by

Engelberg 2010

Oravivuoren jälkeen tuntui vähintäänkin luonnolliselta siirtyä Enkelivuorelle keskisveitsiin, olihan vuoristoilmaa käyty jo haistelemassa. Niinpä DaKinen hieman ehkä jopa liian kookas ruumisarkkusuksipussi täyteen hiihtokamaa (omat ja vaimokkeen) ja matkaan. Matso oli tsekannut lentoja syksyn mittaan ja skoutannut meille helpon yhteyden suoraan Tampereelta Riikan kautta Zyyrihiin. Matkan tarjosi Air Baltic. Air Baltic jakaa vähän mielipiteitä. Jouduin maksamaan molempiin suuntiin 40e suksipussista, mutta toisaalta taas tällä hinnalla sain siitä 30 (vai 32?) kiloisen lisämatkavaran, joka taas tarkoitti sitä, että myös Hannan romut mahtuivat Kähköseltä ostamaani kassiin oikein letkeästi. Baltic myös muuttaa innokkaasti ehtoja, nykyisin suksipussit ilmeisesti saavat painaa enää vain 15kg ja tiskillä check-inistä otetaan joku maksu.

Kauheinta silti oli se, että virkailija sanoi meille Pirkkalan kentällä, että kävipä teillä hyvä tuuri, kun lennetään nyt tällaisella isommalla koneella – muuten kun sukset eivät mahdu koneeseen! Olimme ostaneet matkat ja varanneet suksipussit koneeseen joskus lokakuussa. Kyllähän kamat joskus olisivat varmasti tulleet, mutta lyhyellä alppilomalla ilman kaikkea hiihtogearia tulee vähän ehkä kiukkuinen olo. Olen ehkä jatkossa valmis maksamaan hieman enemmän lennoista, joskin muuten asiat menivät ihan hyvin ja Zyyrihin päässä virkailija oli erittäin lunki, vaikka Matsonnin ostokset painoivatkin vähän enemmän kuin olisi saanut.

Matkan kestosta puhuttaessa sanottakoon, että olen ollut aiemmin sitä mieltä, että 2 viikkoa alppireissuun on aika vähän, juuri siinä ja siinä hilkulla, että onko siinä järkeä vai ei. Viikko on jo liian säntäilyä, en tykkää vieläkään. Mutta meillä oli täydellinen kaksi viikkoa. Se oli kuin kausi pikakelauksella. Saimme kaikkea. Sinkkiä ja sumua (ei yllättäne, kun Säämies Jiima oli mukana), uutta lunta pariin otteeseen, ruuhkaa, rauhaa, lumetusta, yläpilveä, fotoja, bileitä, hyvää hiihtoa ja vielä lisää hyvää hiihtoa, sen lisäksi haikkipäivä ja skandit vs. lokaalit lätkäpeli.

Jiima Malinen, säämiesten kuningas

Sää kuin morsian, mitä voi odottaa kun Iso J mukana

Sveitsiläinen turistinvihaaja oli meidän majoituksen tuplabuukannut, joten kävi niin, että jouduimme vaihtamaan majoitusta viikkojen välissä, olimme pelipaikoilla siis 2 viikkoa, jos se ei ollut vielä tiedossa. Me tiesimme tämän kyllä jo mennessä, että siihen oli henkisesti varauduttu, mutta inhottavaa se joka tapauksessa oli, onneksi Simppalaisen autotallista löytyi lepopaikka hetkeksi rojuille ja Nokia-miljonääri vielä ystävällisesti roudasi vuokra-autollaan meidän kamatkin toiselle kämpälle, siitä iso kiitos!

Tarkoituksena oli ottaa kuvia, kun sain viime vuonna muutaman shotin, joihin olen tyytyväinen.

Toppi pilvessä

Tykkään kuvasta, vaikkei olekaan mitenkään äärimmäinen (Niko vetää, kuva vuodelta 2009)

Tänä vuonna kuvaamaan piti lähteä, mutta sepä ei meinannutkaan ottaa onnistuakseen. Henkilökohtaisen pankkitiliongelman vuoksi minulta esimerkiksi puuttuu laajakulmapää kokonaan, putkeni alkavat 50mm kiinteästä ja siitä sitten 70-200mm zoomi.. Kun nimenomaan olin sillä tuulella, että haluaisin ottaa kuvaa läheltä. En tiedä miksi, ehkä se on sama, kuin että joskus alkaa tekemään hirveästi mieli muroja, kun alitajunta hoksaa, että niitä ei ole kaapissa.

