JB testaa: Battery Juiced

Niin se blogi poukkoilee puolesta toiseen. Joskus tiukka mielipideblogi, toisinaan tarkka hiihtopäiväkirja ja nykyisin puuduttava testausluettelo. Mutta niin se vain menee.

Maistettiin töissä porukalla Battery Juicedia. Olin hyvin skeptinen, idea appelsiinimehun ja Batteryn yhdistämisestä tuntui idioottimaiselta.

Odottamattomasti maku oli aika hyvä. Appelsiinimehua ”with a twist”. Ihan hyvää. Parempaa kuin teho boretabletti.

Ostan silti itse jatkossa edelleen btrstrppd.

JB Testaa: Nokia 5800 XpressMusic

Nythän on käynyt niin, että hallussani on ollut Nokian ensimmäinen kosketusnäytöllinen puhelin Tube jo jonkin aikaa. Käyttökokemuksia on kerääntynyt monella tasolla ja koska JB on nyt testaustraikissa, on hyvä jatkaa.

Vanha puhelimeni, Nokia E70, alkaa olla viimeisillään. Sen läppä on hajonnut ja tatti ei enää toimi kunnolla. Erilaisten turhautumisasteiden myötä puhelimen tuhoutuminen on nopeutunut  voimakkaiden G-voimien takia. Käyttämäni E70 on kaikkea mitä puhelimessa voi vihata. Hidas. Epävakaa. Akku alkaa olemaan lopussa ja niin edelleen. On se kohta kolme vuotta kai palvellutkin ja ihan hyvinkin. Ilmeisesti asentamani ohjelmat ovat vehkeen saaneet niin jojoon. Mutta ei puhuta enää E70:stä.

Nimittäin Tube on jännittävä! Kosketusnäytön lisäksi on vain kolme nappia, punainen a vihreä luuri, sekä menunappi. Loput sitten sohellat kosketusnäytöllä. Puhelimessa myös esiteltiin mekaaninen näppäinlukko, joka toimii juuri oikein ja on sijoitettu juuri oikeaan paikkaan, näppäiden lukitseminen on helppoa ja erittäin nopeaa yhdellä kädellä.

SIM-kortti työnnetään puhelimen sivusta aukeavan läpän kohdalta sisään. Käsittämätön ratkaisu. Ensinnäkin on vaikea hahmottaa miten päin SIM-kortti pitää sinne työntää. Kaikki ovat ensimmäisellä kerralla laittaneet sen väärinpäin. Toisekseen sen poistaminen on saatu oikein vaikeaksi, jossa tarvitaan apuvälineenä kynää tai neulaa. Oikein näppärää.

Kamerassa lukee Carl Zeiss, mutta kyllä Kaarlo pyörtyisi jos näkisi mihin hänen nimensä on sotkettu. Eritysesti haastavissa valotusoloissa automaattisalama pilaa kuvat ja ilman salamaa jäädään kuvissa laadullisesti E70-laitteen jalkoihin. Kamera on niin huono, että se oikein yllättää. Resoluutio on kyllä kova, mutta niin kohinakin.

Se mikä puhelimessa on ihanaa, on nopeus. Kaikki tapahtuu todella nopeasti ja tunnollisesti. Uusi IDLE on myös jännä, mutta harmillisen huonoksi saatu. Uuteen Idleen saa kyllä 4 kaverinsa kuvaa pikavalinnoiksi, mutta sitten kalenteritiedot eivät näykään enää samassa. Järjetöntä! Idlen kalenterinäyttö on minulle ehkä tärkeimpiä näyttöjä puhelimessa. En muista mitään enkä ole missään, jos puhelimen kalenteriin ei sitä ole syötetty. Nyt kaikille tapahtumille ja kissanristiäisille pitäisi asettaa hälytys. Hälytyksistä muuten sen verran, että esimerkiksi herätykellon oletusmerkkiääni on oikein miellyttävä verrattuna vanhoihin kamaliin.

Sitten se kosketusnäyttö. Nokia ei olisi tehnyt vielä viiteen vuoteen kosketusnäytöllistä puhelinta, jos iPhone ei olisi tullut markkinoille. Nokialla ei ole konseptiin ainakaan XpressMusicin kanssa mitään tarjottavaa. Kyllä, kosketusnäyttö on joissain asioissa erinomainen, kuten web-selailussa, mutta monissa taas aivan surkea, kuten tekstiviestien kanssa. E70 kanssa pystyi lähettämään lyhyitä viestejä vaikka ajaessa autoa (hyi hyi!) ja pystyi irkkaamaan kävellessä, mutta XpressMusicin kanssa ajat tolppaan tai kävelet ojaan. Et voi kirjoittaa katsomatta ruutua. Et myöskään voi olla varma mitä nappia peukalosi painaa. Näyttö rekisteröi kosketuksen sitten, kun sormen nostaa siltä pois. Täten käden tärinä voi aiheuttaa sen, että esimerkiksi tekstiviestiä syöttäessä saa olla jatkuvasti korjailemassa tekstiä.

