Vanhuus

Nyt kun 50v synttärit ovat jo lähempänä, kuin elämäni tähän saakka merkittävin tapahtuma, on aika kerrata ja kertoa lukijoille, mitä tarkoittaa olla vanha. Muun muassa seuraavista olen kärsinyt viimeaikaisen vanhuuteni aikana:

Krapula. Vielä nuoruuden puolella nautituista alkoholiannoksistakin tuli sellainen olo, että vanhana ei uskalla edes ajatella moista. Tulee jo siitä paha olo, eikä jaksa lähteä enää.

Yöherätykset. Viimestään neljältä herää yöllä ja pitää käydä vessassa. Välttämättä sen jälkeen ei saa enää unta. Työpaikalle ei kuitenkaan pääse ennen seitsemää.

Tanssit. Ennen kiinnosti polcca, nyt mielessä pyörii lavatanssiharrastuksen aloittaminen. Kenties pienet humpat ja tangot.

Kipu. Selkään sattuu, kantapäihin sattuu, silmiin sattuu, päätä särkee. Tätäkö on olla rapistuvan kehon kantaja?

Haaveet. Ennen haaveili nopeista autoista ja moottoripyöristä ja railakkaista alppikeikoista, nykyään maistuisi se oma moottoripurjevene jossain syrjäisessä laiturissa.

Todellisuus. Aikaisemmin sitä luuli, että isona muuttaa maailmaa. Nyt huomaa, että itse kyllä koko ajan isonee, vaan maailman muutoksen kyydistä  on pudonnut jo kauan sitten.

Kauniit ja rohkeat. Kauniit ja rohkeat kiinnostavat enemmän kuin Salatut elämät.

Tämä on todellisuutta. Kuitenkin on niin, että lyhyen alamäen jälkeen sitä alkaa kompensoimaan itse vanhenemistaan. Yhtäkkiä alkaa haluta mm. seuraavaa:

Tehokkaita ajoneuvoja. Haaveiltiin sitä tehokkaista moottoripyöristä ja autoista ja veneistä silloin nuorena, ehkä sellaisen hankkiminen saisi myös pysymään nuorena.

Alppireissut. Viimeistä huutoa olevissa rotseissa ja pannoissa voi affessa kertoa, miten aikaisemmin täällä oli paljon vähemmän väkeä, ryypättiin starbojen kanssa ja vedettiin todella äärimmäisiä linjoja.

Jotkut kuvittelevat että mahdollisimman ison pakettiauton ostaminen pitää nuorena. Pahoittelen: ei.

Ulkomailla nuorenee. Kävipä irkkaamassa Espanjassa tai surfaamassa Gardalla, niin kyllähän siellä tuntuu, että on niin nuorekas, kun ei ole kangistunut niihin kaavoihin.

Opiskelu. Railakkaaseen opiskelijaelämään palaaminen nuorentaa! Tekniikan alalta on hyvä ruveta humanistiksi. Kun olisi vaan edes jotkut opinnot valmiina.

Jotkut kuvittelevat, että töissä ollessa ei vanhene, ja ovatkin sitten töissä tai tekevinään töitä lähes koko ajan. Onhan siinä niin kiire, ettei huomaa vanhenevansa.

Tässä tämmöinen vanhuuspaketti menneiden 25v-synttäreiden hengessä!

Ilosaarirock 08 – miten meni?

Jasmo rokkaa

Kyllä, se oli taas kerran Ilosaarirock. Tällä kertaa vuosi oli 2008. Aurinko paistoi pientä lauantaista sadekuuroa lukuunottamatta koko ajan, kuten Rokissa aina tekeekin.

Mitäs rokissa sitten tapahtui? No perinteiseen tapaan pre-rokki oli luomulla, jossa kärvennettiin vähän lihaa. Käytiin myös tsekkaamassa Penttilän sahan raunioilta vähän UG-meininkiä, siellä oli Horros & friends soittamassa ja pitämässä hauskaa. Poliisitkin tuli vasta purkua katsomaan.

Lauantaina pääartistina oli minulle Raappana ja keikka olikin melkoisen hyvä! Aurinkoki alkoi paistamaan ja ihmiset nauttivat. Minä myös. Illan järisyttävin keikka oli kuitenkin Venetian Snares, joka jossain määrin räjäytti tajunnan. Sitä ei voi tanssia, tahtiin ei oikein voi heiluttaa käsiäänkään (mihin tahtiin?), joten tuijotin vaan suu auki. Se, että Ilosaareen tuodaan tuollaisia artisteja, saa minut tuntemaan ylpeyttä ”kotifestarista”.

