Lähtö lähenee

Huomenna meikä jättää Engelbergin taakseni. Lento on vasta keskiviikkona, mutta niin ikävään aikaan, että täältä on lähdettävä jo tiistaina ja vietettävä lentokenttäyö.

Reissu on kyllä ollut mahtava. Tarjolla on ollut paljon hyvää hiihtoa. Oikeasti, todella paljon. Myönnettäköön, että pahin pyydakiima on tässä vajaan 3,5 viikon aikana taittunut. Välillä (tänään) tuntuu oikein mukavalta maata sängyssä ja kirjoittaa blogiin, eikä säntäillä mihinkään. Onhan noita hiihdetty. Lumi on painunut, tuuli on sitä kovettanut.. Ei siis ole niin kiire mihinkään – toisaalta skinnaamalla saattaisi löytyä kyllä vielä hyvää siivua esimerkiksi pikkujärveltä.

Eilen täkäläisellä bäkkärillä menehtyi yksi 35 vuotias nainen lumivyöryssä. Ehkä sen ja navakoituneen tuulen takia täällä on tänään viimeinen tunti pommitettu ahkerasti.

Henkilökohtaisesti luulen, että tänään on auringonpaistattelupäivä.

Engelberg

Engelberg on karu paikka. Ei kunnon kylää. Ei kunnon rinteitä. Ei iltarientoja. Ei oikeestaan lunta. Turhaa täällä on kärvistellä.

Hiihtoleffan sanoin: ”Engelberg, it’s a fucking disaster”.

Suosittelen: Verbieriä.

Älytön hiihtopäivä

Eilen oli taas älytön hiihtopäivä. Semisinkki, mutta näki silti ihan ok. Noustiin Laubille kolme kertaa. Aamusta aikaisin mentiin ensimmäistä vetoa tekemään ja oli sitä ihmeissään. Olen kyllä Laubin laskenut ennenkin, mutta yhtäjaksoisen seinän pituus oli päässyt jo unohtumaan. Melko massiivista laskupätkää oli siis tarjolla. Eka veto oli vaikea. Vaikka lumi oli paljon paljon helpompaa, kuin edellisenä päivänä, en jotenkin päässyt sukselle kunnolla. Ajelin liian takaa. Se taas aiheutti sen, että reidet olivat aivan lopussa alhaalla, kun trave ja travea edeltävät röykyt alkavat.

Toisella kierroksella tuli valaistuminen. Kovempi vauhti ja suksi kelluu paremmin ja voi seisoa paremmin. Tai jotain sellaista. Hakemista oli. Kolmannella kierroksella otettiin laskijan vasemmalta. Korkkaamatonta siivua sai laskujäljen viereen. Samassa porukkaamme lyöttäytyi laskun ajaksi joku ruotsalainen, jonka laskukaverit olivat hävinneet. Ehkä paremmasta (vähemmän jälkiä & röykkyjä) lumesta johtuen lasku tuntui sujuvan. Sujuvalla en tarkoita nyt mitään Seth Morrison vetoo, vaan sujuvaa minulle. Ja edelleen se tarkoittaa sitä, että taitojeni ylärajalla ja taitojeni yli (niin kovaa kuin vaan pää antaa myöden..), mutta silti pystyssä ja hyvillä mielin! Ja reisiäkään ei poltellut samaan malliin.

Pojat toki veti kovempaa.

No, kello olikin jotain yhden paikkeilla, kun siirryimme toiselle huipulle. Pojat pääsi vielä puolen päivän jälkeenkin korkkaamaan jääputoukset (vissiin koko mellanin?) ja me (kun jouduimme odottamaan bussia..) heti yhden ruotsalaisporukan jälkeen. Mut olihan tajunnan räjäyttävää vetoo. Vielä päälle vähän suuren kentän harjoitteluu grossella ja sitten keli sinkkisi.

