by

Laskijat

Joskus päivät ovat pitkäveteisiä eikä tapahdu oikein mitään. Silti pitää olla koko ajan valmiina lähtemään.

Tänään oli taas yksi niistä hitaista päivistä. Mitään ei tapahtunut, valmiudessa oltiin. Näkyvyys heikko, ei laskua. Kuitenkin, kun ammattimiehiä ei olla, syyllistyttiin hätäilyyn ja vääriin johtopäätöksiin ja laskettiin hälytystasoa. Henkilökohtaisesti astuin rosterista pois, kun olo ei ollut parhaimpia, mutta siivouspari EFC-2 pysyi hälytysvalmiudessa.

Klo 14:20 hälytyspilli vinkahti. Standilla oli näkynyt aurinko, itseasiassa jo jonkin aikaa (tästä saimme tiedon vasta myöhemmin). Siivouspari siirtyi hälytysautoon suksineen ja kamoineen alle minuutissa ja kuski (koodinimi EFC-TÖHÖ) kapusi ratin taakse. Alle kahdessa minuutissa hälytyksestä Hälytysajoneuvo lähti valumaan alamäkeen kohti ala-asemaa.

Siivoukset oli hyvällä mallilla jo EFC-2 saapuessa paikalle, mutta tarvetta lisätoimintaan kuitenkin vielä oli. Pojat saivat tilanteen viimeisteltyä ja pääsivät ansaitusti Yukiin rentoutumaan.

(vrt. Pelastajat)

Kommentoi

Comment

  1. Oli kyllä hassu lähtö mäkeen takaisin, Matso kun ois ollut niin oltaisiin vaan katsottu luurista topin kuulumiset passin sHakkipöydästä, mutta tätä se on nyt täällä ku ollaan keskenään.

    Henkille ja Matsolle terveisiä, että Stenperillä oli se 40 cm putikkaa, ei kyllä oltu ekoja eikä 50., mutta Huuberi moikkas swallowlaudan päältä juuri ennen pesukoneita. Harmikseni en päässyt affessa lyömään valloille ”sampeen pau”-keskustelua, koska nyt se ei ollut ”no sampeen…”