Joulureissulta käteen jäänyttä, osa 1

Infopaketti:
Kolille tuli ensimmäinen rinne 1937. Ukko-Kolin jyrkkä, joka on ehkä Suomen jyrkin rinne, raivattiin vuonna 1938. Olympiavuonna 1952 rakennettiin kapulahissi pujottelurinteesen (joka siis rakennettiin 1937), joka nykyisin tunnetaan nimellä Pielinen.

Suomen hitain tuolihissi rakennettiin vuonna 1969. Rukalla rakennettiin tuolihissiä myös samaan aikaan, mutta Rukalle tuolihissi valmistui vasta vuonna 1970. Pyhälle kuitenkin jo vuonna 1964! Kolilla on siis Suomen ensimmäinen toinen tuolihissi. Ja sama on edelleen käytössä. Ja sen kyllä huomaa. Mutta mukavahan sitä on antiikkikapistuksessa ylöspäin hinautua. Hitaasti. Ja varmasti.

Ipatin jyrkkä ja ensimmäinen ankkurihissi Kolille valmistui vuonna 1983. Lumetusjärjestelmä Kolille rakennettiin vuonna 1985. Ipatin kierto ja toinen ankkuri tuli kaksi vuotta myöhemmin.

Tiedot etsittiin yhteistyössä Koliblogin kanssa.

Junkkailtiin

Jäi reportaasi viime perjantaista tekemättä, kun oli kaikkea hässäkkää viikonloppu ja eilen meni muuten vaan nörätessä päivä. Viime perjantainahan oli tämän vuoden viimeinen Konehuone, lineuppina techmu allstars. Meikän osuutena oli soittaa junkkaa reilu tunti back-to-back Decan kanssa.

Videotakin tuli kuvattua, kaikista muista paitsi meistä, mutta se ei ole vielä valmis. Joudutte siis tyytymään sanalliseen kuvaukseen aluksi. Tunnelma alkoi kohoamaan pitkin iltaa ja täytyy myöntää, että olin ihan innoissani nousemassa lauteille pitkästä aikaa. Edellisen kerran olen koskenutkaan soittimiin silloin kun soitin edellisen kerran Konehuoneessa, joten mitään älytöntä teknistä spektaakkelia ei osaltani ollut luvassa. Onneksi Deca oli supporttina.

Mutta voihan morjes, kun levylautaselle ensimmäisenä biisinä meidän vuorossa hyppäsi Matrix & Futurebound – Universal Truth (Original mix). Ei kyllä ujostuttanut yhtään tuollai julkisestikin vähän antaa spagettikäsien lepattaa ilmassa. Seuraava biisi meni vieläkin ihan humussa ja kun Deca tuli soittamaan ja vetäydyin vähän taakse hengähtää, niin huomasin että jalat ovat aivan valkoista lakritsia. Heh.

Jälkikäteen kuunneltuna setti kuulostaa aika kamalalta. Huomasin osan virheistä jo soittaessa, mutta jotenkin se ei haitannut. Oli vaan niin hyvä fiilis :)

GPS-pulikka

Tulihan se GPS-pulikka sitten hankittua, ja toisella kertaa homma jopa pelasikin. Ensimmäinen kerta kaatui siihe, että nav4all:sta tilaamani mokkula ei koskaan saapunut ja Luottokunta tilitti minulle maksuni takaisin.

Toisella yrittämällä ostin yhtä uskottavan kuuloisesta, mutta tällä kertaa suomalaisesta kaupasta GPS-paikantimen. Siis bluetoothmallin, että saa puhelimeen kii. Jätin kokeilunhaluisena perinteiset SIRF III sirulliset kauppaan ja otin uutta ja periaatteessa käheempää MTK-sirullista, tosin GPS-palikkani on tuollainen merkitön kökkäre, joten laadusta on vaikea mennä sanomaan.

Ensimmäiset testit ovat olleet aika lupaavia. Joskus jo siltojen alituksessa ja tunneleissa pulikka hämmentyy ja sen jälkeen paikka löytyy hieman sivuun. Sen huomaa noissa SportsTracker tallenteissa. Kävin lyhyellä juoksulenkillä testaamassa laitetta, gps-palikka oli hansikkaassa ja puhelin taskussa. Tulos on nähtävissä täällä: http://sportstracker.nokia.com/nts/workoutdetail/index.do?id=17559

Enemmän dataa urheilusta, eikä matkojakaan tarvitse enää arvioida! Heh, tämähän on kuin FRWD, mutta ei tietenkään yhtä komea ja näkyvillä, mutta komeammat vilkkuvalot on. Testailu jatkuu.

