Tilannepäivitys

Joo, olkapäästä vapauttava tuomio. Jos kotilääkäreitä on lukemassa tätä blogia, niin iskusta kipeytynyt toimintakykyinen olkapää voi olla kipeä useita kuukausia ilman pelkoa siitä, että mitään vakavaa olisi rikki. Näin minulle sanottiin. Eli nyt rokkaillaan sitten.

Ihmiset eivät kyllä osaa pukeutua pakkaseen. Siisti katsoa, kun on 23 astetta pakkasta ja tyypit odottaa bussia hameessa, sukkahousuissa, ilman pipoa jne. No, enhän minä naisten pukeutumisesta tietysti mitään tiedä. Luulisi, että tuollainen varustus on kylmä.

Tänään suuntana Joensuu. Sitten jos kävisi Kolilla vähän hiihtelemässä ja mökkeilemässä. Voi olla, että blogi vaikenee – mutta vain hetkeksi.

Minä, bloggaaja

Vielä viime vuonna minulta kysyttiin, että miksi pidät blogia. Enää kukaan ei kysele. Ennemminkin kysytään, että miksi et ole päivittänyt blogia. Kun vielä vuosi sitten bloggaus oli tyhmää nöräilyä, nyt se on jo aivan normaalia. Mutta mitä bloggaamisesta on ollut hyötyä, vai onko siitä ollut?

Olen tutustunut uusiin ihmisiin kirjoittamalla blogia ja lukemalla ja kommentoimalla toisten blogeja. Ensimmäinen blogituttu taisi olla Lauri. Sen jälkeen on tullut useita lisää. Pelon sekaisin tuntein kommentoin pari kertaa Kispeä ja sitten yllättäen näinkin hänet livenä. Ja oltiin heti kuin parhaita tuttuja.. Täytyy myöntää, että pelotti kyllä. Muge ”idoli” Muukkosen blogi aiheutti aivan kansanliikeen ja sen jälkeen ollaan ”tunnettu” vaikkei tunnetkaan. DJ Orionista en tietäisi paljoakaan, jos hän ei olisi pitänyt blogia ja varsin erinomaista podcastia. Orionin soitannon ystäville sivuhuomautus: Pysykää kuulolla ja Lappeenrannassa!

Lisäksi olen vaihdellut sähköposteja useammankin henkilön kanssa. Suosittelen kaikille bloggaajille, että laittavat sähköpostiosoitteensa edes jossain muodossa blogiinsa. Itsekin olisin monesti jollekin bloggaajalle halunnut lähettää mailia, joka ei liity mihinkään postaukseen. Vähän tyhmältä tuntuu kommenttina silloin jättää. Schizo-Jannen kanssa väsäsimme pientä kopiosuojaussettiä silloin, kun kopiosuojauksista ja tekijänoikeuslaista oli paljon puhetta. Jotenkin bloggaajalle on helpompi lähettää mailia tuosta vaan. Ihan kuin jotenkin tuntisi jo, vaikkei tunnekaan. Oleellinen välivaihe oli myös se, kun edesmenneen Enter-lehden päätoimittaja otti sähköpostitse yhteyttä, kun piti kirjoituksistani. Sen jälkeen kippasikin sitten koko lehti.. Olen saanut myös yhden (1) mailin koskien blogiani, jossa ei (kai) ollut mitään taka-ajatuksia, kunhan vaan halusi vaihtaa pari sanaa.

Ei siis missään nimessä huono harrastus. Mitä huonoa tässä sitten on? No, en tiedä onko pelko miten todellinen, mutta kyllähän yksityisyys on sinänsä aika paljon heikompi, kuin ilman bloggaamista. Lisäksi, kun esiintyy tunnistettavana henkilönä, pitää vähän miettiä, mitä kirjoittaa. Tänäänkin yksi aihe jäi pöytälaatikkoon, koska todennäköisesti itse olen vielä tulevaisuudessa työnhakija.

Koko blogisfääri on muuttunut viimeisen vuoden aikana kyllä melkoisesti. Nykyisin on selvästi pienempi osa niitä, jotka bloggaa bloggaamisen takia ja suurempi niitä, joilla on jokin idea siinä bloggaamisessa. Tässä nyt mutkan kautta viittaan siihen, että minunkin blogissani on jokin idea..