Kosketusnäyttöä hyödynnetään Idlessä jonkin verran, suunnilleen kaikkea voi painaa ja siitä pääsee helposti sitten erilaisiin toimintoihin. Mutta näin ei tosiaan ole kaikkialla, vaan osa ohjelmista nojaa vahvasti näppäimistöön. Ja miksei vaikkapa tekstiviestiin saa jotain pikavalikkoa esiin taputtamalla näyttöä? Ei, vaan se valikko pitää käydä hakemassa vasemmasta alareunasta ja sitten kelata niitä valintoa läpi. Miksei vaikka peukalon näyttöön painamalla tulisi sellainen pyöreä valintaruutu, josta voisi sitten peukaloa raahaamalla haluamaansa suuntaan valita mitä haluaa tehdä? Se olisi vähän lähempänä kosketusnäytön perusajatuksia ja parempaa käytettävyyttä.

Samaa kaipaisi muualla myös. Oikeastaan kosketusnäytöstä ei ole ainakaan tässä puhelimessa mitään hyötyä, ainoastaan haittaa. En muutenkaan ymmärrä, miksi puhelimessa pitäisi olla kosketusnäyttö, joskin voisin kuvitella että N97 (tms) kosketusnäytöllinen JA näppäimistöllinen puhelin olisi jännä yhdistelmä, mutta toisaalta kuvien perusteella laite näyttää isolta.

Kunhan puhelimen vaihdon aika viimein tulee, haluan sellaisen puhelimen jossa on täysi näppäimistö. Oikea näppäimistö.

JB EI SUOSITTELE
JB NAURAA IPHONELLE

JB testaa: TEHO Energiajuomaporetabletti

Joo-o, pakkohan se oli tähän näin energiajuomaharrastajana iskeä ja maistaa Olvin uutukaista, Tehotablettia. Kuinka kätevää, voin kantaa 6 tabletin kokoista ja reilut 5e maksavaa tuubia mukanani, ja energiajuoma on valmista milloin vaan, missä vaan, kunhan vettä on vain saatavilla.

Teho EnergiajuomaporetablettiKylläpä on hieno ja kylläpä on kätevää. Jännityksellä keittelin tuon keitoksen, kylmää vettä vähän alle suosituksen ja sinne tabletti porisemaan. Kun tuntui siltä, ettei tabu liukene kunnolla kokonaan, vaan jää kökköjä, niin sekotin hetken aikaa lusikalla. Keitos näytti sitten tältä:

No, lopputulema on sen näköinen, kuin ko. juoma olisi ollut lasissa 3 viikkoa ja home on ottanut ohjat. Mutta ei, tämä herkullinen keitos on uusinta hottia.

Maistaminen oli jännittävää. Ja täysin munatonta. Liemi maistuu väljähtyneelle ja laimennetulle Teholle. Kireys on poissa, juoma on täysin mitäänsanomaton. Makutestiä suoritettiin aina toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja tasolla saakka, mutta samoin tuloksin. Mitäänsanomaton. Teho tölkistä on parempaa. Battery Stripped kylmästä jääkaapista on parasta.

Nenään snorttaaminen ja muut jännittävät kikkailut ovat koittamatta, mutta ainakaan suun kautta nautittuna en voi puhua varsinnaisesta nautinnosta. Lähinnä rapaa. Hinta on R-kioskilla yli 5e, joten en oikein tiedä.

YHTEENVETO
TEHO Energiajuomaporetabletti on täyttä shittiä, joka ei maistu miltään. Kofeiinitabletteja saa apteekista.
JB ei suosittele!

Voisinks mä testaa?

Vaikka opinnot ovatkin jo hidastuneet eikä sitä kautta saa enää uutta kiihkoa näihin pohdintoihin, niin heti koululla vierailu sai ajatuksia heräämään. Kyllä siinä yliopistosta on hyötyä, olkoonkin että kyseessä on Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Nimittäin jo aiemmin, kauan kauan sitten, kirjoitin käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja siitä, että vastataan käyttäjien tarpeisiin. Esimerkkinä oli Operan toiminta ja kirjoituksen idea oli, että yrityksen kotisivuilla koko käyttäjäryhmä ei ole edustettunna ja siksi käyttäjävaatimuksista tulee vääristyneitä.