Kaveri muuten veti tellua jäätävän hyvin

Vauhdittelua

Myöskin 20D alkaa tuntumaan auttamatta vanhanaikaiselta, eritoten pienen näyttönsä vuoksi. Kamerointi on kyllä sellaista gearihomostelua, että voittaa melkein tuon monohomoilun, että pitää testata kaikki TNT-monot jotka on tähän mennessä tehtaasta tulleet ulos ja sitten vielä teettää foamit.. ;)

Mutta jos vähän hiihdosta sitten. Mullahan tämä taisi olla 5. kerta Engelbergissä ja paikat on jo tuttuja, joskin uusia löytää, kun kyselee ja seurailee jälkiä, vai miten se meni. No kuitenkin. Tänä vuonna joku oli kuitenkin taas paremmin kuin aiempina vuosina, nimittäin hiihdin omasta mielestäni paremmin kuin koskaan aiemmin. No ok, olin yhtenä isompana päivänä jäätiköllä aivan umpisekaisin, mutta muuten paremmin. Varmemmin, rohkeammin. Ennen kaikkea varmemmin, sellainen että luottaa itseensä, se on ihan hyvä fiilis. Isompia pannuja ei tullutkaan otettua, muutamat lipsahdukset tottakai.

Luntahan meillä oli monenlaista. Loppuaikana ihan firniä Brunnilla, eräänä tiistaina kovapohjaista kevyttä putikkaa darksidellä (feissottii Laubilla, kuulostaa hienolta, mutta kovaa pohjaa pitkin jyrryyttäminen ei ollu mun tellutukselle kyl aivan täydellistä), pari päivää siinä sitten Alaskan Feisseillä vähän painuneempaa putikkaa ja tsippailua. Vendelykkellä iison kentän hiihtoa ja yhtenä päivänä pikkujärvellä pienen tönön skinnailua ja laduntekijän dissausta. Loppupäivinä nollarajan nosti yli 2800m, joka tarkoittaa eberissä sitä, että sen jälkeen lumia ei pahemmin enää ole. Paitsi darksidellä.

Brunnin backbowliin ei tullut tänä vuonna kavuttua laisinkaan (!), mutta paniksen salapaikoilla tuli käytyä ja siitähän lyhyet huippupyydat vielä muuten puhkilasketussa hissihiihdossa saikin. Junahiihto sitten erikseen.

Simon kurvailua

Simo kävi kokeilee, vieläkö pystyy laskemaan, vai onko kiviä. Ei ollut.

Junahiihdosta tulikin mieleen, että joulukuussa 2010 Engelbergiin menevä raide siirtyy vuoren sisään, jonka jälkeen mm. Grünewaldin asema poistuu käytöstä. Kuten jotkut ehkä tietävätkin, tämä lopettaa junahiihdon Engelbergissä. Odotettavissa kuitenkin on, että joku alkaa ajaa Laub-henkisesti siinä jotain taksoa.

Tällai vanhemmiten kyllä ahdistaa asustaa sellaisissa kämpissä, joissa on liian vähän astioita eikä astianpesukonetta. Jos 4-5 henkeä syö kerralla + laittaa ruokaa, niin astioita tulee aina sellainen vuori, että niiden peseminen ainakin minua ketuttaa enemmän kuin arvaisikaan. Borgåwitz voi auttaa hetkellisesti, mutta pitemmän päälle Tuomisen Jamppa iskee kytikselle, ainakin mulla.

Summa summarum, reissu oli pääosin parempi mitä uskalsin odottaa. Ei laskettu lähellekään jokaisena päivänä, vaan oltiin sitten lomalla sellaisina päivinä, kun hiihdossa ei ole mitään järkeä. Jaksaa taas työpaikallakin sitten juosta pyörässä, kun on saanut vähän levähtää.

Sinkkumiehille sellainen varoituksen sana, että kannattaa varmistua, ettei Rämppäri Malinen ole mestoilla samaan aikaan, se nimittäin vie naiset ja paskoo lumet. Näihin sanoihin, näihin kuviin. Seuraavaksi ehkä jotain ihan muuta kuin hiihtojuttua.

Fürenalp

Fürenalp, taustalla Titliksen ympärilaskun loppuseinä, jossa näkyi saavan hyvää hiihtoa.

Maija syö kevyesti

Maija syö kevyesti

Lisää kuvia:

Engelbergin hiihdot @ jasmo.kuvat.fi

Extended Scandinavia vs Engelberg und Freunde Ice Hockey Match

Kommentoi

Comment

  1. aijai, kaks viikkoa… saas nähdä miten kerkiää juoksemaan joka paikassa kolmen päivän aikana tulevana viikonloppuna, täytyy melkeinpä laatia joku toimintasuunnitelma. Oli muuten hienoja kuvia tuolla kuvasektorilla!