vikisevät. Suomessa kustantamot ovat nyt päättäneet, että polkumyyntiin ei lähdetä.

Jos emme asuisi Suomessa, voisin nojata taakse tuolissani ja höhötellen kirjoittaa tähän, että uskon globaalin markkinatalouden antavan parissa vuodessa kevyen napautuksen suomalaisille kustantamoille. Kuten se teki suomalaisille musiikkikaupolle. Tässä tapauksessa kielimuuri voi auttaa kustantamoita pitämään hintoja keinotekoisen korkealla. Suurin osa suomalaisista lukee suomenkielisiä kirjoja ja haluaa tehdä niin jatkossakin. Homma pelaa, rahaa tulee kustantamoille. Kunnes kirjoittajat irtautuvat linjasta ja alkavat itse suoraan työntämään kirjansa Amazoniin ja muihin kauppoihin. Silloin ne välikädet vähenevät ja hintakin laskee.

En tiedä miten paljon kirjakaupat myyvät englanninkielisiä kirjoja. Mutta sen tiedän, että kun e-kirjat vihdoin seuraavan 10 vuoden aikana yleistyvät, kirjakaupat joutuvat kohtaamaan sen, mitä kukaan kauppias ei haluaisi kohdata. Maailman suurimmat kirjamyyjät samalla markkinalla.

Esimerkit

Vaikeat asiat on syytä selkeyttää esimerkein. Useat meistä ei matematiikan tunnella tajunnut todistuksista yhtään mitään, ei välttämättä edes sitä, miten ne liittyivät varsinaiseen laskemiseen. Laskut kyllä osattiin, sehän oli yksinkertaista, tietyt lainalaisuudet pätivät ja sitten vaan napu napu.

Netissäkin tietyt lainalaisuudet ovat tosiasia. Mutta ne ovat helposti epäselviä ja ideologisia ja niitä ei saada purettua ilman esimerkkejä.

Kun Piraattipuolueen Pasi Palmulehto oli kylässä Pressiklubilla, niin häneltä kysyttiin, mikä Suomen tietoverkkoihin koskevista laeista on eniten päin seiniä. Palmulehto vastasi (tietenkin), että lapsipornosuodatuslaki. Tällöin Stiller aivan oikeutetusti puuttui puheeseen ja oli, että hetkinen – Hesarin puolelta taidettiin nimitellä pedofiilipuolueeksikin. Palmulehdolta pyydettiin selostusta. Palmulehto sanoi, että lapsipornosuodatuslaki on perseestä siksi, koska se lakaisee ongelman maton alle ja itseasiassa helpottaa lapsipornon löytämistä internetistä.

Palmulehdon omasta näkökulmasta asia on varmasti tällä katettu. Hän tietää, mitä maton alle tarkoittaa ja hän tietää, kuinka sitä lapsipornoa löytyy suodattimen avulla internetistä. Mutta kuulijat eivät tiedä. Tarvitaan esimerkki. Kun Timo Soini puhuu, hän ei puhu abstrakteista asioista, vaan konkreettisista, jotka voidaan sitten laajentaa suurempaan mittakaavaan. Ihmisen on helpompi ymmärtää tai edes esittää ymmärtävänsä. Otetaan esimerkki tästä lapsipornosuodattimesta.

Nythän kun KRP jonkun salaisen reittinsä kautta saa tiedon lapsipornosivusta, laitetaan se lapsipornosuodattimeen ja sillä hyvä. Suomalaiset suodattimen käyttäjät eivät pääse sivulle. Kuinka ihanaa! Ongelmia tässä on muutamia.

  • KRP:n suodatinlistalla on samoja sivuja vuodesta toiseen. Se tarkoittaa sitä, että niitä ei oteta alas. Sen sijaan, että sivustot suljettaisiin ja nähtäisiin vaivaa tekijöiden kiinni saamiseen, näkyvyys estetään teippivirityksellä Suomessa. Se lapsi on edelleen hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjä on edelleen vapaana.
  • KRP:n listalla on myös suomalaisia sivuja, joilla ei ole lapsipornoa. Sivu lapsiporno.info ei sisällä lapsipornoa, vaan osoittaa puutteet ja väärinkäytösten mahdollisuudet suodattimessa. Kuinka ollakkaan, ko. sivusto joutui suodatinlistalle. Se on sensuuria. Se on väärinkäytös.
  • Mihin tarvitsemme suodatinta? Oletko joskus nähnyt lapsipornoa internetissä, jos irc.fi:tä ei lasketa? Suodatin toimii siten, että ne jotka haluavat löytää lapsipornoa, löytävät sitä. Ne jotka eivät halua, eivät sitä kohtaa muutenkaan ja samalla häviää niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin oikeita ja laillisia sivuja, kuten sen jonkun prinsessan muistosivu. Nykyisin yksikään operaattori (Elisa, Sonera ja ne muut) eivät pidä enää suodatinta pakollisena päällä, mutta sitä kai voi käyttää halutessaan jotenkin.
  • Suodattimeen jouduttuaan ei voi valittaa minnekkään. Tämä ei kuulu suomalaiseen demokratiaan, sori vaan.
  • Teknisesti valveutunut kaveri voi kysyä suodattimelta, että mitä sivuja sulla siellä on. Ja kas näin, meillä onkin pari tuhatta lapsipornosivua tarjolla. Hienoa! Hyvin toimii suodatin.

