Tulin juuri elokuvista. Resident Evil: Extinction oli päräyttävä elokuva. Alku vähän hämäsi – edellisistä osista oli jo aikaa, mutta mukaan pääsin nopeasti. Elokuvahan koostuu tasan kolmesta elementistä: säikäyttely, pilkkominen ja ampuminen. Säikäyttely on ok, tosin sitä oli vähän liikaa. Pilkkominen on erittäin jees, sitä oli vähän liian vähän. Ampumista sopivasti.
Tämän kaltaista hack’n'slash elokuvaa olen jo vähän kaivannutkin. Gorea. Komeeta. Lisäksi äänet ovat naurettavat, mutta toimivat. Veitsen heilauttelu ilmassa vastaa itsensä Sithin miekan suhinaa ja laukaukset lävistävät uhrinsa kovan pärskäyksen kera.
Äänet ovatkin ehkä yksi kohta, josta en ole ihan tyytyväinen. Nimittäin Tampereen Plevna 1:ssä ne olivat vähän liian kovalla. Yläpäätä olisi voinut kuristaa sen 3-5 dB, niin nyt ei tuntuisi korvissa siltä, että äänet tulisivat verhon takaa. Tuntuma on samanlainen kuin keskiverto bileiden jälkeen. Eli siitä miinus.
Äärettömän päräyttävä elokuva, tekisi mieli verrata 300:aan, mutta en tiedä kumpi olisi parempi. Kannattaa tsekata :)
Juu itse olen aina ollut sitä mieltä että tuossa ykkösessä ei ole muuta vikaa kuin liian kovalla olevat äänet. Tosin tälläiseen rymistelyyn siitä saa tietyt lisävibat jos tykkää olla koko ajan kusi sukassa odottamassa koska seuraava mörkö pamahtaa esiin. Nuo RE:thän ovat sarjaa “niistä joko pitää tai ei pidä” ja pitää olla oikea suhtautuminen. Seuraavaksi voisi vuorossa olla Shoot’em up, joka on kanssa kuulemma aikas rymistelyä. (Tosin teatterissa se ei taida enää kauaa pyöriä.)
Nim. se jannu joka sinne ryysäsi viimeisenä mainosten alettua
Hyvää mättöä oli tosiaan :)
Täyttä paskaa!! Pelisarjan uudelleen raiskaamista! Ei voi suositella!”
Mielenkiintoista luettavaa