by

Minä, bloggaaja

Vielä viime vuonna minulta kysyttiin, että miksi pidät blogia. Enää kukaan ei kysele. Ennemminkin kysytään, että miksi et ole päivittänyt blogia. Kun vielä vuosi sitten bloggaus oli tyhmää nöräilyä, nyt se on jo aivan normaalia. Mutta mitä bloggaamisesta on ollut hyötyä, vai onko siitä ollut?

Olen tutustunut uusiin ihmisiin kirjoittamalla blogia ja lukemalla ja kommentoimalla toisten blogeja. Ensimmäinen blogituttu taisi olla Lauri. Sen jälkeen on tullut useita lisää. Pelon sekaisin tuntein kommentoin pari kertaa Kispeä ja sitten yllättäen näinkin hänet livenä. Ja oltiin heti kuin parhaita tuttuja.. Täytyy myöntää, että pelotti kyllä. Muge ”idoli” Muukkosen blogi aiheutti aivan kansanliikeen ja sen jälkeen ollaan ”tunnettu” vaikkei tunnetkaan. DJ Orionista en tietäisi paljoakaan, jos hän ei olisi pitänyt blogia ja varsin erinomaista podcastia. Orionin soitannon ystäville sivuhuomautus: Pysykää kuulolla ja Lappeenrannassa!

Lisäksi olen vaihdellut sähköposteja useammankin henkilön kanssa. Suosittelen kaikille bloggaajille, että laittavat sähköpostiosoitteensa edes jossain muodossa blogiinsa. Itsekin olisin monesti jollekin bloggaajalle halunnut lähettää mailia, joka ei liity mihinkään postaukseen. Vähän tyhmältä tuntuu kommenttina silloin jättää. Schizo-Jannen kanssa väsäsimme pientä kopiosuojaussettiä silloin, kun kopiosuojauksista ja tekijänoikeuslaista oli paljon puhetta. Jotenkin bloggaajalle on helpompi lähettää mailia tuosta vaan. Ihan kuin jotenkin tuntisi jo, vaikkei tunnekaan. Oleellinen välivaihe oli myös se, kun edesmenneen Enter-lehden päätoimittaja otti sähköpostitse yhteyttä, kun piti kirjoituksistani. Sen jälkeen kippasikin sitten koko lehti.. Olen saanut myös yhden (1) mailin koskien blogiani, jossa ei (kai) ollut mitään taka-ajatuksia, kunhan vaan halusi vaihtaa pari sanaa.

Ei siis missään nimessä huono harrastus. Mitä huonoa tässä sitten on? No, en tiedä onko pelko miten todellinen, mutta kyllähän yksityisyys on sinänsä aika paljon heikompi, kuin ilman bloggaamista. Lisäksi, kun esiintyy tunnistettavana henkilönä, pitää vähän miettiä, mitä kirjoittaa. Tänäänkin yksi aihe jäi pöytälaatikkoon, koska todennäköisesti itse olen vielä tulevaisuudessa työnhakija.

Koko blogisfääri on muuttunut viimeisen vuoden aikana kyllä melkoisesti. Nykyisin on selvästi pienempi osa niitä, jotka bloggaa bloggaamisen takia ja suurempi niitä, joilla on jokin idea siinä bloggaamisessa. Tässä nyt mutkan kautta viittaan siihen, että minunkin blogissani on jokin idea..

Ja niin – onhan Sipen seikkailujakin kiva seurata blogista, kun ei aina satu samaan aikaan linjoille, että voisi jutella. Kuinka kätevää!

Kommentoi

Comment

  1. heh.. :) ilman takaa-ajatuksia. Aivan totta kyllä mitä kirjoitit. Kun lukee jonkun blogia, saattaa tulla tunne, että ihan kuin tuntisi kirjoittajan vaikkei tunnekaan. Saattaa myös aiheuttaa joskus omituisia ja hieman kiusallisia tilanteita.