by

Yhdyssanat

Tuo kielenhuolto on vähän sellainen asia, että kun päivät pitkät irkkailee, niin ei tule paljon panostettua siihen, mitä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Yleensä pyrin korjaamaan yhdyssanat, mutta muut virheet melkeinpä jäävät korjaamatta. Ja sen kyllä huomaa. Jos palaa blogissa taaksepäin esimerkiksi pari vuotta, huomaa tekstin olevan paljon paremmin jäsenneltyä, ajatukset paremmin esillä ja ennen kaikkea kielioppivirheitä on vähemmän.

Se on vaan totuus, että jos jätät kieliopin pääasiassa huomiotta, niin oma osaaminen siitä rapistuu ja mitään ei voi. Huomaatko, kuinka käytin sinä-passiivia, jota suomen kielessä ei edes ole? Ja olen huomannut, että myös yhdyssanojen hahmottaminen on vaikeutunut viimeaikoina huomattavasti, kun en enää joudu esimerkiksi kouluun kirjoittamaan mitään pidempiä tarinoita. Tai ne harvat, jotka teen, on täynnä kaikenlaisia virheitä, joita Open Office ei tietenkään huomaa.

Pahinta oli, kun huomasin taganneeni edellisen postauksen tagilla ”maailman parannus”. Tähän ei voi kuin huokaista syvään ja katsoa itseään syvälle silmiin. On nimittäin sellaiset silmäpussit, että pyörryttää aivan. Miten voi kädettää tuollaiset yhdyssanat? Niin, eipä siihen tule paljon panostettua. Ylipäätään, aiemmin olen jaksanut vielä oikolukea blogipostaukseni, miksi en enää? Pitäisi kai jaksaa.

Ehkä juuri täyteen saamani 26 ikävuotta on aiheuttanut rapistumista paikassa jos toisessakin.

Ajattelin, että jospa jatkossa osaisin kirjoittaa taas vähän paremmin. Dippakin tulee ulos suomenkielisenä. Että treeniä tarvittaisiin.

Neiti Neverland kehui blogiani. Olen ollut vähän tuuliajolla tässä viimeaikoina blogaamisen kanssa, kun ei ole vaalejakaan ollut lähettyvillä ja lumi antaa odottaa tulemistaan. Mutta onhan se mielettömän ihanaa, kuten A.Stubb sanoisi, kun joku sellainenkin lukee blogiani, jota en kai vissii saata tuntea livenä. Tai voi olla, et nyt tuli aika paha moka..

Kommentoi

Comment

  1. Olen huomannut saman. Myös sen, että hyvään kirjoitusasuun ei keskity enää kuin virallisimmissa sähköposteissa. Muutoin tuottamani teksti on joko puhekieleen kaltaista murteellista löpinää tai töksähtelevää ja yksinkertaistettua ”tsättikieltä”. Harmillista. Lisäksi tuntuu, että sama tapahtuu myös englannille ja ruotsille joita joskus luulin osaavani. Päätin, että luen ja kirjoitan enemmän ja paremmin.

  2. Hyvää kirjoittamista ja muita kieliä sivuaa muuten semmoinen mielenkiintoinen juttu että autenttisen ja aitotumallisen paskapuheen pystyy tunnistamaan helposti yrittämällä kääntää sitä jollekkin toiselle kielelle!

    Todellisen asianhan pystyy kyllä julkituomaan muillakin kielillä – kunhan niitä osaa edes auttavasti – mutta ehdan ja samalla uskottavan kuuloisen, hevonpaskan loiheminen vieraalla kielellä vaati jo kykyjä joita yleensä tavataan vaan henkilöillä jotka kääntävät runoutta.

    Kykyjään voi testata vaikkapa RKP’n kantakirjakahelin Astrid Thorsin julkilausumilla, jotka ”eivät tee järkeä” kyllä yhtään millään kielellä…