Kiintolevyn käytöstä

Onko jollain jotain vinkkiä sellaiseen ohjelmaan, joka vähän graafisesti tai muuten kätevästi kertoisi, että kuinka paljon tilaa mikäkin hakemisto vie? Linuxissa tämä sama onnistuisi ihan semihyvin loitsulla:
du -h

Kun levytilaa on yhtäkkiä hävinnyt vaikka kuinka paljon, mutta en keksi missä ne tiedostot on ja että onko ne oleellisia. Puhdistin Dustbuster XP:llä tietokonetta turhista temppitiedostoista, gigan verran vapautuikin. Mutta jotain hajosikin, sillä Windows ei enää muista Käynnistä -> Suorita historiaa, ja OpenOffice kysyy joka käynnistyksellä, että haluanko rekisteröidä sen. Eli jotkut tiedot taisi hävitä, eivätkä enää päivity :(

Innovaatioyliopisto

Innovaatioyliopisto on ilmeisesti tulevaisuudessa muutakin kuin sanahirviö. Sen kai pitäisi olla todellisuutta muutamassa vuodessa. Monet bloggaajat ja henkilöt lehtien palstoilla ovat hyökänneet ideaa vastaan, perustellen näkökulmaansa sillä, että samat opiskelijat ja ihmiset siellä kuitenkin työskentelevät. Tämän vuoksi innovaatioita ei ole odotettavissa yhtään sen enempää kuin ennenkään.

Asiahan ei ehkä ole kuitenkaan näin selvä. Nimenmuutoksella innovaatioita ei toki rupea syntymään, vaan siihen tarvittaisiin avoimuutta ja yhteistyötä yli osastorajojen niin opiskeiljoiden kuin työntekijöidenkin osalta. Suomessa on monta yliopistoa jo nyt, jotka voisivat olla innovaatioyliopistoja. Koska tunnen Lappeenrannan teknillisen yliopiston parhaiten, käytän esimerkkinä sitä.

Vaikka opiskelijoita rekrytessä mainostetaan, kuinka valtava etu on se, että voi lukea tekniikkaa ja kauppatieteitä yhtäaikaa, niin unohtuu se siinä vaiheessa kun opiskelu ja varsinkin työskentely yliopistossa muuttuu todellisuudeksi. Tietotekniikkaa on nykyisin joka paikassa. Kuitenkaan tietotekniikan osasto ei tunnu tekevän yhteistyötä yhdenkään muun osaston kanssa tutkimuksissaan. Jokainen pelaa vain omaan pussiinsa ja tuijottaa omiin aluisiinsa. Näin on tehtävä, koska tietotekniikan osaston sisälläkin kyräillään niin paljon, että mahdollisen professuurin pitääkseen pitää tehdä sopivia veivautuksia sopiviin aikoihin.

TBRC yrittää ylittää osastorajoja ja tehdä teknologiasta bisnestä. En tunne toimintaa niin hyvin, että voisin kommentoida siitä mitään. Se kuulostaa ideana kuitenkin siltä, miltä pitäisikin. Minä, kesätyöläinen, ehdotin eräässä kokouksessa (en ole kovin hyvä olemaan hiljaa..), että tietotekniikan osasto yhdistäisi voimiaan tuotantotalouden kanssa muutenkin kuin hallinnollisesti. Kummassakin suunnassa opetetaan johtamista, tosin ohjelmistotekniikassa se on sisällytettynä osaksi ohjelmistotuotantoa, mutta kuitenkin. Päällekkäisyyksiä löytyy helposti jonkin verran. Itseasiassa, ajatukseni sai jopa lausahduksia kuten ”olet oikeassa”. Se ei kuitenkaan pitänyt sisällään sellaista äänenpainoa, mikä olisi merkinnyt sitä, että joku aikoo asialle joskus tehdä jotain.

Minä ja Jarno, eräs toinen kesätyölainen tuotantotalouden puolella, yritettiin saada henkiin pientä tite-tuta yhteistyötä ja esimiehemme istuivatkin samassa kokouksessa. Ehkä projektin aihe oli vähän huono ja siitä ei tullut mitään, mutta ajatelkaapa asiaa. Minun esinaiseni oli aivan hämmästynyt, kun hänelle tuli tuotantotalouden kokoukseen kutsu. Niin harvinaista se on.

