Media, medialukutaito, disinformaatio ja tyhjänpäiväisyys

Olen jo kauan aikaa voivotellut median ongelmia. Kuinka voi olla medialukutaitoinen, jos jokapäiväisessä paperilehdessä jokaisessa jutussa on virheitä, käytetään kuulopuheita totena ja viitataan yleisesti tutkimuksiin ilman lähteitä? Tästä olen puhunut jo aikaisemminkin, mutta tällä kertaa viittaan tuohon tutkimuksiin ilman viitteitä kohtaan.

Tänään päräyttää YLE24: Elokuvien salakopiointiliiga kiinni USA:ssa. Siinä on seuraava kohta:

Elokuvateollisuuden tuottajista teattereidin ja videoliikkeisiin lasketaan menettäneen piraattikopioiden vuoksi viime vuonna 14,5 miljardia euroa.

Mainita on ilmeisesti unohtunut, että kuka laskee, milloin on laskettu ja muut oleelliset asiat. Onhan tuo sen luokan väite, ettei sitä kukaan kehtaisi yleisölle omalla naamalla esittää ilman perusteluita. Vai onko tämä sitä lähdesuojaa?

Työn puolesta olen tässä nyt puolitoista kuukautta lukenut tieteellisiä julkaisuja ja olen jo hieman tottunut siihen, että jos jotain väitetään, se joko perustellaan, tai viitataan johonkuhun, joka väitteen on perustellut. Niin ei tosiaan toimita mediassa. Toisin sanottuna tuotakaan huimaa rahamäärää ei voida pitää yhtään mitään fakta-arvoa sisällyttävänä. Voihan olla että juuri kirjoittaja on laskenut tuon rahamenon ilman mitään referenssejä. Lasketaan. Joopa joo.

Nyt on

Päätin toimia ennen kuin järki tulee peliin mukaan. Itselläni tuo järki juoksee niin hitaasti, että kun nopeasti toimii, se ei kerkiä tulemaan väliin ja estämään kaikenlaisia äkkinäisiä ostoksia.

Linksysin WRT54G (ei siis se Linux-versio) tarttui mukaan, kun adsl-purkki on, niin en (vielä ainakaan keksi) tarvitse toista moniporttista härpäkettä. Asennus sujui kuten Mac-maailmassa ikään. Johdot seinään ja läppäri ilmoitti löytäneensä avoimen WLAN-verkon. Sen jälkeen asennus-CD sisään, joka skannailee langallisen reitin tuohon WLAN-boksiin ja ottaa siihen yhteyden. Eipä muuta kun asetukset kuntoon ja siinä se.

Valmista ja verkko on WPA (AES) -salattu.

Ainut hankaluus oli web-kirjautumisessa. Eli boksiin voi ottaa yhteyden myös nettiselaimella ja sitä kautta saa mm. päivitettyä sen paljon puhutun firmwaren ja säätää muutamia ominaisuuksia, joita tuolla asennusohjelmalla ei voi. Koitin kauan kirjautua admin / admin parilla, kun ohjeessa niin luki. Vasta Google Groupsista löysin ikään kuin sattumalta vinkin, että se käyttäjänimi pitää jättää tyhjäksi. Ja sitten toimi. Sitten vaan SSID broadcastaus pois päältä, salasana uusiksi ja done. Mietin, että pitäisikö MAC-listaa käyttää, mutta jätin sen vielä ainakin pois käytöstä.

Hyvin toimii :)

Turvatonta verkkoa hankkimassa

Datailuhankinnat jatkuvat vielä ainakin yhdellä tuotteella. Nimittäin kotiin pitäisi nyt saada viritettyä WLAN. Onko kellään lukijalla niin paljon kokemuksia jostain WLAN-routerista, että voisi sitä aivan suositella tai sitten jostain niin pahoja, että voisi vinkata, ettei sitä kannata ostaa. Tämä WLAN-purkki tulee siis kiinni tuohon meitin ADSL-mokkulaan ja mahdollistaisi tietysti läppärin käytön langattomalla verkolla, mutta myös puhelimen, kunhan nyt saan joskus hankittua sen E70:n.

Jos verkon turvalliseksi konffaaminen olisi semi-vaivatonta, en valittaisi. Kokemusta langattomista verkoista (siis niiden konffaamisesta) ei ole.

Kannettava tietokone

Lupasin Arsulle ja Laurille kertoa hieman ostamastani tietokoneesta näin pienen käytön jälkeen.

Hankin siis itselleni työkannettavaksi HelwetPackardin NC6320 (verkkokauppa info) kannettavan. En kuitenkaan siis ostanut verkkokaupasta, vaan Jyväskylästä Avecom Medialta.

Kone on syönyt 1,83Ghz Core Duo:n, gigan verran keskusmuistia, sata gigaa kiintolevyä, integroidun näytönohjaimen ja perus Centrino-setit. Ei mitään kummallista siis. Näyttö on melko tarkka 15″ ja 1400×1050. Näppiksessä hyvä tuntuma, joskin lyönti saisi olla aivan hitusen lyhyempi. Leikkikaluna sormenjälkitunnistin, joka jopa toimii :) Parasta vehkeessä on perusakulla luvattu (ja testattu) yli neljän tunnin käyttöaika. Lisäakulla voi ajan tietysti tuplata. WLAN-systeemeitä en ole oikein päässyt testaamaan, kun ei ihan kuulu tuo WLPR. Bluetooth toimi kivasti kännykän kanssa.

