by

Hiihtokiihkoa

Tänään heräsimme lumiseen aamuun. Eteläisen Suomen kovimmat riiraiderit ajoivat Kolille, itse en lähtenyt, perustelin sitä koululla ja opiskelulla. Hyvin perusteltu. Niinpä siis Jasmo heräsi tänään (lauantaina!) klo 8 kellon herätykseen ja lähti kohti koulua ja intensiiviluentoja. Lunta olikin sadellut koko yön. Lappeenranta jälleen kerran vakuuttaa. Ilmeisesti pe-la yönä auraaminen olisi kallista. Vaikka lunta tulikin yöllä ilmeisesti suhteellisen hitaasti, sai autoilijat ja kävelijät nauttia taas kerran lumessa kahlaamisesta. Lunta oli tullut tuulen kanssa. Lumen tuleminen saa ihmisen kummalliseksi. Vaikka uutta lunta oli tullut paikasta riippuen noin 5-15 cm (eli ei juuri paljoa), piti kuin pitikin laittaa viestiä tyypeille, että entä jos Myllymäkeen?

Niin vain menin luennolle, ei kuulunut vastausta. Kunnes noin puoli tuntia luennolla istuttuani Santtu soittaa. 30 minuutin päästä lähtö Myllymäkeen. Minuutti tiukkaa miettimistä, sitten harjoitusryhmälle vaan viehkosti ehdottamaan, josko kävisi, että poistuisin paikalta.. Henkilökohtaiset erittäin tärkeät menot painavat päälle. Ilmeisesti silmäni kiiluivat liikaa, ja vastauksena olikin, että hiihtämäänkö oot menos?

No, erinäisten välivaiheiden jälkeen pääsimme noin 45 minuutin päästä lähtemään. Jutut huononivat sitä mukaa mitä lähemmäksi kukkulaa, jota pyltsiksikin kutsutaan, päästiin.

Oli kyllä kivointa. Myllymäki ei pysty tarjoamaan normaalina kovana päivänä juurikaan mitään. Pehmeä lumi rinteessä, siitä muodostuvat pehmeät kumpareikot rinteessä, mylliksen offarit ja ylienerginen meininki saivat kuitenkin minut viihtymään. 2760 kcal. Yläosan pohjat olivat kunnossa, lähinnä tykkilumen takia, mutta liika into ajoi ukon mettään myös alaosassa. Virhe. Nyt tarvittaisiin ainakin viilaa..

Mutta vaikka oli erinomainen päivä, niin paljon jäi kyllä hampaan koloon. Tietenkin lähinnä muiden toiminnasta. Ensinnäkin paikalla oli jotain rataheppuja. He valittelivat, kun on niin huono laskea, rinne pöperöä ja lunta tulee lisää koko ajan. Voi hyvänen aika. Olen aika monesti kiihkonnut siitä, kuinka ratalaskeminen tappaa kaiken kiinnostuksen lasketteluun. Jos rinteessä on 10-15cm uutta lunta, rinteen reunat on ihan hyviä ja niissä voi kikkailla jotain, niin miten puikkavalmentaja voi olla niin urpo, että poraa kepit rinteeseen ja sanoo 10-14v kavereille että nyt treenataan. Treenipäivästä tulee olosuhteiden takia huono. Mutta laskupäivästä voisi tulla hyvä, jos kaverit päästettäisiin laskemaan vapaasti. Juniorit puhuivat hissijonossa (ilmeisesti olivat laskeneet ulos radalta tai jotain), että miten paljon hienompaa oli laskea rinteessä muualla kuin jäätikölle lanatuissa puikkakeppien välissä. Jos valmentaja kuulisi jutut, kyseisiä kavereita varmaan puhuteltaisiin tai jotain. En voinut hillitä itseäni kyllä, kun isät(?) haukkuivat minulle keliä ja rinnettä hississä.

Keli oli erinomainen, olosuhteet oikein mukavat. Eivät ehkä sovi keppitreeneihin mutta so not? Tehdään jotain muuta. Pelkään, että keppireeneissä tapetaan harrastajan halu monipuolisuuteen ja itse harrastukseen. Siitä tulee vain suorittamista. En tietysti voi tällaista kovin kovaan ääneen julistaa, kun en tiedä montakaan vanhaa kepinkiertäjää. Vakavasti laskemiseen suhtautuneita tunnen kaks, joista kai molemmat lopetti onnettomuuden jälkeen. Toinen ei laske enää ollenkaan, mutta toisella pysyi asenne lasketteluun oikeana ja vetelee sitten nyt miten tahtoo.

Paikalla olivat myös Ojankaivajat. Ojaracen aika on huomenna, tänään testasivat välineistöä ja ajanottoa. Tietysti tuollainen kauan aikaa sitten sovittu tapahtuma on vedettävä, olipa tilanne mikä oli. Että toisaalta ymmärränkin.. Mutta taas toisaalta.. Välineitähän ojankaivajilla on. Mutta entä pelisilmää? Ratalaudalla tuollaiseen pöperöön? Eikö pehmeitä lautoja ole varastossa? Mikä on idea? Kuinka kehdataan valittaa, että onpas pöperöä – sen kyllä olisi nähnyt ikkunasta aamulla, että jaha. No, ihmiset ovat kerääntyneet paikalle ympäri Suomea ja sillai – kai se on ihan ymmärrettävää, että haluttiin näyttää uusia lautoja muille. Säätämisessä kyseinen varsin mallikkaasti muuten käyttäytyvä porukka on kyllä erinomainen. Joka laskun jälkeen pitää säätää jotain kulmaa, ruuvata toiset siteet tai jotain. Seurasin huvittuneena, mutta en syytä – kai se on heidän tapansa harrastaa.

Kommentoi

Comment

  1. Heh, sellasia ne Ojankaivajat on, vain välineillä on väliä ;)

  2. Oisit vaan lähteny Kolille, olisit saanu tilittää Audi-kuppilaisille n. puolen tunnin hissijonossa oikein olantakaa :) Kisan jälkeen Ukkoki oli ihan mehevässä kunnossa parinkymmenen sentin pehmosilla lumilla ja kai siel jotain oli pohjallakin kun ei isoja jälkiä tullu. Vaikka ohan näitä laskettu…

  3. Hahah, rotsi on semisti etelän kovimmilla riiraidereilla levällään. Niinkun tietysti pitääkin.. :P

    Joo ei pystyny ’olevinaan’ lähtemään – mut toisaalta, ihan hyvä sit kuitenkin, niin tuli täällä hiihdeltyä. Tosin olis voinu jättää sen sorapätkän laskematta, niin ois kantit edelleen suksis..

  4. Kontion Timon kakssatasesta lekasysta laukesi muuten kolmen/nelosen ahdin tuohon kylälle, iski öljyäkin pihoille.

    Samsonite liukuu, mutta vaatiin 15-asteisen rinteen vähintään…