Ja niin – onhan Sipen seikkailujakin kiva seurata blogista, kun ei aina satu samaan aikaan linjoille, että voisi jutella. Kuinka kätevää!

Sekalaista

Huomio huomio LTY:n opiskelijat ja muut, jotka voivat tiloihin päästä. Maaliskuun alussa ilmeisesti Microsoft järjestää koululla code campin, vissiin 5 päivää (tenttiviikko), jossa koodataan .NET. Olisi kiinnostanut minua, mutta olen silloin saavuttamattomissa. Harmi juttu. Siksi voinkin nyt julkisesti sanoa tällaisen jutun olevan tulossa.

Kävin tänään fysioterapeutilla vähän selkää ja polvea voivottelemassa. Ei mitään, mikä estäisi elämistä, mutta sain opastusta ja ohjeistusta kuinka selkäni ja polveni voisivat paremmin. Enää jonkun pitäisi toteuttaa ne ohjeistukset.. No ei, tällaisiin asioihin on syytä paneutua tosissaan.

Huomenna ortopedi kurkkaa olkapäätäni. Tässähän kuulostaa jo ihan urheilijalta, kun valittaa vaivojaan. Toivottavasti ortopedi ei löydä mitään olkapäästä.

Olettekos huomanneet, että viikonlopulle pitäisi Joensuun suuntaan vihdoin tiputella vähän uutta lunta. Saakeli, kun tiputteliski!

Uutta ulkoasua

Pitkästä aikaa uusi ulkoasu. En tykännyt edellisestä sen vuoksi, että siinä oli liikaa kuvia käytetty. Laajentaminen oli vaivalloista, enkä jaksanut esimerkiksi blogrollia (täytyyhän jokaisella sellainen olla!) siihen koskaan väsätä.

Onneksi gynttereiden maasta löytyi tähänkin apu. dKret2 on teema nimeltään ja mielestäni sopivan iloinen, mutta selkeä. Lisäksi nyt on widgetit sivupalkissa ja 3 columnia – ne pitää olla, koska kaikilla muillakin on. Tää on nyt sitä Web 2.0:aa, ettei jopa Web 2.1 !

Itselle normaaliin tyyliin tämän toteutin, puolivillaisena pullautan esiin – muokkailen sitten kuvia ja muita tyylejä, kunhan kerkiän. WordPressissä ei ilmeisesti ole mahdollisuutta fiksata teemaa mieleisekseen ’piilossa’ ja sitten pulauttaa se lopulta esiin? No, samapa tuo. Katsellaan nyt ruohon kasvamista alkuunsa, katsotaan jos myöhemmin joku talvikuva siihen vaikka mahtuisi..

Tällä mennään nyt – ainakin vähän aikaa.

Hiihtelyt

Tänä vuonna tähän mennessä on kertynyt hiihtopäiviä (oikeammin hiihtokertoja):
3 päivää Rukalla.
2 kertaa Vuokatissa.
3 päivää Tahkolla.
4 kertaa Myllymäessä
Ainakin 5 päivää Kolilla. Tämä pitäisi vielä tarkistaa Saavilta, niin tulisi varmuus kirjanpitoon.

Tuosta ynnäämällä tulisi 17 hiihtopäivää tähän mennessä. Tuo Koli statistiikka pitää vielä tarkistaa :)

Hiihtokiihkoa

Tänään heräsimme lumiseen aamuun. Eteläisen Suomen kovimmat riiraiderit ajoivat Kolille, itse en lähtenyt, perustelin sitä koululla ja opiskelulla. Hyvin perusteltu. Niinpä siis Jasmo heräsi tänään (lauantaina!) klo 8 kellon herätykseen ja lähti kohti koulua ja intensiiviluentoja. Lunta olikin sadellut koko yön. Lappeenranta jälleen kerran vakuuttaa. Ilmeisesti pe-la yönä auraaminen olisi kallista. Vaikka lunta tulikin yöllä ilmeisesti suhteellisen hitaasti, sai autoilijat ja kävelijät nauttia taas kerran lumessa kahlaamisesta. Lunta oli tullut tuulen kanssa. Lumen tuleminen saa ihmisen kummalliseksi. Vaikka uutta lunta oli tullut paikasta riippuen noin 5-15 cm (eli ei juuri paljoa), piti kuin pitikin laittaa viestiä tyypeille, että entä jos Myllymäkeen?

