Location: Andermatt

Noin puolen tunnin skinnaamisen jälkeen saavutamme topin. Joku alppikauris ohitti meidät matkalla, oli liikkeellä yksin. Topissa tuulee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Palelee. Syömme eväät ja mietitään mistä lasketaan. Alppikauris pyytää meitä katsomaan vähän hänen peräänsä, hän lähtee ennen meitä.

Lähdemme perään. Ei aikaakaan kun olemme tulleet ensimmäisen kentän alas vähän reilusta kolmesta tonnista vähän alle kolmeen tonniin. On toisen kentän aika. Simo lähtee ensimmäisenä, aikoo ottaa kuvia. Tuomas lähtee kohta kuvattavaksi. Sen jälkeen on hiljaista.

Katselen kuinka Tuomaksen selkä siirtyy kauemmaksi. Mitään ääntä ei kuulu. On tyyntä ja hissit ovat kaukana. Välillä tuuli vingahtaa kypärässä, mutta pääasiassa kuulen korvien tinnituksen. Linnut ei laula, ei ole puita eikä ruokaa. Ei näy eläimien jälkiä, ollaan aika korkealla ja karussa paikassa. Aurinko paistaa. Vähän se lämmittää, mutta ei ole kuuma. Ilma on kylmä. Tuomas pääsee perille, laskee Simon viereen.

Radio rikkoo hiljaisuuden. Tuomas antaa ohjeita laskuun. Sitten on taas hiljaista. Simo odottaa kamera valmiina. Työnnän itseni liikkeelle. Hiljaisuus muuttuu hengityksen ääneksi, lumen suhinaksi ja ilman vinkunaksi kypärässä.

Jännittää. Kameran edessä aina vähän jännittää, mutta toisaalta silloin tekee parhaansa. Ensimmäinen käännös on vaikein, silloin joko saa – tai ei saa – rytmistä kiinni. Se menee ok. Hiljalleen suksi nousee lumen pintaan ja lihaksisto alkaa tuhansien toistojen opettaman liikkeen.

jasuanderissa

Auringonpaiste vaikuttaa mielenlaatuun

Kyllä se vain niin on, että ihminen tarvitsee auringonvaloa. Tässä viimeaikoina on saanut ihan konkreettista esimerkkiä, kun Suomessa majailevien kaverien kanssa keskustelee. Jos sanoo, että on a) lämmintä, b) paistaa aurinko tai c) on kivaa, niin saa heti hirmu syytteet a) elvistelystä b) angstaamisesta. Samat jutut oli meillä viime vuonnakin, mutta itse olin paikalla vasta maaliskuussa, jolloin aurinko näyttäytyy jo Suomessakin.

Älkää huoliko suomalaiset, kyllä se aurinko ja valo sinnekin vielä palaa, vaikka tämä talvi nyt taisikin jäädä lumettomaksi ja pimeäksi. Ja minäkin tulen takaisin jo reilun 2kk kuluttua!

Engelberg tänään

Olli tuli tänäänNo ei oltu Engelbergissä! Tänään hiihdettiin Haslibergissä. Engelbergissä ei ollut oikein mitään hiihdettävää, niin käytiin sitten tuolla tutustumassa vähän paikkaan. Ihan hyviä pyydapätkiä löytyi, lyhyttä tosin. Tellulla oli vähän hukassa välillä, mutta alas tultiin. Aurinko paistoi kauniisti ja nyt naamaa kuumottaa.

Jos joku miettii, missä suojaisimmat ja rauhallisimmat roskalaatikot välillä Engelberg – Meiringen:

Stans 1 Stansin rajalla ensimmäinen rauhaisa ja iso roskalaatikko on kaupan pihassa. Veikkaan että pudotus pitää tehdä nopeasti, mutta se on ensimmäisiä paikkoja, mihin voi pudottaa.

Stans 2-5 Stansissa ajaessa tulee monia roskalaatikkoja, joiden rauhallisuusaste on erilainen, vastaan, mutta ne ovat vaikeita. Ne tulevat kulmien takaa ja autolla joutuu tekemään urotekoja, koska laatikot huomaa vasta viime hetkellä. Useita eri puolilla tietä. Illalla hankala huomata, mutta pienellä kävelyllä saavutettavissa kohtuullisen rauhassa.

Stans 6 Stansin läpimenevällä tiellä tien toisella puolella on keskellä kiireisintä kaupunkia kiireinen roskalaatikko. Se oli se, mitä kävimme testiajamassa. Jouduimme hyppimään keskellä tietä (subaru vilkutti valoja) ja keskellä kävelijöitä (mamma kattoi pitkään). Ei se mitään, näin kävi. Ehkä huonoin valinta!

Hasliberg Haslibergin ala-asemalla on hyvä drop-point, suojainen, mutta ainakin tänään täysi. Matkaa on myös paljon, mutta hiihtoretkellä sopiva. Oletan, että joskus vielä voimme testiajaa.

