by

Järjetön hiihtopäivä

Lunta oli tullut vielä viime yönäkin vähän. Käänsimme aamulla johonkin aikaan suksemme kohti Brunnia (joka on ehkä 3. päivää auki koko kaudella?) ja kabiiniin. Näkyyys vaihteli olemattomasta huonoon, välillä oli pieniä valonpilkahduksia. Emme olleet aivan varautuneet siihen lumimäärään, mikä meitä odotti.

Ensinnäkin suksemme olivat aivan liian kapeita.

Brunnin peltoja lähdettiin ensimmäisellä yrityksellä katsomaan. Vyötäröön asti ylettyvä lumi (sukset jalassa) teki liikkumisen vaikeaksi ja paikkojen jyrkkyydet riittivät vain vaivoin viemään meitä eteenpäin. Lopulta huomasimmekin olevamme 25 ruotsalaisen kanssa lykkimässä itseämme alamäkeen. No, ryhmätyöllä siitä selvittiin, yksi aina laski hiihtouraa vähän pidemmälle, ja siirtyi sivuun, sitten tuli seuraava jne. Mitään pohjia tai välikerroksia lumessa ei ollut, sauvalla hakkaamalla esiin tuli ruoho. Vyöryjä ei näkynyt.

Seuraavat vedot (ruokailun jälkeen) tehtiinkin toiselle puolelle Brunnin seinämiä. Siellä oli a) valmiita jälkiä joita pääsi pois b) jyrkempää maastoa. Muutama veto lähirinteissä ja sitten pitempi lasku luostarille saakka. Lunta oli. Ja ruotsalaisia. Näkyvyys vaihteli. Erityisesti viimeiset pari isompaa kenttää saatiin laskea varsin hyvässä valossa jo.

Tänään tutuiksi tulivat termit face shot (hiihtokontekstissa..), over the head ja kaikki muut trendikkäät nimitykset sille, että lunta on.

Oma henkilökohtainen suoriutuminen oli melko nihkeää. Kun lunta on noin paljon, oli mies aika hämillään. Syvä lumi oli aika paljon vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Mitenkäs tässä. Mitäs tässä. Sitten saikiin kaivautua esiin lumikinoksesta. Lunta oli sen verran rajusti, että kaatuessa ylöskönyämiseen meni kauan. Simppa vihjasikin nätisti, että kun ei kaatuilisi, niin lasku olisi paljon jouhevampaa.

Kun vihdoin saavuimme alas (Brunnin ala-asemalle), oli olo aika väsynyt. Könyäminen hangessa on niin saakelin paljon raskaampaa, kuin liihottaminen sen pinnalla ;) Kun pojat lähtivät kohti kabiinia ja uutta nousua, mietin että lähtisinkö itsekin. Samassa universumi antoi minulle vinkin siitä kannattaako lähteä vai ei. Nimittäin hyvin jyrkässä, noin asteen jyrkkyisessä alamäessä, onnistuin heittäytymään perseelleni siten, että sukset ja sauvat levisivät pitkin tienoota.

Käsitin sen vinkiksi.

Niinpä poikien noustessa kabiinilla kohti Brunnia, meitsi tallustaa monoskookkeleilla pitkin Eberin valtaväylää. Sen verran matkaa tuolta oli, että kerkisi miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä hiihdossa toisin, jotta se olisi sujunut paremmin. Ratkaisukin löytyi.

Kaatuisi vähemmän.

Selittelyn makua :)

Kommentoi

Comment

  1. Kysymyksenä on myös: ”mitä ne Bojat Ambyileee!!!???

  2. Pyyderissähä ne boijjaat ämbyilee, bolkee vaan bolkubyörää. Eikä menny ku suatana seittemän miinus kaks viikkoa se obbia.

  3. Ai nii, Jasulaiselle hiihtokommentteja: pidä vaan aina kädet etupuolella ja paketissa, sit vaan imet röykyt noilla jumalaisilla vatsalihaksilla ja reisillä ni ei aukee päketsi kaatuiluun ja Simppalainen v*ttuilee vähemmän. Tainiinkunii.

  • Related Content by Tag