Niin vain menin luennolle, ei kuulunut vastausta. Kunnes noin puoli tuntia luennolla istuttuani Santtu soittaa. 30 minuutin päästä lähtö Myllymäkeen. Minuutti tiukkaa miettimistä, sitten harjoitusryhmälle vaan viehkosti ehdottamaan, josko kävisi, että poistuisin paikalta.. Henkilökohtaiset erittäin tärkeät menot painavat päälle. Ilmeisesti silmäni kiiluivat liikaa, ja vastauksena olikin, että hiihtämäänkö oot menos?

No, erinäisten välivaiheiden jälkeen pääsimme noin 45 minuutin päästä lähtemään. Jutut huononivat sitä mukaa mitä lähemmäksi kukkulaa, jota pyltsiksikin kutsutaan, päästiin.

Oli kyllä kivointa. Myllymäki ei pysty tarjoamaan normaalina kovana päivänä juurikaan mitään. Pehmeä lumi rinteessä, siitä muodostuvat pehmeät kumpareikot rinteessä, mylliksen offarit ja ylienerginen meininki saivat kuitenkin minut viihtymään. 2760 kcal. Yläosan pohjat olivat kunnossa, lähinnä tykkilumen takia, mutta liika into ajoi ukon mettään myös alaosassa. Virhe. Nyt tarvittaisiin ainakin viilaa..

Mutta vaikka oli erinomainen päivä, niin paljon jäi kyllä hampaan koloon. Tietenkin lähinnä muiden toiminnasta. Ensinnäkin paikalla oli jotain rataheppuja. He valittelivat, kun on niin huono laskea, rinne pöperöä ja lunta tulee lisää koko ajan. Voi hyvänen aika. Olen aika monesti kiihkonnut siitä, kuinka ratalaskeminen tappaa kaiken kiinnostuksen lasketteluun. Jos rinteessä on 10-15cm uutta lunta, rinteen reunat on ihan hyviä ja niissä voi kikkailla jotain, niin miten puikkavalmentaja voi olla niin urpo, että poraa kepit rinteeseen ja sanoo 10-14v kavereille että nyt treenataan. Treenipäivästä tulee olosuhteiden takia huono. Mutta laskupäivästä voisi tulla hyvä, jos kaverit päästettäisiin laskemaan vapaasti. Juniorit puhuivat hissijonossa (ilmeisesti olivat laskeneet ulos radalta tai jotain), että miten paljon hienompaa oli laskea rinteessä muualla kuin jäätikölle lanatuissa puikkakeppien välissä. Jos valmentaja kuulisi jutut, kyseisiä kavereita varmaan puhuteltaisiin tai jotain. En voinut hillitä itseäni kyllä, kun isät(?) haukkuivat minulle keliä ja rinnettä hississä.

Keli oli erinomainen, olosuhteet oikein mukavat. Eivät ehkä sovi keppitreeneihin mutta so not? Tehdään jotain muuta. Pelkään, että keppireeneissä tapetaan harrastajan halu monipuolisuuteen ja itse harrastukseen. Siitä tulee vain suorittamista. En tietysti voi tällaista kovin kovaan ääneen julistaa, kun en tiedä montakaan vanhaa kepinkiertäjää. Vakavasti laskemiseen suhtautuneita tunnen kaks, joista kai molemmat lopetti onnettomuuden jälkeen. Toinen ei laske enää ollenkaan, mutta toisella pysyi asenne lasketteluun oikeana ja vetelee sitten nyt miten tahtoo.

Paikalla olivat myös Ojankaivajat. Ojaracen aika on huomenna, tänään testasivat välineistöä ja ajanottoa. Tietysti tuollainen kauan aikaa sitten sovittu tapahtuma on vedettävä, olipa tilanne mikä oli. Että toisaalta ymmärränkin.. Mutta taas toisaalta.. Välineitähän ojankaivajilla on. Mutta entä pelisilmää? Ratalaudalla tuollaiseen pöperöön? Eikö pehmeitä lautoja ole varastossa? Mikä on idea? Kuinka kehdataan valittaa, että onpas pöperöä – sen kyllä olisi nähnyt ikkunasta aamulla, että jaha. No, ihmiset ovat kerääntyneet paikalle ympäri Suomea ja sillai – kai se on ihan ymmärrettävää, että haluttiin näyttää uusia lautoja muille. Säätämisessä kyseinen varsin mallikkaasti muuten käyttäytyvä porukka on kyllä erinomainen. Joka laskun jälkeen pitää säätää jotain kulmaa, ruuvata toiset siteet tai jotain. Seurasin huvittuneena, mutta en syytä – kai se on heidän tapansa harrastaa.

