by

Maailman paskin diili

Tee töitä, se kannattaa

Tee töitä, se kannattaa

Ihmiset ovat opetettuja tiettyihin asioihin. Jotkut asiat ovat niin selviöitä, ettei niitä ymmärrä kyseenalaistaa. Näin kesälomien jälkeen puhun tietenkin työn ja loman suhteesta.

Keskimääräisessä vuodessa on 52 viikkoa, joista normaalilla työntekijällä noin 5 viikkoa vapaata. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 9,7% viikoista on vapaita. Jos lasketaan mukaan myös viikonloput, niin vapaapäiviä vuodessa on 38%. Selvästi alle puolet sekin siis.

Asiahan on kuitenkin niin, että viikonloppuna ei ole lomalla, vaan palautuu vähän työn aiheuttamasta rasituksesta. Minnekään ei kerkiä oikein kunnolla lähteä, tai jos lähdet niin palaat maanantaina töihin väsyneempänä kuin perjantaina lähdit. Akkujen lataamiseen ja elämästä nauttimiseen tarvitaan loma.

Miten nykyiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Kapitalismin luvatussa maassa ollaan vielä äärimmäisempiä kuin Suomessa, siellä monet keskituloiset eivät uskalla pitää lomaa oikeastaan laisinkaan potkujen pelossa. Suomessahan asiat ovat hyvin, ilmeisesti tässä asiassa olemme maailman johtavia maita.

Palataan vielä prosentteihin. Eikö kukaan ole pysähtynyt miettimään elämän tarkoitusta tyytyessään tilanteeseen, jossa 10 viikkoa työtä tuo yhden viikon lomaa? Miksi suhde ei ole 1:1? Miksi ihmiset tekevät auliisti kymmenen viikkoa töitä jokaista viikkoa kohden, jolloin saa tehdä mitä haluaa? Meneekö asunnon ja sähkölaskun maksamiseen se yhdeksän viikkoa?

Olen aiemminkin puhunut elämän tarkoituksesta, en ehkä niinkäään blogissa, mutta ihan Oikeassa Elämässä. Ajankohtana on kuitenkin ollut hiihtoreissujen jälkeiset ajat, jolloin puheeni on kuitattu haihatteluna, ei se pummailu mitään oikeaa elämää ole. Työnteko on. Kuinka moni tekisi töitä, jos omaisuutta olisi niin paljon ettei tarvitsisi? En minä.

Tässä vaiheessa on aika ottaa kirjoittamiseen paussi ja tarkistaa lottonumerot.

—-

Voi palata aiheeseen.

—-

On niitä syitäkin. Asuntolaina ja asumisen kulut sekä ruoka että juoksevat kulut ovat ihan arkiviikkoinakin melkoiset. Riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän saat palkkaa, rahaa ei jää säästöön ilman säästösuunnitelmaa. Ihminen yrittää tehdä vajaan 11 kuukauden työkauden itselleen mahdollisimman mieluisaksi ja siihen liittyy investointeja. Raha kuluu arjen pyörittämiseen ja kehittämiseen. Jos saat tuntuvan palkankorotuksen, nousee elintaso tuntuvasti eikä mitään jää säästöön.

Kaikki eivät tee niin. Osa porukasta ahertaa burgerinpaistajina, pesuloissa ja ties-minä-toimittaja-kiikkujana saadakseen sen verran rahaa, että voi maksaa (halvan) vuokran ja tehdä monta kuukautta vuodessa sitä mitä haluaa. Tai jotkut ovat opettajia. Ja näistä tyypeistä puhutaan lehdissä ihailevaan sävyyn. Ihmisellä on jossain selkärangassa kaipuu vapauteen eikä vapauden tarvitse tarkoittaa epävarmuutta.

Tosin niin kauan, kun raha on maailmassa käytännössä ainut vaihdannan väline, on normaalin ihmisen pakko tehdä valintoja. Jos on 6 kuukautta töissä ja 6 kuukautta maailmalla joka vuosi, voi 35-vuotiaana (tai myöhemmin..) huomata ettei omista mitään, edes kotimaata. Kautta aikain ihmisellä on kuitenkin ollut myös tarve asettua aloilleen, näin olen kirjoista ja elokuvista ymmärtänyt. Pankin-minun asunto jossain notkelmassa saattaisi sittenkin tuoda lohtua.