Erittäin hyvä maku jäi, kun tunsi oppineensa uutta, lumi oli todella hyvää ja helppoa ja oli hauskaakin! Täydellinen vastakohta edelliselle päivälle, jolloin ei edes massiivisten vatsalihasten avulla meinannut pysyä pystyssä..

Järjetön hiihtopäivä

Lunta oli tullut vielä viime yönäkin vähän. Käänsimme aamulla johonkin aikaan suksemme kohti Brunnia (joka on ehkä 3. päivää auki koko kaudella?) ja kabiiniin. Näkyyys vaihteli olemattomasta huonoon, välillä oli pieniä valonpilkahduksia. Emme olleet aivan varautuneet siihen lumimäärään, mikä meitä odotti.

Ensinnäkin suksemme olivat aivan liian kapeita.

Brunnin peltoja lähdettiin ensimmäisellä yrityksellä katsomaan. Vyötäröön asti ylettyvä lumi (sukset jalassa) teki liikkumisen vaikeaksi ja paikkojen jyrkkyydet riittivät vain vaivoin viemään meitä eteenpäin. Lopulta huomasimmekin olevamme 25 ruotsalaisen kanssa lykkimässä itseämme alamäkeen. No, ryhmätyöllä siitä selvittiin, yksi aina laski hiihtouraa vähän pidemmälle, ja siirtyi sivuun, sitten tuli seuraava jne. Mitään pohjia tai välikerroksia lumessa ei ollut, sauvalla hakkaamalla esiin tuli ruoho. Vyöryjä ei näkynyt.

Seuraavat vedot (ruokailun jälkeen) tehtiinkin toiselle puolelle Brunnin seinämiä. Siellä oli a) valmiita jälkiä joita pääsi pois b) jyrkempää maastoa. Muutama veto lähirinteissä ja sitten pitempi lasku luostarille saakka. Lunta oli. Ja ruotsalaisia. Näkyvyys vaihteli. Erityisesti viimeiset pari isompaa kenttää saatiin laskea varsin hyvässä valossa jo.

Tänään tutuiksi tulivat termit face shot (hiihtokontekstissa..), over the head ja kaikki muut trendikkäät nimitykset sille, että lunta on.

Oma henkilökohtainen suoriutuminen oli melko nihkeää. Kun lunta on noin paljon, oli mies aika hämillään. Syvä lumi oli aika paljon vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Mitenkäs tässä. Mitäs tässä. Sitten saikiin kaivautua esiin lumikinoksesta. Lunta oli sen verran rajusti, että kaatuessa ylöskönyämiseen meni kauan. Simppa vihjasikin nätisti, että kun ei kaatuilisi, niin lasku olisi paljon jouhevampaa.

Kun vihdoin saavuimme alas (Brunnin ala-asemalle), oli olo aika väsynyt. Könyäminen hangessa on niin saakelin paljon raskaampaa, kuin liihottaminen sen pinnalla ;) Kun pojat lähtivät kohti kabiinia ja uutta nousua, mietin että lähtisinkö itsekin. Samassa universumi antoi minulle vinkin siitä kannattaako lähteä vai ei. Nimittäin hyvin jyrkässä, noin asteen jyrkkyisessä alamäessä, onnistuin heittäytymään perseelleni siten, että sukset ja sauvat levisivät pitkin tienoota.

Käsitin sen vinkiksi.

Niinpä poikien noustessa kabiinilla kohti Brunnia, meitsi tallustaa monoskookkeleilla pitkin Eberin valtaväylää. Sen verran matkaa tuolta oli, että kerkisi miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä hiihdossa toisin, jotta se olisi sujunut paremmin. Ratkaisukin löytyi.

Kaatuisi vähemmän.

Selittelyn makua :)

Nokia E70 ja uusi ohjelmaversio

Uusi firmware tuli kuin tulikin puhelimeen.

