Käsijarrukäännös

Siitä tietää, että nyt on kyse vakavasta asiasta, kun Hesarissa kaksi kolumnistia käsittelee samaa aihetta. Extra Largessa noin seitsemän uutisissa toimittaja sanoi, että nyt vituttaa. Jugner taputtaa itseään selkään ja kehuu säästäneensä miljoonia tuhoamalla Yleisradiolta sen kauan rakentaman nuorisoimagon. Ehkä seuraavaksi lähtee YleX.

Suomessa on tänä vuonna tehty päräyttäviä päätöksiä aivan liian nopeasti. Viinaveron nostosta huudettiin kauan, kun ryyppääminen oli räjähtämässä käsiin. No viinaveroa nostetaan, mutta myös kulutuksen kasvu on päättynyt ja kulutus on kääntynyt laskuun. Viiden vuoden päästä harmitellaan, kun Virosta tulee halpaa viinaa. Ja ruletti uusiksi. Eduskunnassa ja hallituksessa kun on vain 4 vuoden historiamuisti.

Nyt Yleisradiossa päräytetään, Jugneri kavereineen häärii hallituksessa ja päättää muutaman miljoonan säästämisen vuoksi lopettaa Yle Extran ja yhdistää suomenkielisen ja ruotsinkielisen uutistoimituksen. Ehkä uutiset jatkossa luetaan puoliksi suomeksi puoliksi ruotsiksi. Kauhukahvasta kiskastiin, koska 50 000 suomalaista on jättänyt tv-luvan maksamatta. Yleisradiossa perse ei enää kestänyt kattoa menoa, vaan ruvettiin säästökuurille. Mikä komeinta, siihen lähdettiin karsimalla tv:n tarjontaa. Siis sitä tarjontaa, mitä sillä tv-luvalla saa. Ehkä tämä kannustaa ihmisiä maksamaan tv-luvat.

Tänään uutisoitiin myös, että 200 000 suomalaista katsoo televisiota ilman tv-lupaa. TV-lupa on jotenkin niin vanhentunut ja jäykkä menetelmä, ettei ihme, että sitä jätetään maksamatta. Ei tarjota alennusta esimerkiksi opiskelijoille, joista tuo 200 000 varmaan pääosin koostuu. No, miksi suotta tarjota alennuksia, kun lakiin on moinen maksu kirjoitettu. Odotettavissa on, että tv-lupatarkastajat vierailevat oven takana useammin, jos lupia ei ole. Laittaisivat Ylen kanavat salauksen taakse ja myisivät korttia.. Ja puukottaisivat naamaan niitä kaikkia, jotka ovat ostaneet kortittoman boksin. Mutta Yle on siitä hyvä, että se ei puukota selkään, vaan suoraan naamaan.

Seuraava säästökohde: Yle Areena.

JB testaa: Rukalla taas

Tampereella oli vielä synkkää ja kosteaa, matka oli ainoastaan kostea ja Rukalla olikin jo lunta.Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää.

Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin!

Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa.

Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä!

Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä.

Iltaa vietettiin normaalisti Pisteessä ja kämpillä, perjantaina käytiin racletella. Se oli minulle täysin uusi kokemus, mutta hiton hyvää mättöä. Tosin, tykkään kuitenkin vielä fonduesta enemmän. Lauantai-iltana sitten alkaakin jo väsyttää, kun yöt ovat olleet niin lyhyitä. Mutta tupa ei anna armoa. Väsynyt Jasmo raahataan jatkobileisiin vielä klo 05. Ja millaiset kekkerit ne olivatkaan…

Yksi huomionarvoinen seikka oli se, että todella paljon telluttajia oli! Ei siinä enää paljon porukasta telemarkilla erotu. Ja joku veti feikkinä todella hyvin!

Yhteenveto
Hauskaa
+ Hiton hyvä porukka
+ Uusia kavereita (ainakin facebookiin!)
+ Hyvää hiihtoa
+ Hauskaa
+ Järkihintainen

Huonoa
– Rukalla on tietty meininki

Rukalle

Tylsään Tamperesäähän kyllästyneenä (vettä sataa, on synkkää, kosteaa ja kylmää) lähdemme kohti Rukaa. Siellä pitäisi olla kaikkea kivaan viittaavaa.