Olen seurannut Nokian Beta Labsia heti alusta asti ja olen ollut vähän mukana Nokian muissakin jutuissa. Beta Labsissa käyttäjät pääsevät kokeilemaan keskeneräisiä ohjelmistoja auttaen bugihuntissa ja keksimällä uusia ominaisuuksia. Nokian kehitystiimi parhaansa mukaan yrittää jarruttaa muutaman nörtin kovalla paineella rummuttamia ideoita ja julkaista softaa yleisölle. Kun softasta julkaistaan ensimmäinen mature release, se lähtee pois Beta Labsista ja vaikka palautteet ainakin puheiden mukaan edelleen ohjautuvat tekevälle tiimille, niin kuka tietää jatketaanko projektia edes.

Miksei kaupalliset yritykset anna asiakkaiden auttaa tuotteen jälkitestauksessa?

Monesti naljaillaan niin Microsoftille kuin Nokiallekin siitä, että ensimmäiset omaksujat ovat heidän beta- tai jopa alphatestaajia. Muuten väite voisi ollakin paikaansa pitävä, paitsi yhdessä asiassa. Käyttäjät eivät voi raportoida bugeja tai ehdottaa parannuksia. Asiakas ei voi antaa mitään suoraa palautetta, vaikka sekä Nokialla että Microsoftilla tuotteille tehdään parannuksia julkaisun jälkeen.

Nokia Beta Labs, johon kannattaa käydä tutustumassa, toimii ainakin siellä toimivien tahojen mukaan erinomaisesti. Hypen filtteröinnin jälkeen voitaneen todeta, että hyviäkin kokemuksia Nokia on varmasti Beta Labsista saanut. Miksei siis laajennettaisi asiakaspalauterinkiä siten, että asiakkaat voisivat antaa kehitystiimeille suoraan, tai mutkan kautta, palautetta virallisesti julkaistuista softista ja ehkä myös puhelimista kokonaisuudessaan?

Kuulostaisi DI-työn tarpeelta Nokialla (minullahan ei ole vielä di-työtä..) , joku joka lajittelisi palautteet, ohjaisi ne oikeisiin kohteisiin ja mittaisi sen hyödyn mitä palautteista saataisiin. Jos palautteesta on hyötyä, keräystä voitaisiin jatkaa ja siirtää palautteiden käsittely vaikka Intiaan.. Tosin keskimäärin ihmiset antavat palautteen parhaiten omalla kielellään, mutta englanti voisi olla ainakin alussa ihan varsin ok kompromissi.

Tällainen tutkimus olisi mielenkiintoinen. Oma näkemykseni on, että ihmiset auttaisivat Nokiaa ideoillaan ja bugiraporteillaan aivan ilmaiseksi, koska kaikki haluavat vain parempia puhelimia ja ohjelmia. Ehkä Hall of Fame ja kuukauden kontribuuttori -palkinto Beta Labsin tapaan vielä.

Tässä läpinäkyvyys on tietenkin ongelma. En tiedä riittäisikö Nokialla tai Microsoftilla uskallus siihen, että sisään tulleet raportit olisivat julkinen tietokanta Bugzillan tapaan. Esimerkiksi Opera kyllä kerää aktiivisesti bugiraportteja käyttäjiltä ja kannustaa käyttäjiä lähettämään niitä, mutta yritys ei ole uskaltanut julkistaa niitä. Ehkä täysin julkistamattoman ja täysin julkisen välistä löytyy sopiva välimaasto.

Eikö tästä sitten ole hyötyä yritykselle, vai miksi mitään tällaista ei ole tehty?

Väitettä on vaikea uskoa, sillä Open Source -ohjelmistoissa usein on sisäänrakennettu bugiraporttitoiminto (esimerkiksi Open Officessa). Tosin kaupallisilla ohjelmistoilla ja laitteilla lienee kovemmat testit kuin OSS-ratkaisuilla. Olen liian ulkopuolinen kommentoimaan tähän mitään painokasta. Asiaa pitäisi tutkia.

JB testaa: Koli jouluna

Burton manNiinhän se menee, että Kolilla pitää käydä. Ja tänä vuonna kuten edellisenäkin vuonna, ajankohdaksi kävi hyvin joulun välipäivät. Tai mitkä päivät lieneekään, kuitenkin siitä tapaninpäivästä eteenpäin.