Siinä ei enää pelkät nimenmuutokset auta, jos osastot ovat näin kaukana toisistaan ja yhteistyölle ei nähdä syytä. Samaan aikaan ajetaan jatkuvasti ylhäältä organisaatiomuutoksia ja lähes kaikki työntekijät ovat osa-aikaisia, niin ei ihme, ettei oikein jaksa kiinnostaakaan. Tohtoriuden jälkeen LTY:tä ei tunnu työntekijät enää kiinnostavan.

Onkohan tilanne tämä myös tulevassa innovaatioyliopistossa? Jos on, niin ajatus on aivan surkea ja kaikkien manaama epäonnistuminen on täysin varmaa. Mutta toisaalta, jos mitään ei koeteta, niin mitään ei voida myöskään saavuttaa. Nokia ja TTY tekee yhteistyötä – Nokian ja TTY:n tutkijat toimivat samoissa tiloissa ja salaisuuksia (ainakin julkisten puheenvuorojen mukaan) ei talossa ole. Ideana on aistia mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ei niinkään suojella omaa tonttiaan.

Jos innovaatioyliopistossa pystytään samaan, voi opiskelija- ja tutkijamateriaali olla varsin kykenevää vaikka mihin.

Niitä pieniä asioita

Battery - tuo elämän eliksiiri. Koodarin välitön ilonaihe. Naapurin välillinen ilonaihe. Tuo irkkilogien täyttäjä. Voih <3On olemassa joitain asioita, joihin mielellään jää koukkuun. Yksi niistä on tuo Sinebrychoffin ihanuus nimeltään Battery. Oikeastaanhan aloin ohjelmoimaan sen takia, että saa juoda Batteryä. Väsynyt mieli vähän piristyy ja menee sekaisin. Rivejä alkaa syntymään, joiden debuggaus on myöhemmin mahdotonta. Irkissä vellovat Huonot Jutut ™.

Onneksi en ole yksin. Mutta ajatelkaapa sitä sokerisen liemen makua suussanne. Originaali Battery on toki parasta. Gingered on kauheaa ja Stripped ihan ok.

Voi että. Enpä olisi juonut vielä tämän päivän Batteryä, niin voisin käydä kaupasta ostamassa sen ja nauttia sen avaamisesta!

Musiikki ja ennakkoluulot

Mistähän johtuu musiikkia kohtaan tunnettavat ennakkoluulot? Kun suomihoppi tuli valtavirtaan jokin aika sitten, oli sen halveksinta lähinnä trendikästä. Haukuttiin, vaikkei tunnettu. Itsekin kuuluin näihin ennakkoluuloisiin kyllä, mutta Ese ”the scene” tutustutti minut hyvään räppiin (sekä suomeksi että englanniksi). Nykyisin kuuntelen paljonkin suomihoppia, tosin vain muutamaa artistia (Ruudolf, Kemmuru..) ja ruotsalaisittain tuotettua räppiä, kuten Promoe ja Looptroop, jopa Petter. Suomalaisista englanniksi vetävistä kiinnostavat lähinnä Redrama ja Paleface (jonka uusi levy pitäisi ostaa, jos se ei ole kopiosuojattu). Redrama on tippunut täysiä jo ensimmäisestä EP-julkaisusta saakka.

Oikeastaan hiphoppiin (en tykkää puhua räpistä, koska minusta kuuntelemani artistit ovat enemmän ”hoppia”) tutustumiseen meni kuitenkin usea vuosi, en ollut mieleltäni kovinkaan myöntyväinen – aluksi. Kuitenkin tuo aika ehkä opetti minut olemaan hieman avoimempi ja suvaitsevaisempi uusia musiikkityylejä kohtaan. Töksäytän kyllä vielä tänäkin päivänä helposti, että ”en tykkää, kauheeta paskaa”, mutta toisaalta innostunkin aika helposti. Kantri ei toimi, vaikka laulajalla olisivatkin isot maitorauhaset.

Melkein heti hoppikiinnostuksen alkaessa tuli vastapainoksi elektroninen musiikki. Jossain musiikki-chatissä muistan vierailleeni ja pyytäneeni näytettä nyt siitä ”hyvästä konemusiikista”. Joku keskustelija teki karhunpalveluksen ja lähetti minulle biisin Lab 4 – Contact London. Ok, nyt ei puhuttukaan kovin melodisesta meiningistä ja yksinkertaisesti ei toiminut. Pyysin vielä toista biisiä, en halunnut luovuttaa. Seuraavaksi minulle lähetettiin Prodigy – No Good (Start the Dance) ja loppu on lähihistoriaa.