Uusi Battery

Vielä grafiikkaakaan ei ollut tarjolla. Maku silti oli selkeästi Batteryä.Nythän kävi niin, että maistelimme jo hieman aikaa sitten uutta, vielä nimeämätöntä batterymakua. Battery on kuitenkin Batteryä ja ominainen maku oli tässäkin tuotteessa.

Maultaan uusi energiajuoma muistuttaa hieman terävää mustaviinimarjamehua, jossa ei siis mehun kaltaista pehmeyttä vaan Batteryn kaltaista terävyyttä. Strippedistä poiketen maku ei ole nopeasti makea vaan enemmänkin jälkimakea. Ehkä vähän turhankin makea. Maku on voimakas ja ehkä niin voimakas, ettei koko tölkki meinaa oikein maistua. Itse join puoli tölkkiä ja alussa jännittävä ja uusi maku muuttui lopussa jo vähän hieman liian makeaksi ja voimakkaaksi. Onhan orkkubatteryssäkin voimakas maku, mutta kuitenkin aika konservatiivinen.

Parempaa tämä oli kuin Gingered, mutta Stripped ja Orkku on edelleen mun listalla numerot 1 ja 2. Orkku siis parasta. Katsotaan nyt, tuleeko makuun vielä muutoksia ja minkä nimen heput keksivät.

Sekalaista

Viikonloppu oli melkoista hulinaa. Perjantaina piti käydä katsomassa vähän Matson kämppää ja taivuttelemassa suksia ja joutuihan siinä pari siduakin ottaa. Jatkettiin sitten Kerhoon yhdelle. No yks meni syliin, pari naamariin ja hullu elisalainen tarjosi vähän shottiakin. Meinasihan sitä mennä aivan sekaisin.

Lauantaina, kun vatsaflunssa vihdoin rauhottui, olikin aika sitten kepoilla pikkujouluissa. Onneksi aisapariksi sattui jälleen Matso, jolle on jaettu sama käsi kuin mullekkin. Ilmaiset jouluruuat ja juomat. Tai mulle ilmaiset. Puol yhteen asti sitä kesti (kuudesta) ja karaokessa taisi R.A.K.A.S kajahtaa..

Loppuillaksi excursio Tampereen Bepopiin, joka oli kyllä paikkana melkoinen. Aika teinimeininkii ja perusrähinöitä. Mutta ihme meininki, että juomia ei saa kuin yhden kerrallaan.. Jekkubattery valvotti vielä puoli viideltäkin.. Kummallista, yleensä ei sillä tavalla..

Portti.lut.fi

Olen aikaisemmin pariinkin otteeseen nillittänyt LTY:n tietotekniikkaratkaisuista. Esimerkiksi uusi VPN-ratkaisu portti.lut.fi on saanut runtua. Mutta siinä olen hutkinut ennen kuin olen tutkinut. Nimittäin Linuxilla se toimii komeasti ja ilman mitään tyhmiä tarkastuksia. Ja on oikeasti hyvä.

Miia Rindell

Iltalehdessä on nyt joku köyhyysextra. Tällä kertaa vuorossa oli Miia Rindell, jolla ei ole varaa edes talvitakkiin.

Helsingin Kalliossa pienessä vuokrayksiössä Miia Rindell kirjaa tuloja ja menoja tietokoneelle. Merkintöjä ei tule paljon.

– Kun palkasta vähennetään vuokra, joukkoliikenteen kuukausikortti, sähkö, kaksi lääkärikäyntiä ja laajakaista, jäi muuhun elämiseen 330,25 euroa, hän lukee ruudulta.