3.0633.09.04
20-11-06
RM-10
Nokia E70

Vaikka päivityksen aikana vetäisin vahingossa puhelimen lattialle siten, että akku irtosi ja päivitys keskeytyi, osasi Nokia Software Updater kuitenkin aloittaa päivityksen alusta ja pitää puhelimeni hengissä. Uskomatonta. Mitä uutta? Ainakin näytön kääntyminen on taas huomattavasti nopeampaa.

Kesä Tampereella

Tarvitsisin kesäasunnon Tampereelta. Toukokuu – elokuu. Tarjouksia ja vinkkejä otetaan vastaan paitsi kommenteissa, niin myös jazmo [at] qkaasu [dot] com.

Autoa kaivaessa.

Mikä on tuo möykky tuolla etäisyydessä?Luntahan siis on. Ongelmaksi tulikin se, että Matson auto on tienvarressa ja niin peittynyt lumeen, ettei siitä voi olla varma, onko se lumikasa vai mikä. Ennen kuin lumiaura ajaa siihen, päätettiin se etsiä ja kaivaa esiin.

Stilu sondaa autoa esiin
Stilu etsii autoa sondilla

Perä näkyy jo!Luntahan siis edelleen on, ja paljon. Kuitenkin sopivalla määrällä lapiointia (lumivyörylapiolla!) tuttuja piirteitä alkaa piirtymään esiin!

Ei hätää, kyllä tämän jo autoksi tunnistaa!Ahkeralla kaivamisella alkaa auto sieltä esiintymään. Hetken kuluttua vuokraisäntäkin (jonka lumitöitä ollaan tehty enemmän tai vähemmän koko päivä) käy heiluttelemassa. Kuvaaja on liikkeellä t-paidassa ja kokee tilanteen kylmänä. Tämän vuoksi enempää kuvia ei ole. Voidaan kuitenkin sanoa, että auto on turvassa.

Muitakin pieniä auto-ongelmia meillä on ollut. Ilmeisesti riiraidervitosta pääsi löpö loppumaan tuohon pihaan 10 minuutin tyhjäkäynnin jälkeen. Alamäkeähän tästä olisi koko matka kylän keskustaan saakka, mutta ilman jarru- ja ohjaustehostinta pakun ohjastaminen tiukkojen neulansilmien läpi mietityttää. Jos se päätetään tehdä, lupaan istua kyydissä ja kuvata reissun videolle. Vaikka sitten vakuutusyhtiötä varten ;)

Onhan melkoista menoa.

Tylsistymistä vastaan taistellessa

Kun ei pysy pystyssä, niin pitää poseerata sitten kraaterista.ERC meinasi tylsistyä tänään. Ainoa aktiviteetti on ollut jatkuva lumitöiden teko. Ja lunta onkin tullut aika pirusti. 50 senttiä ei ole mikään mahdoton ajatus. Lumityöt on ainakin 5 kertaa tehdyt ja taas pitäisi mennä tekemään, että isännöitsiä pysyy tyytyväisenä. Pojilla taitaa olla jotain taka-ajatuksiakin mielessä..

No, tylsistymisen estämiseksi haikkailtiin läheisille pelloille, jotka paikalliseen kuvaan sopivasti ovat varsin kallellaan. Simo toimi hovikuvaajana lumisateisessa säässä ja jotain kuvia saatiinkin. Kuvista voidaan tehdä johtopäätös, että suuttimien asento oli juuri oikea, vaikka toiset sitä aikaisemmin epäilivätkin!

Hiihto oli kivaa, vaikka telemarkeilla en oikein pystyssä pysynytkään. Saipahan peuhata pehmeässä lumessa, jota oli todella paljon. Laskiessa lumi viuhui suunnilleen vyötärön tasolla – korkeudella, jota en ole koskaan ennen saanut kokea.

Jännityksellä odotetaan, milloin keli aukeaisi sen verran, että voisimme ottaa ihan hissillä ylös. Lumisade jatkuu rapsakkana edelleen. Hullua.