Sunnuntaina lisää aurinkoa (paloin pelipaidan läpi??), pari janojuomaa ja viimeisenä Nightwish, joka ei oikein nyt vakuuttanut. Ehkä odotuksetkin olivat liian suuret, mutta miksi ne soittivat niin hiljaa? 100m päästä lavasta ei tarvinnut korvatulppia! Heh. No joo, mutta aiemmat bändit soittivat lujempaa. Mielestäni Anette ei ole huonompi tai parempi kuin Tarja, ainoastaan erilainen. Pimun ääni on enemmän skedepunk ja vie ehkä Nightwishiä hieman Velcran suuntaan.

Täyshurmosta en saanut kuitenkaan koko viikonloppuna päälle. Alkoholilla oli tietenkin osuutta asiaan. Tai siis alkoholin puutteella. Koska tarkoituksenakin oli olla vähän siistimmin nyt, niin otin kuitenkin lauantaina puoli litraa ja sunnuntaina vähän reilut puoli litraa Finskiä mukaan, mutta ehkä ihan se tavoite ei täyttynyt kuitenkaan. No, tuttuja oli ja kivaa oli. Eikä tarvinnut painiakaan.

Irti mun huumeista

Arttu tuolla aikaisemmin kehui, että Mettäbileet on hyvät LSD-bileet. Niin ne vissiin sitten oli. Ne oli myös puhtaudeltaan parhaiten järjestetyt festarit, ilman järjestyshäiriöitä. Mutta nämä asiat ei ole tärkeitä, koska metässä oli varmasti LSD:tä! Kahdella.

Kävijöitä Metässä oli 10 000. Huumerikoksia kirjattiin 100, joista käsittääkseni kaikki käyttörikoksia, ja pari epäilystä välityksestä. Pori Jazzissa oli 66 000 kävijää ja vain 22 huumerikosta, joista muutama välitysrikoksia.

Kylläpä konekansa kuosaa, mutta kuka niiden huumeet oikein välittää?

Pori Jazzissa ja Konemetsässä on varsin erilainen ikäjakauma, siitäkin huolimatta, ettei Pori Jazz enää perustu pelkästään jazziin. Mitä taas tulee huumeidenkäyttäjiin, niin veikkaus siitä, että 20-35 vuotiaat ovat innokkaimpia käyttäjiä, ei liene kovin väärä. Metässä tuota sakkia on 95% kaikista kävijöistä, Jazzissa ei. Jazzin kävijäjakaumaa en osaa arvioida, niin absoluuttisista määristä ei voida puhua. Odotettavissa kuitenkin on, että Jazzissa on yhtäpaljon tai enemmän 20-35 vuotiaita kuin Metässä. Siksi, koska kävijöitä on niin paljon enemmän.

Tutkija vaikuttaa aina tutkittavaan kohteeseen. Tässä tapauksessa poliisi ja muut viranomaiset vaikuttavat huumekäryjen määrään. Tosin Pori Jazzissa järveen kännissä hyppivät urpot, tappelut ja muut kähinät aiheuttivat sen, että ihan koko aikaa ei keritty kytätä ihmisten taskuja.

Metässä kuvio oli eri. Poliisi, huumekoirat, rajavartiolaitos ja vankeinhoitolaitos olivat kaikki paikalla. Portilla haisteltiin jokainen. Epäilyttäviä hahmoja käytiin tsekkaamassa erikseen. Tappeluita ei tarvinnut olla selvittelemässä niin aikaa oli.. Telttarosvon kiinnisaannista en tiedä.

Onko ihme että huumeita löytyi enemmän Metästä kuin Porista? Koska onhan se aivan varma asia että 66 000 ihmisellä on kannossa enemmän huumeita kuin 10 000:lla. Vaikka ikäryhmät olisivatkin erilaiset.  En näiden uutisten pohjalta lähtisi kyllä sanomaan mitään konemusiikkiporukan huumeilusta.

Eiväthän kaikki Metässäkään kiinni jääneet. Onnistuneita käyttökokemuksia voi käydä tsekkaamassa plinkistä. Plinkin käyttäjät omalla osallaan ovat parantamassa Metän tilastoja, ainakin aikaisempina vuosina Mettään on lähdetty silmät kiiluen.

Olenko sittenkin vain se epästandardi konemusiikin kuuntelija, joka ei ole koskaan käyttänyt mitään huumeita, en edes tupakkaa? Vai olenko epästandardi 25 (kohta) vuotias?

Maailman paskin diili

Tee töitä, se kannattaa

Tee töitä, se kannattaa

Ihmiset ovat opetettuja tiettyihin asioihin. Jotkut asiat ovat niin selviöitä, ettei niitä ymmärrä kyseenalaistaa. Näin kesälomien jälkeen puhun tietenkin työn ja loman suhteesta.

Keskimääräisessä vuodessa on 52 viikkoa, joista normaalilla työntekijällä noin 5 viikkoa vapaata. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 9,7% viikoista on vapaita. Jos lasketaan mukaan myös viikonloput, niin vapaapäiviä vuodessa on 38%. Selvästi alle puolet sekin siis.