Vaalit lähestyy, suuri mielipidepostaus

Leikin nyt hieman aikaa olevani eduskuntaan pyrkivä tyyppi. Heillähän on näillä hetkillä tarpeen kirjoittaa blogiinsa / nettisivuilleen, mitä mieltä he ovat kaikesta, nostaa epäkohtia esiin ja käynnistää puolueohjelma toden teolla. Miksipä minä pidättäytyisin samasta, kun nyt on hyvä sauma vauhkota asioista.

Energiakysymykset tulevat olemaan yksi keskeisistä taistelunaiheista seuraavissa eduskuntavaaleissa. Mikä sitten olisi hyvä? Joku väitti HS yleisönosastolla, että uraanin louhinta aiheuttaisi kaikkine välivaiheineen saman verran kasvihuonepäästöjä, kuin hiilivoimala. En tiedä sitten, että minkä kokoista hiilivoimalaa verrataan ja onko tarinassa ylipäätään mitään totuutta. Mutta meneehän siinä louhinnassa energiaa, sehän on selvä. Lisäksi uraania saatetaan raijata toiselta puolelta maailmaa, ja kuljetuksessakin menee energiaa. Yleisemmin öljystä saatua. Mutta mitä lyhyen aikavälin vaihtoehtoja meillä on ydinvoiman lisäksi? Onko vaihtoehto ostaa energiaa ulkomailta, pääasiassa Venäjältä, joka tuntuu ainakin öljyn kanssa olevan epäluotettava kauppakumppani ja lisäksi energiaa tuotetaan turvattomammissa ja hyötysuhteeltaan huonommissa tehtaissa kuin Suomessa. Muistatteko viime vuoden, kun energiayhtiöt varoittivat talvipakkasilla, että sähköä ei saata riittää kaikille, kun Ruotsi ja Venäjä rajoitti toimituksiaan Suomeen? Entä mitä muita vaihtoehtoja todellisuudessa on? Kun puhe on tuhansista megawateista, raakkaan tuulivoiman ja aurinkovoiman (eritoten Suomessa) suoraan pois. Tämä onkin yksi syy, miksi en voi äänestää Vihreitä. He eivät ole lyhyellä tähtäimellä kykeneviä esittämään oikein mitään ratkaisua energiapolitiikkaan, kunhan vain toistelevat, että ydinvoima on pahinta. Minusta ydinvoima on pienin paha.

Lisäksi kannustaisin sähkön säästöön. Ydinvoimaloiden lauhdevedet lämmittämään kaukolämmitysputkia. Mikä idea ne on suoraan ajaa Suomenlahteen, tai milloin minnekin. Valtio voisi kannustaa yrityksiä vaihtamaan sähkömoottoreitaan uudempiin, jotka käyttävät vähemmän sähköä. Toisaalta, pelkästään markkinamekanismin pitäisi kyllä ajaa yritykset päivittämään sähkömoottorijärjestelmiään, jos ne todella säästävät sähköä ja ovat parempia. Suomen herruus sähkönkulutuksessa / asukas ei ole välttämättä ylpeyden asia.

