by

Vaaliraha

On pitänyt jo vähän aikaa kirjoittaa blogiin. Pääasiassa mielessäni on pyörinyt kuvauskeikka, jonka tein viikko sitten; olin kuvaamassa surffausta. Mutta tälläkään kertaa en saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. Nimittäin nyt pitää puhua siitä, mikä on hot topic.

Vaaliraha, here we come.

Katsoin tänään YLE2:lta tulevaa pressiklubia Areenasta. Suosittelen, jos asia yhtään kiinnostaa. Siinä pohdiskeltiin vähän ja Zyzkcowitch oli kanssa kertomassa kommenttejaan. Osa kommenteista oli ihan järkeviä.

Kuitenkin ko. ohjelma herätti omat ajatukset taas esiin, joita olen jo kaikille usein esitellytkin.

Miten on mahdollista, että vaikka vaalirahoitusskandaali on ollut päällä jo vuoden tai yli, niin kukaan ei ole eronnut tai kohdannut mitään kurinpitotoimia, jollei lasketa Tiuran miestä, joka joutui YLE:llä eri tehtäviin jääviyssyistä. Esimerkiksi Jarmo Korhonen, jonka muisti toimii pätkittäin ja jonka toimistossa Kehittyvien Maakuntien Suomi on perustettu, siitä kai kaikki lähti. Muutenkin on kummallista, että edustajat voivat unohtaa ja muistaa asioita ihan miten sattuu, ilman mitään isompaa huutoa.

Jyrki Kasvi sanoo blogissaan, että jos hän olisi aikoinaan ollut tietoinen KMS:stä, niin ihan varmasti olisi yrittänyt myydä seminaarilippuja heille tai vastaavaa. Totta. Onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mitä poliitikkojen oikeastaan pitäisi tehdä? He pyrkivät keräämään rahaa vaalikampanjaansa ja sitten kun sitä joltain saa, niin sitä ei saisikaan ottaa vastaan. Eikö kuulosta vähän kaksinaismoralistiselta?

Entä mikä on se optimaalinen tilanne? Millä pohjalla rahoituksen pitäisi olla, jotta politiikkaa saisi tehdä puhtaasti? Onko se hyvä, että poliitikoiksi pääsee ainoastaan julkkikset, vanhat poliitikot ja ne, joilla on paljon rahaa?

Keskustan Korhosen pitäisi erota. Tiuran pitäisi erota. Ei siksi, että ovat ottaneet vaalirahaa vastaan, vaan koska eivät kykene puhumaan totta sellaisista asioista jotka vaikuttavat heidän työkykyynsä. Mutta eivät varmasti eroa. Kukaan ei voi pakottaa.

Suomen poliittinen kenttä tarvitsisi rajua tuuletusta.

Kommentoi

Comment

  1. niin, Suomen politiikassa on kyllä jännät mittasuhteet, koska yksi ministeri joutui taannoin eroamaan kun ei alkuun muistanut kenelle oli lähetellyt tekstiviestejä…sms:t hän lähetti yksityishenkilönä, tosin virkapuhelimestaan. nykypäivänä epäselvä muistikuva ei ole enää sitten valehtelua eikä vaalirahan ottaminen epämääräisiltä tahoilta vaikuta viranhoidon luottamuksen menettämiseen toisin kuin vonkaaminen ja sen kieltäminen…on se jännä!