Okei, noine kuluineen homma tarkoittaa sitä, että yhteensä palkasta verojen jälkeen jää käteen 800-900e. Huonohan palkka on, mutta kouluttamattomalle ei ihmeellisiä työpaikkoja ilmeisesti ole tarjolla. Mutta nämäkö niitä Suomen köyhiä ovat? Itseäni ovat vähän häirinneet tuloerojen kasvu, mut jos vähiten saavat saa 800e käteen, niin en oikein osaa olla surullinen ja ymmärtäväinen. Aina voi siirtyä jatkokoulutukseen, opintotuelle ja saada sen 252e + asumistuki. Ehkä sitä kautta sitten osaamista syntyy ja työpaikkojakin. Mutta taas jotain eroja huomaa ihmisessä, nimittäin:

– Pari kertaa viikossa käyn katsomassa avoimet paikat työvoimatoimiston sivuilta. Yleensä hakemuksiin ei tule mitään vastauksia. Siinä ei jatkuvasti jaksa olla hirveän aktiivinen.

Siis hetkinen. Hänellä on kotonaan tietokone, mutta silti käy vaan pari kertaa viikossa katsomassa työpaikat työvoimatoimiston sivuilta. Mites työvälitykset (useat ystäväni ovat työllistyneet niiden kautta), McDonaldsistakin saa ihan hyvää liksaa ilman valtavaa ammattitaitoa.

Suomen tietoyhteiskuntaohjelmassa ja tulevaisuuskatsauksessa (Suomen tulevaisuuslautakunta) sanottiin, että Suomessa on tärkeää, että kaikille ihmisille taataan tietty perusturva, josta ponnistaa. Antaa ihmisille mahdollisuus menestykseen ja itsensä toteuttamiseen. Minusta se on tässäkin tapauksessa toteutunut ja sairastumisen vuoksi töistä poisjääminen ei aiheuta todellista köyhyyttä vaan korkeintaan niukkuuden. En osaa tuntea sympatiaa.

Fanipoika

UbuntuInternetissä käydyissä tietokonekeskusteluissa on monesti keskeisenä sisältönä käyttöjärjestelmäsodat. Toiset fanittavat intohimoisesti Mac-tuotteita, toiset vannovat Linuxin nimiin ja loput sanovat, että Windowsia on pakko käyttää, jos aikoo jotain tehdä. Käyttöjärjestelmäväittely on oikeastaan yleensä melko hedelmätöntä ja niissä toistuvat samat argumentit yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi juuri Linuxiin tai Maciin vaihtaneet fanipojat hehkuttavat uutta käyttöjärjestelmäänsä, joihin heillä ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan hyvää tuntumaa.

Minä olen juuri sellainen fanipoika juuri nyt.

Kokeilin Ubuntun 7.10 versiota sen ilmestyessä. Se on Livecd-jakelun ansiosta helppoa. Kokeiluuni oikeastaan ajoi vain ja ainoastaan tieto siitä, että Compiz on nyt valmiina paketoituna mukaan. Halusin päästä itse vähän kokeilemaan graafista ilmettä.

Oikeastaan kaikki odotukset ylittyivät, kun laitoin LiveCD:n sisään. Käynnistymiseen meni kauan, mutta sen ymmärtää. Muuten kaikki pelasi. WLAN, Bluetooth, levyhiiri, HP:n läppärin pikanäppäimet, Compizin kikat jne. Kaikki vain toimi. Se oli edellisiin Linux-kokeiluihin verrattuna uusi kokemus. Tulostamista en kotona ole päässyt kokeilemaan.

Otin Linuxin käyttöön kotona sekalaisessa surffailussa ja irkkailussa. Ei siis mitään kovin ihmeellistä tarvita. Mutta nopeus on niin kivaa. Siinä missä 2 Gt muistilla varustettu läppärini laittaa windowsin vielä tekemään 600-800 Mt kiintolevyswappia (!), Linux vuorostaan cachettaa levyä muistiin aiheuttaen ylitsevuotavaisen nopeudentunteen!

On tämä vaan kiva.

Kotona kotona, vanhalla koneella, LiveCD ei buutannut, vaan jumiutui virheilmoituksen kera. Että sellaista.

Paula Kae

Paula Kae valittaa iltasanomissa, kun rahaa on niin vähän.

Työmarkkinatuesta ja asumislisästä jäi vuokran jälkeen käteen alle 400 euroa kuussa. Eihän sellainen raha millään riitä, vaikka kuinka yrittäisi elää niukasti.