Autoveroon suunnitellaan kai jonkin asteista totaaliremonttia vuoteen 2012 mennessä. Asia on tietysti suuri ja se on ehkä vaikea, kun intressitahoja on monia. Itse kuitenkin menisin helpointa reittiä. Uusista autoista verot alas. Näin saisimme teillemme uusia, vähemmän kuluttavia, turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä autoja. Vähemmän kuluttavia siksi, että uusien autojen verotuksessa pudotettava osuus siirrettäisiin käyttömaksuun eli polttoaineveroon. Vaikka polttoaineveron korotus kuulostaa äkikseltään aika inhottavalta, niin olen sitä vähän pohtinut, että sehän voisi olla hyvä idea. Se ei kannustaisi SUV-miehiä ostamaan itselleen isointa autoa. Se kannustaisi vähäkulutuksellisiin autoihin. Vähän kuluttavat autot ovat usein uusia ja turvallisimpia myös. Paljon ajavat (=paljon teitä kuluttavat jne) myös maksaisivat enemmän. Vähän ajavat ei. Työkseen autolla ajavat, raskas liikenne ja muut erikoistapaukset pitäisi tietysti käsitellä erikseen. Ei mitään pykäläviidakkoa, vaan selvästi. Tällaisen idean esittäminen olisi myös melkoinen pyllistys autoja omistaville ihmisille, koska käytetyn auton hinta romahtaisi varmasti. Toisaalta uudenkin saisi halvemmalla. Jokin siirtymäkausi voisi olla ideana hyvä?

Luin Tekniikka & Taloudesta (tai jostain muusta), että Suomessa kaavaillaan teiden käyttömaksuja. Että autoja seurattaisiin sateelliiteilla ja kilometrien mukaan tulisi lasku. Äly hoi, älä jätä. Saman voi tehdä ilman miljoonainvestointeja siten, että laittaa tuon käyttömaksun polttoaineen hintaan. Jotta voisi saada tietää, voisiko koko autoveron kerätä polttoaineverona, niin pitäisi tietysti laskea, että kuinka kalliiksi kilometrit tulevat nyt ja kuinka kalliiksi ne tulisivat veromuutoksen jälkeen. Muutosta ei saisi olla suuntaan tai toiseen – ainakaan kalliimmaksi – paljoa.

Kansalaispalkka. Ilmeisesti Vihreiden keskeinen kulmakivi tulevissa eduskuntavaaleissa. Olen samaa mieltä. Ilmeisesti Vihreillä ilmestyvät myös laskelmat kansalaispalkasta ennen eduskuntavaaleja. Toivottavasti. Itse olisin todellakin valmis suoristamaan nykyistä tukiviidakkoa sillä, että jokainen saisi automaattisesti sen tietyn perustulon ja siihen päälle erityissyistä jonkun lisän (yksinhuoltaja, jne). Ja siinä se. Ei vammaisia asumislisä / sosiaalitukivinkumisia, vaan tuollainen raha pohjalle ja siinä se. Päälle jos tienaat jotain, niin sitten tienaat. Maksat siitä yli menevästä osasta kyllä isosti veroa, mutta koska perustulo on veroton, niin kokonaisveroaste pysyy samana kuin nytkin. Kansalaispalkka tai perustulo olisi yksi niitä valtion toimintaa yksinkertaistavia toimia, joita on useasta suunnasta peräänkuulutettu. Vaikka Suomessa byrokratian aste ilmeisesti on pieni, jos verrataan vaikkapa Ranskaan, niin ainakin Arto Lahti (ex-presidenttiehdokas), huonosta esiintymisestään yleensä huolimatta, näytti aikoinaan (Bisnes.fi) varsin vakuuttavia käyriä siitä, miten työntekijöiden määrä valtion elimissä on kasvanut rajusti viimeiset 10 vuotta. Tällaisella yksinkertaistamisella työntekijöitä voitaisiin karsia, jolloin he työllistyisivät jatkossa jollain muulla, Suomen kilpailukykyä ehkä auttavalla, sektorilla. Tällainen perustulo voisi kyllä edelleen kannustaa yhä enemmän elintasopakolaisia tulemaan Suomeen.

Pakolaispolitiikasta yleensäkin minulla olisi muutama oikaisuehdotus. Lainsäädäntöä ja käytäntöjä pitäisi muuttaa siten, että selvät käännytykset voitaisiin tehdä tunneissa. Suomi ottaa ns. kiintiöpakolaisia vissiin muutama sataa vuodessa? Pakolaisuus esimerkiksi sodan alta, tai oikeasti vaarallisesta maasta on ok. Tottakai niitä ihmisiä pitää auttaa. Päätökset pitäisi pystyä tekemään nopeasti, ei esimerkiksi kuukausien viiveellä. En muista kauanko Romaniasta tulleiden elintasopakolaisten käännytyspäätöksessä kesti (en jaksa myöskään tarkistaa), mutta tuollaiset selvät asiat lienevät aika nopeasti tehtävissä. En tiedä myöskään onko Suomen lainsäädännössä mahdollisuus karkottaa ihmisiä. Mutta esittäisinkin, että törkeään rikokseen Suomessa syyllistyvä ulkomaalainen karkotettaisiin huspois. Takaisin voisi yrittää vaikka 10 vuoden päästä, tai kuten Arabiemiirikunnissa – ei ikinä. Rikollisia Suomessa on kyllä omastakin takaa aivan tarpeeksi. Sellaisista, joista voisi päästä eroon, olisi syytä myös päästä eroon.

