Mutta nämäkö niitä Suomen köyhiä ovat?

Tämäkö sinut sai vetämään herneet noin railakkaasti nekkuun? Kommenteissakin olen kyllä yrittänyt monesti osoittaa, että käsittelen noita lehdessä olleita juttuja ja aivan joku muu alkoi meuhkaamaan köyhyydestä yleensä.

Aiheesta kirjoitetaan jonkun verran myös Iltalehden keskusteluissa: http://www.iltalehti.fi/osastot/keskustelu/thread.jspa?messageID=4352856

Suomi voittaa tänään!

Se, mikä tässä alkuperäisessä tekstissä pisti vihaksi, oli se mustavalkoinen tapa millä leimasit ja tuomitsit ILTALEHDEN jutun perusteella kaikki köyhät (jos niitä nyt siis edes sinun mielestäsi on) saamattomiksi laiskureiksi ja valittajiksi (tähän voisin lisätä sen pointin, joka on mielestäni itsestäänselvää, mutta jonka olen unohtanut mainita: minun mielestäni opiskelijat ovat köyhiä). Se on, kuten jo aikaisemmin kirjoitin, pelottavaa. Mutta koska sinulla ei näytä tämän keskustelun kuluessa näkökanta avautuvan ollenkaan, en jaksa inttää vastaan, vaan lopetan tähän ja toivon, että kuitenkin jossain vaiheessa elämääsi kypsyt näkemään, että useimmalla “kohtalolla” on useampi “syy” kuin mitä päällepäin näyttäisi, että ihmisten elämät eivät ole niin “yksinkertaisia” kuin mitä päälle päin näyttäisi.

I rest my case.

Totta kai voi yrittää tehdä jotain, mutta pystytkö hyväksymään ajatuksen, että aina yritys ei onnistu? Lisäksi asiaa uudelleenkouluttautumisesta: jos minä esim. nyt lähtisin lukemaan toista tutkintoa, saisin opintotukea ainoastaan ensimmäiset 15 opintoviikkoa ja that’s it. Monessa olosuhteessa tällainen “omakustanne”opiskelu ei varmasti oikein ole mahdollista. Ja mitä olen ymmärtänyt työkkärin pakkokursseista, niin niistä ei ole hirveästi hyötyä työllistymisen suhteen (asiasta on muistaakseni tehty jonkin sortin tutkimus).

“Suomessa on halpa terveydenhuolto, jokaisella haastatellulla köyhällä oli asunto ja laajakaista ja niin edelleen, lisäksi käyttörahaa kuukausittain parisataa. Eli vaikka voi olla vähän vaikeaa, eikä luksusta, niin tulee toimeen, vaikka ei olisikaan töitä.”

Hhhmm… Ja sinä uskot jokaista juttua mitä luet, kirjaimellisesti?:) Osaatko taas ajatella, että kaikki köyhätkään eivät ole samassa asemassa. Sanoisin, että ennenkuin rupeat vetämään jyrkkiä johtopäätöksiä, opiskelisit asiaa jostain muualta kuin Iltalehdestä;);)

Väitän edelleen, että tämä aihe ei ole niin yksinkertainen kuin millaisen kuvan sinä siitä piirrät. Elämässä kaikki tekevät virheitä ja elämässä tarvii kaiken yrittämisen lisäksi vähän hyvää tsägää, ja sitä ei kaikille riitä. Joten: älä nyt jaksa leimata kaikkia “köyhiä” samanlaisiksi!

Vanhukset ja invalidit sikseen, heidän asioihinsa en ole ottanutkaan kantaa, mutta pitkäaikaistyötönkin voi lähteä opiskelemaan, kun opiskelu sinun mukaasi on yhtä nautintoa ja leveää leipää, sillä se on ilmaista Suomessa. Ja ei kestä kauaa! Ja voihan sitä olla pari vuotta koulussa ja sitten uudella innolla työelämään! Lyhyen ajan kurjuutta jaksaa, kun tietää että kohta loppuu! Työkkäri kai pakottaakin uudelleenkoulutukseen. Miksi pitäisi olla köyhä koko loppuelämänsä? Eikö asialle voi tehdä jotain?