Voi herranen aika kun rinne tuntui pitkältä ja tuolihissi hitaalta, kun on näissä etelän hetelmien keskuksissa pyörinyt. Nyt sunnuntaina käytiin Himoksessa, eikä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Aika.. mitäänsanomaton paikka.

Kolista sen sijaan on sanottavaa ja paljon. Vaikka mäkiä ei ollut auki kuin pielinen, se silti tarjoaa enemmän leveyttä, vauhtia, pituutta ja jyrkkyyttä kuin nämä meikäläisen nykyisen kotipaikkakunnan mäet. Ja hukassahan sitä heti siellä on. Miettii jo, että suksi voisi olla pidempikin kuin 170cm.

Oltiin koko perhe, siis minun lisäksi vaimo ja Matsolat. Tellu-urboja kaikki, pl. vaimo joka luottaa laudan viehätykseen.  Hiihdeltiin kolmisen päivää Kolilla.

Ensimmäiseksi pitää kehua lippujen hintoja. S-kortilla sai oikeasti hyviä alennuksia ja päivälipun hinnalla ei saa Himokselta edes kolmea tuntia. Sitten henkilökuntaa, voiko avuliaampia, lystikkäämpiä ja palvelualttiimpia hahmoja olla olemassakaan? En usko. Ei ainakaan paljoa.

Hissi on edelleen säädetty romantikoille ja romantisoida saikin hissin hitaasti lipuessa kohti Kolivaaran (melkein) huippua. Kun pimeä laskeutui, sai rinteessä nauttia kauniisti valaistuista puista ja metsiköistä ja ne olivatkin tunnelmallisia. Miinusta siitä, että rinteessä ei oikein meinannut nähdä mitään.

Koska Kolilla hiihto on Parasta ja se on muutenkin äärikeskus, pitää siellä olla myös jonosimulaattori. Ja taas palaamme romanttiseen kahdenhengen tuolihissiin, jonka antiikkiarvo on reaaliarvoa huomattavasti korkeampi. Onneksi pommittajavenäläiset eivät vielä kerenneet iskeytyä paikalle, paitsi Leinoseen. Mut luomu onkin sellanen hit-catcher.

Illalla vähän lumeteltiin, otin rohkeasti vähän leveämpää suksea mukaankin, mutta ei onni suosinut tällä kertaa. Ukkokoli oli pommitettu täyteen vaikka luonnonlunta on vain 15 cm. Tosin huhu kertoo että Kolin Telluhurja on aikoinaan vetänyt varmaan vielä vähemmällä lumella. En epäile.

Koska oltiin turistihenkisiä ja muutenki haluttiin tukea Kolia, oli syytä ruokailla hienosti ravintoloissa, eikä edes syödä omia eväitä salaa. Siinä tullaankin melkoiseen epäkohtaan Kolilla. Ensinnäkin: Kolin kanapihvi on tummanruskea. Ruuissa menee alakahviossa noin 30 minuuttia, ylhäällä 50 minuuttia. Ylhäällä ei ollut lisäksemme ketään, mutta silti pizzan tekoon meni lähemmäksi 45 min. Mikäs siellä maisemia katsellessa, eihän se kiire pidäkään olla. Mutta riipii se. Varsinkin jos nälkä on.

Alakahvion henkilökunta on kaukana totutusta, ystävällisestä ja tehokkaasta. Ei, nyt on jotain töhöttäjiä, jotka ei osaa käyttää yhtäkään laitosta siellä keittiössä, mukaanlukien kassakone. Vai mitä mieltä olette siitä, että kun kassakoneesta loppui kuittipaperi, niin aikansa nyhjättyään kassapimu antoi minulle tyhjän paperin(!) ja sanoi että allekirjoita siihen. Sen verran kotimäkiystävällisyyttä oli, etten kieltäytynyt. Riipi taas.

Summa summaarum, kolilla tuo hihtopuoli on hallussa, mutta oheispalvelut tökkii. Minnehän se vanhempi rouva sieltä ala-asemalta on hävinnyt, hänellä oli sentään homma hallussa eikä hanskat hukassa.

JB kiittää:
+ Koli on komein
+ Koli on halpa
+ Kolilla on hyvä profiili
+ Kolilla on kiireetöntä

JB angstaa:
– Kolin ravintolapalvelut ovat hitaita ja laadultaan hyvin kyseenalaisia
– Tuolihissin kiireettömyys saattaa olla kaupunkilaiselle liikaa
– Maanteiden kuningas