Engelbergissä meno jatkuu rauhallisena

Simon keittiössä tänään: herkkuja!Meno Engelberg Freeride Campillä jatkuu rauhallisena. Tämän päiväinen kevyt yläpilvi sekä vuorilla että muualla antoi hyvän syyn rauhalliseen raukeuteen. Itse en tänään hiihtänyt laisinkaan, mutta pojat kävivät vähän suksimassa. Huono oli kuulemma.

Huomenna tuleekin jo ensimmäinen ”viikkoasukki” viideksi viikkoa, joten meininki taas lähtee pyörimään! Ei paljon raportoitavaa, facebookkiin melkein tulee lyhyesti kommattua kaikki tarinat. Ehkä blogikin vielä elpyy, jos alkaa jotain majoria tapahtumaan!

Vuoristohiihtokokemuksia

Olen käynyt ennen tätä vuotta vain 2 kertaa vuorilla hiihtämässä. Kummatkin kerrat ovat olleet Engelbergissä ja lähiseudulla. Tänään isoja kenttiä alaspäin suihkiessamme ilman näkyvyyttä tuli vain yhtäkkiä muutamia asioita mieleen. Pitää niitä tässä kevyessä afterski-hengessä perata.

Nimittäin ainakin itseäni vuoret ovat pelottaneet kovasti. On jyrkänteitä, ikäviä kallioseiniä ja tietenkin myös mahdollisuus lumivyöryihin. Aikaisemmat kaksi kertaa ovat jääneet voimakkaasti vuoripelon varjoon. Vaikeissa paikoissa meni jotenkin täysin kyvyttömäksi, ja taitotaso oli vain 50% todellisesta. Toisaalta taas suoritustasoa ylläpiti voimakas adrealiinivirta, jonka pelko / jännitys toi tullessaan. Rentoudesta ei voinut puhua ja nauttiminen oli vaikeaa, joskin joskus se onnistui.

Tänä vuonna asia on ollut eri. Syitä on monia. Vaihtunut välineistö tuo rentoutta, pienempi laskuporukka ja kolmas kerta samoissa (tutuissa) pakoissa varmasti auttaa. Ja tänä vuonna en ole lamaantunut vielä kertaakaan, vaan olen pystynyt toimimaan normaalilla taitotasolla ja ilman ylimääräistä kuumotusta. Tämä ei siis tarkoita riskien ottoa, vaan lähinnä parantaa turvallisuutta.

Olen tänä vuonna ehkä noin 4kg kevyempi kuin viime vuonna, kuntopohja lienee aika samanlainen. Viime vuonna olin liikenteessä maaliskuussa, nyt on päällä selkeästi viileämpi tammikuu. Näiden yhteenlaskuna saadaan osatotuus sille, että olen jaksanut aika hyvin Oikeiden Alppiuroiden kanssa hiihtää. Olen saanut traveille vähän rentoutta reisiin (ei ’jäkitystä’ niin paljoa) ja olen löytänyt sopivan vauhdin itselleni esimerkiksi skinnaukseen. Jaksaa vaan paljon paremmin kuin viime vuonna. Siihen tietysti vaikuttaa ylläoleva ja myös se, että tähän saakka olemme hiihtäneet aika lyhyitä päiviä, kun ei ole ollut mitään överiolosuhteita.

Tuomas tänään skinnaili trekkereillä edelläni, itse siis telluilla perässä. Ei kyllä sitä linkuttelua katsellessa juuri jäänyt alppisuksea ikävä. Telemark on muutenkin tarjonnut minulle paljon enemmän offarilla onnistumisenelämyksiä jo tähän mennessä kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa. Vaikeissa paikoissa olen toki nesteessä. On minulla Pimpit mukana, mutta saapa nähdä tuleeko laskettua..

Hyvä fiilis on kyllä tästä hommasta!

Hiihtelyä eberissä

Tänään oli monivaiheinen hiihtopäivä. Aamulla oli sinkkistä ja sateista kauan, mutta joskus ennen yhtätoista hyvin ravitsevan aamiaisen jälkeen lähdimme haqlisen kanssa tallaamaan kohti ala-asemaa. Sinkkiä oli, ekalla laskulla aika huono näkyvyys, lunta sateli. Varovaisesti mentiin ja en uskaltanut tehdä telemark-käännöksiä.

Sitten otettiinkin tauko ja kateltiin, josko keli aukeisi, kun sitä on vähän lupailtu. Välillä sitten tulikin aukkoja, joissa näki paremmin hiihtää. Ai että kun pääsikin tsippailemaan telemarkilla napakassa pyydassa, alkoi pääsemään vähä juonestakin kiinni, vaikka välillä pitikin syödä lunta. Lupaavan tuntuinen suksi tuo Elanin 999.

Huomenna ei näkyvyyttä ole varmaan tätäkään vähää, katellaan mitä tehdään.

Hengissä ollaan

Täs on nyt ollu niin hektistä, ettei kerkiä blogia päivittelee ja tähän aikaan jo alkaa väsyttää. Kärsivällisyyttä pyydän. Facebookissa on jotain.