Asiahan on kuitenkin niin, että viikonloppuna ei ole lomalla, vaan palautuu vähän työn aiheuttamasta rasituksesta. Minnekään ei kerkiä oikein kunnolla lähteä, tai jos lähdet niin palaat maanantaina töihin väsyneempänä kuin perjantaina lähdit. Akkujen lataamiseen ja elämästä nauttimiseen tarvitaan loma.

Miten nykyiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Kapitalismin luvatussa maassa ollaan vielä äärimmäisempiä kuin Suomessa, siellä monet keskituloiset eivät uskalla pitää lomaa oikeastaan laisinkaan potkujen pelossa. Suomessahan asiat ovat hyvin, ilmeisesti tässä asiassa olemme maailman johtavia maita.

Palataan vielä prosentteihin. Eikö kukaan ole pysähtynyt miettimään elämän tarkoitusta tyytyessään tilanteeseen, jossa 10 viikkoa työtä tuo yhden viikon lomaa? Miksi suhde ei ole 1:1? Miksi ihmiset tekevät auliisti kymmenen viikkoa töitä jokaista viikkoa kohden, jolloin saa tehdä mitä haluaa? Meneekö asunnon ja sähkölaskun maksamiseen se yhdeksän viikkoa?

Olen aiemminkin puhunut elämän tarkoituksesta, en ehkä niinkäään blogissa, mutta ihan Oikeassa Elämässä. Ajankohtana on kuitenkin ollut hiihtoreissujen jälkeiset ajat, jolloin puheeni on kuitattu haihatteluna, ei se pummailu mitään oikeaa elämää ole. Työnteko on. Kuinka moni tekisi töitä, jos omaisuutta olisi niin paljon ettei tarvitsisi? En minä.

Tässä vaiheessa on aika ottaa kirjoittamiseen paussi ja tarkistaa lottonumerot.

—-

Voi palata aiheeseen.

—-

On niitä syitäkin. Asuntolaina ja asumisen kulut sekä ruoka että juoksevat kulut ovat ihan arkiviikkoinakin melkoiset. Riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän saat palkkaa, rahaa ei jää säästöön ilman säästösuunnitelmaa. Ihminen yrittää tehdä vajaan 11 kuukauden työkauden itselleen mahdollisimman mieluisaksi ja siihen liittyy investointeja. Raha kuluu arjen pyörittämiseen ja kehittämiseen. Jos saat tuntuvan palkankorotuksen, nousee elintaso tuntuvasti eikä mitään jää säästöön.

Kaikki eivät tee niin. Osa porukasta ahertaa burgerinpaistajina, pesuloissa ja ties-minä-toimittaja-kiikkujana saadakseen sen verran rahaa, että voi maksaa (halvan) vuokran ja tehdä monta kuukautta vuodessa sitä mitä haluaa. Tai jotkut ovat opettajia. Ja näistä tyypeistä puhutaan lehdissä ihailevaan sävyyn. Ihmisellä on jossain selkärangassa kaipuu vapauteen eikä vapauden tarvitse tarkoittaa epävarmuutta.

Tosin niin kauan, kun raha on maailmassa käytännössä ainut vaihdannan väline, on normaalin ihmisen pakko tehdä valintoja. Jos on 6 kuukautta töissä ja 6 kuukautta maailmalla joka vuosi, voi 35-vuotiaana (tai myöhemmin..) huomata ettei omista mitään, edes kotimaata. Kautta aikain ihmisellä on kuitenkin ollut myös tarve asettua aloilleen, näin olen kirjoista ja elokuvista ymmärtänyt. Pankin-minun asunto jossain notkelmassa saattaisi sittenkin tuoda lohtua.

Tarkka lukija saattaa huomata, että putosin juuri siihen ajatusmalliin, joka päihimme on syötetty. Siihen, että jos ei tee paljon töitä, ei voi omistaa paljon. Kysymys onkin, että miksi minun pitää tehdä vajaa 11 kuukautta töitä pitääkseni yllä normaalia keski(?)luokkaista elintasoa? Miksi kuusi kuukautta ei riitä? Mistä se johtuu? Enkä tarkoita sitä, että olisin toisen 6 kuukautta ulkomailla. Voisinhan olla pankin-minun asunnossani ja puuhastella kotitöitä. Harrastella mitä huvittaa ja nauttia elämästä. Elää normaalia arkea ilman pakkotyötä.

Kuinka moni odottaa reilun kolmen viikon loman jälkeen töihin pääsyä?

Kohti rokkia 08

Tänään, kunhan tämä työpäivä nyt saadaan tästä alta pois, alkaa reilun viikon mittainen loma. Loma alkaa perinteisissä merkeissä Ilosaarirockissa. Ilosaarirockilla on muuten aika sellainen miellyttävä FAQ, jossa vastataan ymmärtävästi muutamiin kysymyksiin.