Ainakin Kokoomus on vouhottanut siitä, kuinka Suomessa ei riitä työvoima ja tarvitsemme ulkopuolelta työntekijöitä. En tiedä tarkoittaako Kokoomus pelkästään siivoojia ja kebab-paikkojen pitäjiä, mutta Hesarin mukaan suomalainen yritysjohto ei palkkaa ulkomaalaisia ns. osaajien tehtäviin. Ja siitä työvoimapulasta en ole aivan varma. Joensuusta vapautui ainakin juuri yli 1000 oman alansa osaajaa vapaille markkinoille. Vanhasmasa epäili, että kaikki eivät työllisty. Sammonlahden (Lappeenrannan slummi) pelipaikoilla asuessa näkee ainakin, että nämä ulkomaalaiset, joiden kanssa asun tässä talossa, eivät ole kovinkaan työllistettyjä. Tosin eivät ole suomalaisetkaan. Aamulla jos lähtee kello 8 kouluun, niin ei näy muita jalanjälkiä pihalla.. Tässä on rapussa on kuitenkin 21 asuntoa, kaksioita ja kolmioita.

Pakolais- ja ulkomaalaispolitiikkaa pitäisi ainakin käydä läpi julkisissa keskusteluissa sen vuoksi, että pinnan alla tuntuu tuollaisia radikaaleja ulkomaalaisajatuksia tukevia joukkoja jonkin verran olevan ja ne tuntuvat ainakin nuorten ensiäänestäjien keskuudessa saavan paljon tukea. Kun asioista keskusteltaisiin julkisesti, niin radikaalien ihmisten väitteille ei jäisi tilaa.

No, tässä oli minun ensikatsaukseni tuleviin eduskuntavaaleihin. Nämä ovat ajatuksiani nyt, mutta ajatukseni ovat siitä tunnetut, että niiden muuttuminen ei ole poikkeuksellista. Lisääkin aiheita olisi ollut (mm. Nato), mutta mammuttipostaukset eivät ole kenenkään mieleen, eivät myöskään kirjoittajan.

Sarjakauppa

Olen katsellut Shieldiä televisiosta viimeaikoina. Nyt Nelonen on vissiin ylittänyt itsensä, sunnuntai-iltaisin tuleva jakso on ilmeisesti eri tuotantokaudelta kuin tämä tiistain alkuillan jakso? No, pieni hämääminen on vain hyvästä. Itsellä on jäänyt katsomatta pääosa Shieldistä. Mitkä tuotantokaudet Suomessa edes nyt pyörivät?

Jos oletetaan, että tilanne olisi sellainen, että voisin jostain nettipalvelusta vaikka kuukausimaksua vastaan katsoa näitä sarjoja, niin mikä etten sellaista käyttäisikin. Periaate olisi siis sama kuin DailyMotionEpisodesilla, mutta laillista.

Edes iTunes ei taida sellaista tarjota.

Matkustajan muistikirja

Monet kaverini ovat matkustelleet monia vuosia, jotkut tykkäävät käydä Espanjassa lomailemassa (tai irkkaamassa), jotkut käyvät Australiassa (kirjoittamassa blogiin) ja jotkut tykkäävät käydä Keski-Euroopassa tai Norjassa hiihtelemässä (tai olemassa hissityttöinä). Itse olen matkailussa varsinainen aloittelija, joten koin tarpeelliseksi kerätä kaiken tarvittavan tiedon matkailusta yhteen listaan, josta on sitten hyvä tarkistaa, jotta kaikki on tehtynä valmiiksi jo lähtiessä ja että matkalla osaa käyttäytyä oikein. Myös matkan jälkeen pitää osata toimia oikein.