Mitä perheen elättämiseen tulee, kommentoin jo aikaisemmin, että yksinhuoltajilla voi olla rankkaa, enkä osaa kuvitella perheen elättämistä. En osaa sanoa tästä mitään.

Suomessa on halpa terveydenhuolto, jokaisella haastatellulla köyhällä oli asunto ja laajakaista ja niin edelleen, lisäksi käyttörahaa kuukausittain parisataa. Eli vaikka voi olla vähän vaikeaa, eikä luksusta, niin tulee toimeen, vaikka ei olisikaan töitä. Vaikka miten vaahtoat siitä, kuinka vaikeaa on olla köyhä, niin en ymmärrä miten se on niin vaikeaa yksinelävällä henkilöllä Helsingissä. Töitäkin saa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan.

Eli: Sinä olet tietääkseni opiskelija, ja kuten me kaikki muutkin, jotka olemme opiskelleet tai opiskelemme, kidut välillä pienilläkin tuloilla. Opiskelijuus ei kestä ikuisuuksia, vaan vain määrätyn aikajakson, joka koko elämään nähden on vielä suhteellisen lyhyt. Ja opiskelu on oma valinta. Siksi sitä jaksaa. Lisäksi on otettava huomioon, että opiskelu on Suomessa ilmaista, kun sen todellinen hinta on aika korkea. Lisäksi vielä annetaan tukea siihen, että voipi opiskella, lainaakin saa halvalla. Sanoisin, että useimpaan muuhun maahan ja niiden opiskeluolosuhteisiin Suomessa on opiskelijalla helppoa. Väittäisin myös, että Suomessa monella opiskelijalla on takanaan vanhemmat/vanhempi, jotka välillä auttavat vaikka ruuan tai sitten ihan suoranaisen rahan muodossa.

Mutta jos lakkaat vertaamasta mustavalkoisesti sinun opiskelusta johtuvaa, väliaikaista (pari vuotta!?!?!?) huonoa taloudellista tilannetta siihen, että elät joka kuukausi sinun koko elämästäsi tuolla samalla vähällä rahalla, eikä ole tietoa paremmasta ajasta, niin tuntuisiko sinulta samalta kuin nyt? Jos sinun olisi sillä samalla rahalla elätettävä perhe? Ja miten se olisi henkisesti raskasta, ja sinun sen “halvan” pakastimen ostamisen takia tarvitsisi lähteä sosiaalitoimistolle kerjuulle todistelemaan kaiken maailman kuitteinesi, että tarvitset apua. Ja kaiken lisäksi monestikin voisi käydä niin, että et sitä tukea edes saisi, kaiken ylpeyden nielemisen jälkeen. Eikö se ole köyhää elämää?

Miten sinä voit tuomita toisia ihmisiä tilanteesta, jota et ole itse kokenut? Tietääkseni pääset joka vuosi laskettelemaan Suomessa ja ulkomaille, ostat uusia suksia, jne. Ymmärrätkö, että jos sellaiseen on varaa, niin ei ole köyhä.

Lopuksi: En ole talouden asiantuntija, enkä ole tätä kirjoittanut siksi, että tietäisin miten köyhyys poistetaan. Olisi tietenkin hienoa, jos minä tai joku muu tietäisi, miten se tehtäisiin. Toivoisin vain, että silmäsi aukeaisivat hieman laajemmalle näkökannalle, sekä oppisit, että ei kannata suoralta kädeltä tuomita ihmisiä ennenkuin on saman kokenut. Sillä tuollainen kapea, mustavalkoinen ajatusmaailma on pelottava.

Kuinka paljon sitä rahaa pitäisi sitten köyhille jakaa, jotta se olisi riittävästi? 1000 EUR?