Tarkka lukija saattaa huomata, että putosin juuri siihen ajatusmalliin, joka päihimme on syötetty. Siihen, että jos ei tee paljon töitä, ei voi omistaa paljon. Kysymys onkin, että miksi minun pitää tehdä vajaa 11 kuukautta töitä pitääkseni yllä normaalia keski(?)luokkaista elintasoa? Miksi kuusi kuukautta ei riitä? Mistä se johtuu? Enkä tarkoita sitä, että olisin toisen 6 kuukautta ulkomailla. Voisinhan olla pankin-minun asunnossani ja puuhastella kotitöitä. Harrastella mitä huvittaa ja nauttia elämästä. Elää normaalia arkea ilman pakkotyötä.

Kuinka moni odottaa reilun kolmen viikon loman jälkeen töihin pääsyä?

Kommentoi

Comment

  1. Voisipa melkein luulla, että Jasmoa ahdistaa elämä oravanpyörässä?!

    Ahdistaa tai ei, itse olen ainakin kovin onnellinen tässä arjessa. Töineen ja lomineen. Vastuutonta elämää vuoden eläneenä voin rehellisesti sanoa, että se ei tehnyt minua onnelliseksi vaan todella tylsistyneeksi. Ihan kivaa jonkin aikaa, mutta ei mulle ainakaan sovi pidemmän päälle. Vaikken pidä itseäni minään superahkerana ja -älykkäänä niin ei pelkkä oloneuvostelu olis mun juttu. Tuskin silloinkaan, kun rahaa olisi määrättömästi.

    Työt on ihan jees; tuntee itsensä (muka) tarpeelliseksi, aivot saa jumppaa, tapaa muita ihmisiä, saa palkkaa, hyvässä lykyssä jopa nauttii siitä. Edes hetkittäin.

    Vaikka kai se vaan on helppoa täältä lomalta kirjoitella…

  2. Oon miettiny joskus tuota samaa, että hengailisi vaan koto-Suomessa, mutta vapaana miehenä. Valitettava fakta vain on se, että puolikin vuotta töitä putkeen saa nostamaan elintasoa ihan huomaamatta. Sitten kun seuraavat 6kk pitäisi semisti sniiduilla, niin eihän siitä tule mitään, joten töihin on taas mentävä.

    Toisaalta, jos elelisi pari vuotta töitä tehden ja peruslomilla pusertaen, niin saisi koottua aika hyvän harrastevälinearsenaalin kasaan. Niitä käyttämällä viihdyttäisi itseään varmasti helposti sen ”sapatti”ajan. Ei sitä rahaa silloin niin kuluisi, ellei välttämättä halua sitten ostaa kotiteatteria ja hyvää telkkaria.

    Kun taas toisaalta, jos jokainen hengailisi puolet vuodesta, ei maailma pyörisi kunnolla. Eli erilaisuus on rikkaus, vaikka oravanpyörä näyttääkin läheltä katsottuna tikapuilta.

  3. Toisaalta, niin kummallista kuin se onkin, esim. minä tunnen mielenkiintoa nykyistä työprojektia kohtaan.

    Se on minusta aika hieno kone ja on mielenkiintoista nähdä kuinka hyvä siitä saadaan sillä hyvyydellä on aika suora vaikutus lähes jokaisen suomalaisen lompsasta ulos kävelevään rahavirtaa, ainankin seuraavien 60 vuoden ajan.

    Se on vaan pitänyt hyväksyä että jos diggaa puuhailla asioita joihin menee massia on sitä hankittava sitten hankittava.

    Kun on liian rehellinen rosvoksi, hakupisteet ei piisanneet perintörikkaan koulutusohjelmaan ja on liian ankea jätkä voidakseen elää vaimon varoilla (TM) niin työntekohan se on edessä.

    Vaikka toki on henkevää filosofoida aiheesta kuin toisestakin niin turhan paljoa ei kannata kelata asioita joita ei hyvin todennäköisesti kuitenkaan pysty muuttamaan.

    Tiedän toki omalta kohdaltani että vaikka olisin niin varakas että töissä ei tarvitsisi käydä puuhaisin silti koko ajan vähintään yhtä paljon kuin nytkin ja tekemistä riittäisi muutamaksi eliniäksi.

    Huvittavaa kylläkin monessa puuhassa henkilöt jotka ovat kovan tason harrastajia saattavat olla jopa ammattilaisia parempia, monella kun on intohimo hieman nuupahtanut harrastuksen muututtua elannon tienaamiseksi.