Monilla festareilla sää on Tekijä, joka vaikuttaa festarikokemukseen. Ilosaarirockissahan ei koskaan sada (korkeintaan ripistelee), joten aurinkorasvaa vaan mukaan, muuta ei tarvita. Sääennusteista viis.

Ilosaarirock käynnistyy taas perinteisesti jo perjantaina, kun Luomu Leinonen tarjoaa ympäristön grillailua varten. Ehkä, kun ei olla aamuun saakka, niin ei kerkiä aamuäreys iskemään :)

Tänä vuonna Rokki on sinänsä kummallinen, että on paljon artisteja, joita haluaisin käydä katsomassa. Raappana, Venetian Snares ja Ozric Tentacles lauantaina. Lisäksi sunnuntain olisi Pyhimys, Giant Räbät, Asa ja lopulta Nightwish.

Aika pitkä lista. Yleinen periaate on ollut, että yksi pändi per päivä korkeintaan, ärsyttää jos koko ajan pitää juosta teltasta toiseen eikä saa chillailla. Joten nähtäväksi jää. Tosin rentolavasektori tarkoittaa sitä, että siellä voi kuunnella ja makailla nurmella, joten sinänsä.

Tavataan Rokissa!

Italoitaloitalooo

ItalyNythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa.

Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen – ei niinkään biisien hienouteen.

Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin.

Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti.

Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle.

Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon.

Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen)

Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa.

Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago – Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää.

Kuuntelu eroaa naksnaks-musan kuuntelusta selkeästi. Naksnaksia kuuntelee naama hymyssä ja samalla häpeää kuuntelevansa sitä. Bomdigi-digi-bom-digibom. Italodiskon kasarisaundia kuunnellessa hymyilyttää myös, mutta musiikilla on myös musiikillisia avuja ja groovea.

Poltanpa tämän automusiikiksi.

Tampereella on mahdotonta..

Saada Rossosta ruokaa. Muutaman kerran olen Rossossa käynyt, yrittänyt pizzaa, jäätelöä ja joskus vain limpparia. Ruokaa ei ole koskaan saanut alle 45 minuuttiin (ei myöskään jäätelöannoksia!)

Saada Kauppahallin Kotiruuasta järkevää määrää ruokaa. Sataviiskytkiloinen jässikkä latoo estelyistä huolimatta sellaisen nöölin lautaselle, että perkaamista riittäisi isommallekin miehelle.

Kävellä kaduilla kompastumatta kerjäläisiin. Suharit ovat tassu ojossa jokaisessa mutkassa ja notkelmassa. Pahinta on, että joku antaa niille rahaa.

Kävellä kadulla ilman feissarihyökkäystä. Animalia, Greenpeace, Anarkistit ja Sampo Pankki, kaikki haluavat minun pelastavan ihmisoikeudet, tai ainakin antavan rahaa, jotta kaverit saa ostettua turvavaljaita, kun pitäisi taas ydinvoimalan torniin kiivetä.

Kävellä Pub Lordin ohi, ilman että joku nuokkuu ulkona pelti kiinni. Sen tason ammattilaispaikka, että jännittää aivan. Huhun mukaan myy alkoholisteille viinaa velaksi.

Hengittää auringonpaisteessa Näsilinnankadulla. Koko Tampere kusee siihen, erityisesti Vasemmistoliiton toimiston kohdalle. Vasurit eivät kannata omaa vessaa, vaan yhteistä katua.

Sijaita yli korttelin päässä erotiikkabaarista, erotiikkakaupasta tai thai-hieronnasta. Thai-hierontaa on tarjolla myös aivan keskustassa kävelykadulla. TIssibaareja joka kadulla.

Ajaa pääkatua tekarit suussa. Kenenköhän idea oli laittaa pääkadulle mukulakivet? Siinä ajavat bussitkin. Matkustajat pyrkivät pitämään kielen pois hampaiden välistä.

Kävellä paskan vatkaamon ohi ilman että joku on sammunut puskaan. Ammattilaiset odottaa luonnollista poistumaa puskissa. Aina vaan.

Saada nopeasti ruokaa pikaruokalasta. Mäkissä tai vast. on aina yli viiden minuutin jono. Jos tulijalla on kiire, niin kymmenen minuutin. Jos pitäisi keritä junaan, niin juomakone rikkoutuu ja kassakone jumiutuu.

Kävellä tien yli alkuvihreillä. Sellasen 5 sekuntia palaneille punasille porukka vielä päräyttää autoillaan. Aivan käsittämätöntä punaisia päin ajamista täällä.

Jotkut tietävät mitä Tampereella on mahdollista tehdä, nyt tiedätte myös mikä ei ole mahdollista.