Olin baari-ikäinen ja sitä kautta alkoivat tulemaan tutuksi eurohollantiklasarit, kuten Ian Van Dahl ja niin edelleen. Siitä sitten oma musiikkimaku on lähtenyt kehittymään, suuntaan jos toiseenkin, usein myös ulkoisten tekijöiden ajamana. Esimerkiksi nykyisin Oubsissa ja Entropyssä vaikuttava TheH tutustutti minut aikoinaan artisteihin kuten Concord Dawn, Pendulum ja Ben Sage – vuoden päästä soittolistani täyttyi rumpubassosta. Siitä sitten taas musiikkimaku lähti kehittymään.

Koska itse olen lähinnä saanut hyviä kokemuksia siitä, että minut on väkisin tai puoliväkisin tutustutettu uuteen musiikkiin ja musiikkigenreihin, olen jatkanut ilosanoman välittämistä myös muille. Vaikeinta on luoda alkukiinnostus, sillä ihminen on oletusarvoisesti kiinnostumaton uudesta. Etkoilla, autossa ja muissa tilanteissa, joista ihminen ei voi paeta, pitää siis soittaa hyvää ja helppoa konemusiikkia. Melodista kiksua, ihkujunkkaa… ja tarkastella miten potentiaalinen uhri reagoi. Kaikki eivät tietysti tykkää, vaikka tutustuisivatkin ja sitäkin pitää kunnioittaa. Itselleni tällä tavoin tartutettiin reggaeton, joka on aluksi varsin hämmentävää musiikkia, mutta josta jossain määrin pidän.

Mutta niin monta kertaa tämä on todistettu. Kohta minulta pyydetäänkin musiikkia. Mikä se biisi oli joka soi silloin ja silloin, lähetä se minulle! Hiljalleen uhri tutustuu konemusiikkiin lisää ja löytää sieltä sen oman sektorinsa, josta tykkää. Sitten voi käydä tutustuttamassa ihmisiä bileisiin. Riippuu tietysti bileistä, mutta joitain sellaisia bileitä olen päässyt itsekin todistamaan, jossa tunnelma on katossa. Ihmiset ovat vapautuneita ja iloisia ja nauttivat musiikista ja tanssista. Jos uuden konemusiikkikandidaatin vie tuollaisiin bileisiin, niin silloin hän joko innostuu lopullisesti tai hylkää. Nimittäin, jos tuollaisista bileistä ei saa itselleen sitä fiilistä päälle, ei konemusiikilla ole mitään parempaa tarjottavaa. Hylkäämistä en ole koskaan ollut todistamassa.

Blogissa olen koittanut aina välillä esitellä erilaisia miksauksia, genret oikeastaan aika laidasta laitaan. Niin taaskin. Itsellä on ollut viimeaikoina voimasoitossa Loopyn uusi promomiksaus, jonka herra ystävällisesti minulle vinkkasi. Hankkikaahan ko. miksaus käsiinne, jos jostain vain löydätte. Erinomainen pläjäys progetrance – trance sektorilta. Alussa kerätään voimia ja lopussa sitten rullataankin jo ihan varsin mukavasti. Alun hieman rauhallisempaa meininkiä värittää erinomainen Jussi Polet – Dis-Con-Nect, joka iskee henkilökohtaisesti aivan täpöllä. Siitä eteenpäin musiikki onkin sellaista, ettei se suostu pysymään taustamusiikkina, vaan laittaa kuuntelijalla jalan vipattamaan. Ennen kuin huomaakaan, selailee Klubbarista seuraavia bileitä.. Ja nehän (minulla) on 2.6. Romance. Taas vaihteeksi Orion :) No, eipä ole ukko vielä minua koskaan vielä pettänyt (edellisen kerran Ten Years of Techmu).

Muistakaahan siis ravistella musiikkiennakkoluulonne pois, kuunnelkaa kaikenlaista musiikkia, käykää bileissä ja nauttikaa elämästä. Elämä kuitenkin – lopulta – on ihmisen parasta aikaa.