Hehkuta. Kaverisi ja puolitutut nauttivat sinun kanssasi matkakuumeesta mielellään, miksipä et sitten mainitsisi aina säännöllisesti lähdöstä! Salassa lähteminen on epäilyttävää, joten julkisuutta kannattaa hakea. Tärkeää on myös muistuttaa tuntemattomia siitä, että olet lähdössä ulkomaille, vaihda siis irc-galleriaan paikkakunnaksi ulkomailla ja kerää lähtökuumetta blogissasi!

Hehkuta osa 2. Siinä missä ensimmäinen hehkuttaminen kuului matkavalmisteluihin, tämä toinen osa kuuluu matkan aikana tehtäviin suoritteisiin. Ota matkalta kuvia ja laita ne heti jakoon kavereillesi ja esimerkiksi irc-galleriaan. Kerro mistä ne on otettu. Älä kuitenkaan vaikuta innokkaalta esimerkiksi kuvateksteissä, vaan ole kuuli. Kävästiin vuoren huipulla, kauniit näkymät oli on vielä ok, mutta Käytiin vuorella, tsekkaa mitkä näkymät, siis vau aivan mielettömät tekee sinusta idiootin.

Kerro nimiä. Kun kerrot retkistäsi, käytä paikkojen nimiä ja ihmisten nimiä runsaasti. Se saa kuuntelijan luulemaan, että oikeasti tutustuit ihmisiin ja kävit hienossa paikassa, vaikka puhuisitkin vain paikallisesta pubista, sen takapihasta ja semisti murakasta siivoojasta. Mieluusti käytä paikoista vielä skenenimiä, jottei niitä voida tarkistaa myöhemminkään mistään kartasta.

Lähetä postikortti. Vaikka irkkaisit kavereidesi kanssa joka päivä, tai vaikka vain vaihtelisit sähköposteja, on syytä kuitenkin lähettää postikortti. Sisällöllä tai kuvalla ei niinkään ole merkitystä, mutta ajatus on tärkein. Minä olen täällä, lällällää.

Ikinä ei ole huono. Vaikka taivaalta sataisi sammakkoja, kaikki omaisuutesi olisi varastettu, gayweekillä itsemääräämisoikeutesi unohdettu, niin silti on hyvä. Koskaan ei ole huono. Kaikki asiat ovat aina paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Muista myös kertoa siitä.

Tutustu. Tutustumista pitää tehdä myös ennen matkaa. Yritä etsiä esimerkiksi kohdemaan irc-galleria -kopio ja vokottele jo alustavasti potentiaalisia tapauksia. Vinkkejä online-vokotteluun voi saada tästä. Samoja vinkkejä voi käyttää myös kohteessa vokotteluun. Tutustu paikallisiin, jotta voit heidän kauttaan tutustua potentiaalisiin tapauksiin. Muista painaa nimet(ks. yllä) muistiin!

Uroteot. Varsinkin, jos olet matkalla yksin, kukaan ei voi tarkistaa tarinoitasi. Muista siis värittää niitä hieman. Eihän ole juurikaan väliä, oliko vuori 1000m korkea vai 3500m korkea? Tai oliko autosta bensa loppu, renkaat puhki ja skorpioonien pesä konepellin alla, vai etkö vain osannut käynnistää sitä.

Valokuvien katselu. Kun olet tullut takaisin reissusta, pakota tutut ja kylämiehet katselemaan ottamiasi valokuvia. Mitä enemmän olet ottanut, sitä parempi. Tuhat valokuvaa, joista 96% on joistain täysin mielenkiinnottomista kohteista (otin kun ei maksa mitään, voihan näitä sitten karsia -periaate), on jo ihan hyvä saldo. Kyllä siinä saa kaveritkin jo nauttia matkasta!

Tarinat. Matkustustarinat ovat kuin inttijutut. Sinulla on parasta olla paljon ja hyviä. Koska, kun kilvoitellaan matkoista, on pystyttävä aina iskemään pöytään uusi, edes etäisesti uskottava, tarina.

Tässä tärkeimmät, mitä nyt tulee mieleen. Joku ehkä haluaisi mainita vakuutukset, matkatavarat, matkustusasiakirjat, mutta ne ovat kuitenkin vain välillisesti reissusta nauttimiseen liittyviä välineitä. Hyvää matkustelua kaikille, itsehän lähden maaliskuussa Sveitsiin, sitä odotellessa ;)