HAHAHAHAHAHA. Onko Paula Kae ihan terve tapaus? Opiskelijat saavat hieman yli 400 euroa kuussa ENNEN vuokraa ja hengissä näyttävät kestävän. Tosin vähän erikoinen tapaus pitänee olla muutenkin, jos 27 vuotta on elellyt eikä ole koskaan ollut ”kunnon” työpaikkaa. Riippuu tietysti mitä tuo ”kunnon” tuossa tarkoittaa, onko Paula Kaekin niitä, jotka eivät tee paskaduuneja?

Musapostaus

Olen aika usein kirjoitellut musiikista. Se on ehkä mulle isompi juttu, kuin pari vuotta sitten olisin uskaltanut edes arvata. Tänään Kispeä treffatessani kaupungilla sattui mp3-soittimestani pärähtämään vanha kunnon Ben Sagen rallatus (All About You VIP) ja valtavat nostalgiafiilikset iskivät päälle.

Mp3-soittimessa on se etu, että musiikki ei yleensä jää taustamusiikiksi, vaan kuunnellessa siihen keskittyy. Se kun on paljon mielenkiintoisempaa kuin liikenteen melu tai vastaava. Tämä vain korostuu Tampereella ja lenkkeillessä. Oikeastaan sen vuoksi aito ja rehellinen kiksu on tullut itsellä takaisin. Suurena vaikuttajana tähän on ollut Illustratorin nyt jo verkosta pois otettu Laserpoint Competition -miksaus ja kohtuullisen uusi Hollen kiksumiksaus. Suosittelen kyllä lämpimästi kumpaakin miksausta.

Kieltämättä itsekin on vähän sortunut siihen, että selailee Beatportia ja etsii uusia hyviä biisejä (siis uusia minulle, ei välttämättä itsessään uusia). Vähemmän tulee keskityttyä itse setin tunnelmaan. Tätä ei kuitenkaan ole Holle eikä Illu tehnyt, vaan homma erityisen hyvällä fiiliksellä tehtyä. Illun setin tahtiin on monet lenkit juostu karvat pystyssä, toimii ainakin yhtä hyvin kuin Orkidean kesäinen psykeilta. Hollen setti soi työpaikalla toistuvasti ja välillä kaupungilla mp3-soittimessa, lenkkeily ollut vähissä viime aikoina, kun tuo nuhakin on päällä.

Kumpainenkin setti kuitenkin kuvastaa osaltaan sitä saundia, joka minut joskus aikoinaan (no ei siitä niin kauaa oikeasti ole..) tutustutti kiksuun. Napakkaa, ehkä vähän vielä pitsattua, nopeilla ja nostattavilla melodioilla varustettuja. Aitoa, yksinkertaista. Paluu siihen mitä kiksu on. Nautin suunnattomasti. Jotain mitä junkka ei voi tarjota. Vanha mieskin aivan herkistyy ja haluaisi päästä pyörittämään tuulimyllyjä (askel-viereen, askel-viereen – viuh viuh – ei tarvita enää kuin glowstickit! :))

Koska epäilen, että blogin lukijat eivät kaikki ole elektroniseen musiikkiin suuntautuneita, voin kertoa mitä eroa on äärettömän hyvällä napakalla kiksulla ja ihanalla päräyttävällä junkalla: kiksua tanssitaan hymy korvissa, junkkaa taas hampaa irvessä ;)

Ei sillä, että junkka ja vanha-kunnon-kiksu nyt olisi mitenkään ylivoimaisesti ihaninta mitä on. Itse kyllä tykkään nykyisestä progeväännöstä ja erityisesti sellaisesta electro-proge-house-trance (:D) väännöstä, joka on niin munakasta, että tuntuu kuin housut pyörisivät jaloissa. Puhumattakaan energisestä psykestä ja erityisesti tech-psykestä, josta alkaa löytymään taas sitä naula päähän meininkiä.

Mistä kaikesta sitä olisikaan jäänyt paitsi, jos ei silloin lukioikäisenä olisi alkanut luukuttamaan No Goodia, Barthezzia ja niin edelleen..

Tampereella olisi lähiaikoina hardtrance-bileet, pitäisiköhän palata juurille ja katsoa miltä se tuntuisi..