by

Vinkkejä Suomen vientiteollisuudelle

Puolentoista kuukauden olo Sveitsissä on tuonut mieleen muutamia asioita, joita Suomessa (tai ’suomalaiset’ firmat) osaataan tehdä ja lokaalit oikeastaan eivät.

Lapiot: Lumilapiot, pistolapiot – oikeastaan kaikki lapiot pois luettuna ns. lumivyörylapiot. Ne ovat kaikki painavia, tehty jostain metallista, joka ei ole kuullutkaan alumiinista, varret ovat umpipuuta ja ilman kahvoja. Käsittämätöntä, että maassa, jossa todistettavasti on ollut talvi useina vuosina ja lunta tulee välillä runsaasti, ei ole kunnollisia lapioita! Fiskars, missä myyntiorganisaatiosi?

Renkaat: Sveitsissä ei saa ajaa nastarenkailla. Jyrkillä mäillä tarvitaankin sitten ketjuja. Ymmärrettävää. Kuitenkin meidän hiihtoautonamme oleva Vito on Nokian Renkaiden tekemillä kitkarenkailla noussut tähän saakka jokaisen mäen lähes nikottelematta ylös, kun paikalliset ovat väsänneet autoihinsa ketjuja. Nokian Renkaat, miksette myy näille kitkarenkaita?

Lukot: Talojen ovissa olevat lukot ovat hämmentäviä hienomekaniikan ihmemaassa. Hakaan ovea ei sentään tarvitse laittaa, mutta Abloyn lukkoihin tottuneelle kaverille huonosti toimivat ja hankalat lukot ovat aina vaan yllättäviä. AB Lukko Oy, täällä olisi asennushommia!

Autokoulu – liukkaalla ajaminen: Sveitsiläiset ovat tottuneet täpäriin tiloihin ja mäkiin ja yleensä autot ovat uusia ja hyviä ajaa. Kuitenkin liukkaalla ajamisessa on kummallisia aatoksia – jos renkaat sutivat, paikalliset painavat enemmän kaasua. Todistettavasti nelivetoinen Subaru valui tätä kotimäkeämme alaspäin jokainen rengas sutien.. Myös Uotisen tarinat mäkeen juuttuneesta Porsche Cayennesta (jonka uotsi tietysti hetken pohdittuaan (*tök* *tök*) ja mittailtuaan kävi ajamassa ylös) tukevat tarvetta parannetulle liukkaan kelin ajo-opetukselle.

Tyynyt: Tyynyt tässä maassa tuntuvat olevan valtavia, mutta silti onnettoman huonosti tukevia. Niihin lähinnä hukkuu. En tiedä tekeekö kukaan Suomessa tyynyjä, mutta itse ainakin olen suomimaassa aina nukkunut paremmalla tyynyllä kuin täällä. Onneksi Hanna lähetti Matson mukana minulle kotoisen tyynyn (<3), nyt nukuttaa! Siinäpä ne nyt mieleen tulevat melkein olivatkin, jonotuskäyttäytymisestä ei jaksa edes aloittaa.

Kommentoi

Comment

  1. Mites skrapat ja kaikki lumiharjat yms? Oon kuullut, että ainakaan italiassa moisia laitteita ei tunneta vaan ikkunat avataan kuumalla vedellä, jota kuskataan sangolla sisätiloista. :D

  2. Tätä sanotaan kulttuurishokiksi. Noei, ärsyttäviä keskieurooppalaisia juttuja kaikki.

  3. Sveitsiläisten lukkojen ansiosta oon jäänyt kerran kämppääni vangiksi. Pelastus tuli paikalliselta lukkosepältä parin tunnin odotelun jälkeen. Lukko piti kokonaan purkaa. Oli tosi ihanaa, varsinkin kun muut oli jo mäessä ja itse nyhjäsin aurinkoisena päivänä kämpillä lukittuna sisään!

  4. Ei ne ranelukotkaan mitään varsinaisia abloyta ole…Eikä tyynyt finlaysonin tyynyjä.

  5. Niistä renkaista johtui mieleeni että saksalaisten ihan kitkarenkaatkin tapaa olla, lähinnä olosuhteiden pakosta, täysiä paskoja liukkaalla ajamiseen. Suunnittelussa kun on huomioitava niin voimakkaasti mahdollisuus ajaa suolatulla motarilla julman kovaa.
    (Usein vaikutti että germaanitouristit olivatten kaikkein kädettömimpiä liukkaalla, ainankin kalliiden autojen kuskeista.)

    Esim. Baijerissa ei ole ollut koko talvirengaspakkoakaan kuin pari vuotta, siihen asti on saanut halutessaan loilotella koko talven kesäpalloilla luottaen vankkaa suolaukseen.

  6. Mutta onhan siinä selkeä vakiokaava: kaasua painamalla pääsee eteenpäin. Jos auto sutii paikallaan tai valuu taaksepäin, paina kaasua kovemmin, että pääsisit kovemmin eteenpäin. Selkeä logiikka.