Noin. Vaikka maton alle lakaisu ja löytämisen helpottaminen sisälsi kaikki yllä mainitut kohdat, eivät kuulijat ymmärtäneet mitä kuulivat. Ei muutaman sekunnin aikana voi mitenkään pystyä prosessoimaan koko hommaa läpi. Siksi tällaisessa debattikeskustelussa pitäisi iskeä raflaavilla jutuilla, kuten että miksi hädässä ollutta lasta ei auteta, miksi pahantekijää ei pyritä ottamaan kiinni ja miksi lapsipornon löytämistä helpotetaan. Ei abstrakteilla tarinoilla.

JB datailee: How to remove UTF8 BOM

Huomaatko miten oikein ulkomaankieltä otsikossa! Suoraan itse asiaan. Jos on jollain kökkökikkareella, kuten Windowsin Notepadillä muokannut utf(8/16..) tiedostoja, joita pitäis sitten käyttää weppiskripteissä, niin huomaatkin, että siellä onkin tiedoston alussa Byte Order Mark, joka ryssii koko homman.

Onneksi Perlikuningas Richard Ishida on koodannut meille tähän poistoskriptin.

#!/usr/local/bin/perl
# program to remove a leading UTF-8 BOM from a file
# works both STDIN -> STDOUT and on the spot (with filename as argument)

if ($#ARGV > 0) {
 print STDERR "Too many arguments!\n";
 exit;
 }

my @file;   # file content
my $lineno = 0;

my $filename = @ARGV[0];
if ($filename) {
 open( BOMFILE, $filename ) || die "Could not open source file for reading.";
 while (<BOMFILE>) {
 if ($lineno++ == 0) {
 if ( index( $_, '' ) == 0 ) {
 s/^\xEF\xBB\xBF//;
 print "BOM found and removed.\n";
 }
 else { print "No BOM found.\n"; }
 }
 push @file, $_ ;
 }
 close (BOMFILE)  || die "Can't close source file after reading.";

 open (NOBOMFILE, ">$filename") || die "Could not open source file for writing.";
 foreach $line (@file) {
 print NOBOMFILE $line;
 }
 close (NOBOMFILE)  || die "Can't close source file after writing.";
 }
else {  # STDIN -> STDOUT
 while (<>) {
 if (!$lineno++) {
 s/^\xEF\xBB\xBF//;
 }
 push @file, $_ ;
 }

 foreach $line (@file) {
 print $line;
 }
 }
 

Sisennykset voi vähän bugata, mut siinähän bugaa. Sitten vielä usage notes:

 for f in `ls`; do ~/rbom.pl $f; done

# loops over a directory and removes BOM from every file

Ei muuta :)

Sekalaisuutta

Ennen ja muinoin kirjoitin usein otsikolla ”sekalaista”, kun en muutakaan keksinyt – jotain piti kirjottaa ja asiaa oli monesta pienestä jutusta. Niin nytkin.

Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta.

Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi ”golfkenttä” Lindenin ja Anneli ”faksi” Jäätteenmäen kanssa.

Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on.

Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa  turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on.

Itsekin olen kokeillut joskus nettipokeria. Jonkunhan on annettava rahaa puolilaillisille veroparatiisiyrityksillekin. Mutta ei siitä sen enempää, WSOP:ssa ei nähdä.

Vanha mies kävi teknotansseissakin toissa viikonloppuna. Tampereella oli One ja meininki oli parasta aikoihin. Tutusti Orion hyppyytti lihapullaa eniten, Soro meni vähän ohisektoriin. Mutta kun Pellavasta (= bilepaikka) oli vain 400m kotiovelle ja matkalta sai pizzan, niin hyvä keikka siltäkin kannalta.

Kävin pääsiäisenä pousailemassa yhtenä päivänä Hervannan Alpeilla. Luntahan laskettelurinteissä vielä olisi, voisi aurinkoisena viikonloppuna tärräyttää Sappeeseen vetämään kauden viimeiset sohjot, ois nimittäin kelit varmaan sitä paljon pehmeät. Vaikka en tiiä saanko ketään houkuteltua mukaan, kun taitavat olla enemmän noita helihiihtäjiä nykyisin.