JB testaa: Nääspeksi 2007

JB kävi lisävoimin katsastamassa uuden Nääspeksin. En ollut ikinä ennen käynyt, joten en todella tiennyt yhtään mitä odottaa, ja repeatilla soiva Tea Hiilloste ei ainakaan vähentänyt alkuhämmennystä. Jos joku nyt ei tiedä, että miten homma toimii, niin selvitän vielä. Eli näyttelijät näyttelee, mutta yleisö saa huutaa väliin, esimerkiksi ”laulakaa”. Ja näyttelijät sitten laulaa.

Eka puoliaika meni siivillä, homma oli hauskaa ja tuoretta. Toinen puoliaika taas alkoi lauluhuutojen takia venymään vähän turhankin pitkäksi, ja ei oikein jaksanut enää keskittyä. Lähdimme teatterista pois 4h myöhemmin kuin tulimme.. Se oli vähän liian pitkä.

Yhteenveto:
+ Hauska
+ Uus juttu mulle

– Liian pitkä

Lyhyt tarina sen vuoksi, kun tänään Sven Sonite nousee taas lauteille :)

GPS mokkula

Tekisi mieli ostaa sellainen bluetoothilla puhelimeen kiinnittyvä GPS-vastaanotin lenkille ja autoon.

Vielä kun tietäisi, että millaisen.

Koska tällainen pitäisi saada!

Miusta Nokia vois sponsoroida mulle sellaisen.

Kun fanipojat haaveet murenivat

Kirjoitin aiemmin faniudestani uuteen käyttöjärjestelmään. No, nyt käyttöä on kestänyt hieman kauemmin ja todellisuus on alkanut tulemaan vasten kasvoja.

Multimedianäppäimet (volume up/down) lakkasivat toimimasta, ilmeisesti jokin päivitys särki ne. Ei ongelmaa. Läppärin kannen sulkeminen ei vie konetta suspendiin, vaikka pitäisi. Ärsyttävää, mutta ei vielä haittaa. Sen sijaan se, että käyttis ei usein nouse kunnolla ylös suspendista aiheuttaa halun rebootin yhteydessä käynnistää Windowsiin.

Viimein, kun eilen huoneistomme vaihtui WLAN-aikaan ja perus auth: WPA-PSK / enc: AES setti pitkällä ääkkösiä sisältävällä salasanalla ei toimikaan Linuxissa, niin hermot alkoivat menemään. Mitä teen käyttöjärjestelmällä joka ei suostu yhdistämään salattuihin WLANeihin? Nimittäin naapureiden salaamattomiin on yhdistänyt kyllä hienosti ja on niillä (testimielessä..) surffailtukin.

Voin muiden Linuxin käyttöä puoltavien seikkojen vuoksi kärsiä esimerkiksi kännykän synkkauksen puutteesta tai muista pienistä erikoisominaisuuksista. Mutta WLAN-verkkoihin yhdistäminen EI ole pieni erikoisominaisuus, vaan käyttöä ajatellen kriittinen asia! En voi enää käyttää kotoa Linuxia, koska en saa sitä yhdistämään internetiin.

Nyt jää Ubuntupottiin lahjoittamatta.

JB testaa: Caribia ja Turku

Hei, se on se kala siitä Nemoa etsimässä -elokuvasta!Nyt kun tässä testailun vauhtiin päästiin, niin miksi suotta alkaa jarruttelemaan! Jatkuva hiihtokeskusten testailu on nopeasti puuduttavaa ja läntisessä eteläsuomessa asuessa myös aika mahdotonta. Siksi on mentävä rohkeasti sinne, minne useat eivät uskalla mennä: Turkuun. Tarkoituksena kevyt kaupunkilomailu Turussa ja vahva panostus kylpylähotelli Caribian palveluihin

Testaajana tällä kierroksella toimi lisäkseni Rytsis. Keikkaa varten kävin oikein hankkimassa upouudet speedot, joilla onkin hyvä bousailla altaiden vierellä.

