by

Kirjoja ja elokuvia

Katsoin juuri The Departedin, kun se meni ja voitti Oscarinkin – oliko se nyt paras elokuva ja paras ohjaus ja jotain muutakin vissiin. Elokuva oli minusta voitoista huolimatta semisti sekava noin juonensa puolesta, mutta näyttelijäsuoritukset ja kieltämättä myös ohjaus oli kyllä loistavaa. No, en tiedä olisinko normaalisti katsoessani huomannut ohjauksessa mitään kummallista, mutta nyt kun voittoja ropsahteli, niin tuli katsottua varmaan vähän tarkemmin. Näyttelijäkaarti oli kyllä varsin vakuuttava. DiCapriokin oli nyt hyvä, kun oli kasvattanut parran. Heh heh. Lisäksi Walhberg, Damon, Nicholson.. taitavia ja isoja nimiä – suorastaan yllättävän paljon yhtään elokuvaan. Ja kun ne eivät loppuneet vielä tuohon, lisäksi löytyy muun muassa Martin Sheen.

Elokuva toi jotenkin mieleen Ludlumin kirjat. Ehkä osittain tämä yhteys johtuu myös siitä, että luin vähän aikaa sitten Ludlumin kirjan Merkitty mies. Kun aikaisemmin morkkasin Ilkka Remeksen kirjaa 6/12, ei minulla ollut oikein hyviä esimerkkejä muista kirjoista, jotka voisivat olla samankaltaisia, mutta paremmin tehtyjä. No nyt on. Te, jotka olette lukeneet 6/12, lukekaa myös Merkitty mies. Esimerkki, jossa tuollaisesta toimintakirjasta voidaan tehdä myös looginen, jatkuva ja yllättävä ilman, että lukijan älykkyyttä joudutaan kyseenalaistamaan.

Yleensä, kun kirjan takaosassa lukee, että loppu räjäyttää pankin, niin se tarkoittaa sitä, että lopussa tapahtuu jotain aivan älytöntä, jota kirjan lukija ei voi mitenkään ennakoida. Näin tapahtuu myös Ludlumin kirjassa, mutta sitten, kun tapahtui, mitä tapahtui, niin tuntui, että tämähän olikin ihan loogista, ja että ennakkomerkit olivat kirjassa luettavissa.

Tämän kirjan olisin voinut ostaakin – mutta taisin saada lahjaksi.

Kommentoi

Comment

  1. Pitääkin pitää mielessä tuo Merkitty mies, kun käy seuraavan kerran kirjastossa.