Kun hiihtämään nyt kerta alettiin, niin taas kerran suuntana Tahko. Olin skeptinen lähtiessä, aiemmilla kerroilla mäet olivat olleet huonossa kunnossa ja näkyvyys tykityksen vuoksi nolla.
Samalla mentiin alku. Tykit pauhaa, sinkki ja tasainen valo. Näkyvyys nolla. Rinne semiok, mutta palloa. Onneksi Specialissa mahtui hyvin laskemaan, ihmiset tuntuivat vetäytyvän Turistin puolelle. Päivällä tykitys lopetettiin, ei siksi että Tahkon henkilökunta olisi tajunnut, ettemme näe mitään, vaan siksi, koska ilma lämpeni niin paljon, että homma ei enää toiminut. Sitten olikin ihan hyvä näkyvyys ja loppupäivä ihan hyvää laskua.
Raapasin pannutkin täydestä vauhdista ja kaatusin olkapää edellä rinteeseen. Nyt käsi toimii vähän huonosti ja olkapää antaa välillä vähän kipuja tietyissä liikkeissä. Se ei kuitenkaan ole tänään enää niin kipeä kuin eilen, joten se ehkä paranee itsestään..
Koska olkapäähän sattui, niin piti käydä sitten vähän hakemassa puudutusta, sitä tarjosi tällä kertaa Joensuu ja GM. Oli varsin hauskaa, kotikaupungissa on paljon tuttuja ja yllättäviäkin sellaisia. Batteryjohdannaisten nauttiminen reiluina määrinä (tätä epäilen syyksi) vaan aiheuttaa sen, että tätä kirjoittaessa klo 22:00 on vieläkin varsin kummallinen olo.
Huomenna: Koli.
Vastaa