Lähdimme itsepäisyyspäivän kunniaksi ajelemaan kohti Turkua kevyen koirasäädön jälkeen. Vettä satoi oikeastaan koko matkan, kuten Suomessa joulukuussa pitää sataakkin. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin pimeää ja vesisadetta. Ei erityisen jännää siis. Paikalle osasimme huonoista opasteista huolimatta hyvin, kun Rytsis oli ilmeisesti kaupungissa jo aiemminkin liikkunut ja itsekin katsastin mestat etukäteen Eniron varsin hyvästä karttapalvelusta.

Hotellihuone oli oikeastaan positiivinen yllätys. Ihan perus kahden hengen huone, mutta aika tilava, hyvä telkkari ja pari lisäkanavaa. Jouduimme tosin remontoimaan huonetta vähän, mutta saimme sen mieleiseksi. Aika ripeästi saapumisen jälkeen paukkasimme kylpylämaailmaan ja siellä oli kyllä muitakin. Hyvin mahtui silti, kertaakaan ei väkimäärä turhauttanut, ei edes perjantaina, jolloin oli vielä enemmän porukkaa. Saunoja oli kaksi, perinteinen suuri sauna ja väliköydellä varustettu sekahöyrysauna. Perinteisessä saunassa oli kyllä todella hyvät löylyt, joka ei ole jokapäiväistä tuolla tavoin isoissa julkisissa saunoissa.

Itse kylpylässä suosikkipaikka oli ulkoallas ja ulkona oleva kuuma matala-allas, johon vain juuri ja juuri sain kehittyneen vatsani piiloon. Kylmäallaskin olisi ollut, ei tullut vierailtua. Perjantaiaamuna kävin hieman muistelemassa kuinka uidaan uima-altaassa (hitto miten kylmä vesi!), lasten kauhuksi kävimme ajamassa vähän vesiliukumäissä – tosin yksi jäi testaamatta! Kylpyläsektori ei ollut mitenkään huumaava, mutta hieno ja riittävä siihen lillutteluun, mitä itse kaipasin.

Lapsiperheitä paikassa oli rajusti, nuoripari oli ehkä hivenen vähemmistössä. Ei haitannut.

Saamamme palvelu hotellissa ja hotellin ravintolassa, sekä kaupungilla oli jännää. Tai ei siinä muuten mitään moitetta ollut, mutta tilasimme valkkaria, tuli punkkua. Tilasimme jaffaa, tuli colaa. Ruoka-annoksessa piti olla eräänlaista salaattia, ei ollut aivan varmuutta oliko sitä (hampparin välissä) vai ei. Limppari ja viini toki vaihdettiin, jännä vaan, ettei minun kohdalleni koskaan ennen ole moista sattunut. Naapuripöydässä joku ravintoloiden ihanneasiakas alkoi oikein läksyttää ja opettaa ”tee nyt niin kuin siellä ravintolakoulussa on opetettu!” tarjoilijatarta, kun oli vähän ongelmia ruokien aikataulutuksen kanssa. Komeaa.

Turkulaisilla täytyy myös olla ilmiömäinen suuntavaisto ja karttamuisti. Kävimme kauppakeskuksessa nimeltä Hansa, jossa on noin 120 kauppaa ja muuta palvelua. Ei mitään tietoa Koskikeskuksen, Itä-keskuksen tai Ideaparkin yksinkertaisuudesta ja helppoudesta. Paikka oli päinvastoin uskomattoman sokkeloinen ja kaiken kukkuraksi opaskartat oli sijoitettu niin korkealle, ettei niistä saanut maatasosta oikein selvää! Todella komeaa. Yritimme etsiä Amarilloa, ei löytynyt. Menimme viereiseen keskukseen, Forumille. Sama vika! Heti etuovella oli erään ruokapaikan mainos, mutta koko paikka piti käydä kulmia myöden läpi, ennen kuin mesta löytyi.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa ei jaeta plussia ja miinuksia. Hyvä reissu oli, Turkuun suunnitteleville suosittelen kuitenkin karttaa ja kompassia. Osaapahan ainakin pois, jos ei muuta.

Matkailu

Kohta tenttiin. Sitten suinpäin kohti Tamperetta. Joskus sitä miettii, eikö sitä voisi olla enemmän paikallaan?