Njooh, siinä vähän speksiä. Kysykää jos haluatte tietää lisää. Olin ensin koululla töissä 5h jonka jälkeen täällä kotona koodijuttuja 7h, niin on pää aika jumissa. Ei jaksa kirjoitella. Jos vaikka irkkailis. :)

Ketterät menetelmät

Jostain syystä blogosfäärissä (tyhmä sana, siksi juuri käytän sitä) on puhuttu viimeaikoina useissa eri paikoissa ketteristä menetelmistä. Esimerkkinä otetaan Perse-Janne (kuten lehdistö ko. jamppaa puhuttelee) ja MBnetin net.nyt. Kirjoittajat kyllä tietävät mistä asiassa on kyse, mutta monille lukijoille ketterät menetelmät eivät ole tuttuja tai edes kiinnostavia. Kuitenkin kandidaatintyöni käsittelee ketteriä menetelmiä, kuten myös tämä työnkuvani täällä LTY:llä, joten koin tarpeelliseksi itsekin sanoa jotain, selvittää hieman asioita ja kertoa ehkä jotain uuttakin.

Ketterät menetelmät ovat siis ohjelmistokehityksen tapoja, usein niitä kutsutaan ohjelmistotuotannon menetelmiksi. Ne poikkeavat perinteisistä (kutsutaan myös formaaleiksi) menetelmistä hyvin erilaisten lähtökohtien vuoksi. Softaa ei suunnitella kerralla loppuun, kehitystä tehdään iteraatioissa (pienissä ’hyppäyksissä’) ja kehityksen aikaista dokumentointia vähennetään tehokkaalla sisäisellä viestinnällä. Ja mikä tärkeintä, testausta tehdään koko ajan, periaatteessa joka yönä käännetään uusi toimiva (joskin ominaisuuksiltaan todennäköisesti vajaa) versio ohjelmasta.

Agile Manifesto vuonna 2001 toi menetelmät rysäyksellä suuremman yleisön tietoon. He esittelivät idean lyhyesti ja ytimekkäästi. On tärkeämpää tuottaa laadukas ohjelmisto ajoissa, kuin nyhrätä byrokratian kanssa ja tehdä samoja asioita yhä uudelleen. On parempi mukautua siihen, että ohjelmistovaatimukset muuttuvat, kuin yrittää runnoa väkisin muutosta vastaan.

Suomessa ensimmäisiä yrityksiä, joka on lähtenyt täysillä ketteriin menetelmiin mukaan, on F-Secure (lue juttu). Toki tuon tiedon ilmestymisen jälkeen löytyi ties minkä kiven alta puku-ukkoja, jotka väittivät olleensa ketteriä jo vuosikymmeniä, mutta unohdetaan heidät. VTT ajaa Suomessa voimakkaasti ketterien menetelmien kehitystä ja käyttöönottoa.

There’s no silver bullet kuuluu joku nörttiläppä. Ja oikeassa on. Valheellisesti uutisoinnissa annetaan sellainen käsitys, että ketterissä menetelmissä ei ole mitään ongelmia. On niissä. Mutta ongelmat ovat erilaisia kuin perinteisissä vesiputousmalliin pohjautuvissa. Ne ovat voitettavissa olevia.

Varsinkin näin tuoreen ideologian ja menetelmän (-tavan toimia) kanssa ovat ongelmina tietysti ihmisten asenteet, opitut tavat ja niiden pois oppiminen. Unohtaminen. Mikä ikinä olisikaan hyvä sana. Ihmisten vastuualueet ja työtavat muuttuvat merkittävästi, kun ohjelmistotiimi vaihtaa perinteisestä toiminnasta ketteriin menetelmiin. Tiimit ovat itseohjautuvia, projektipäällikkö ei ole enää se ruoskija, vaan se, joka huolehtii asiakaskommunikaatiosta, seuraa ohjelmiston kehitystä, mittaa sitä ja keskustelee ja palaveroi joka päivä ohjelmistokehittäjien kanssa. Ylipäätään koko ketterät menetelmät -ideologiaa kuvaa yhteisöllisyys ja yhteistyöhalu. Perinteiseen protect the barriers systeemiin ei haluta lähteä ja siihen yritetään löytää vastakeinoja.

Asiakkaan osuus koko projektissa kasvaa huomattavasti. Useimmat ketterät menetelmät (erilaisia menetelmiä jotka luokitellaan ketteriksi on useita, jopa kymmeniä. (ks. agile.vtt.fi)) haluaisivat pitää asiakkaan edustajan jatkuvasti läsnä (on-site). Tämä on toinen mittava ongelma. Kuinka moni asiakas on valmis lähettämään jonkun yrityksen keskijohdosta (koska asiakkaan edustajalla on oltava riittävästi valtaa tekemään päätöksiä) pitkiksikin aikaa ohjelmistoyritykseen. Lisäksi asiakkaan pitäisi olla yhteistyöhaluinen, eikä pitää prosessiin osallistumista pakollisena pahana. Tämä on ongelma, mutta esimerkiksi Mobile-D (ketterä menetelmä) ei vaadi asiakkaan jatkuvaa läsnäoloa.

Koodin tekemisessäkin on eroja. Extreme Programming (XP) esittää kahden koodaajan ideaa, eli koodia työstetään parityönä. Toinen varsinaisesti kirjoittaa ja toinen seuraa vierestä, antaa ideoita ja yrittää löytää virheet. Parikoodausta pidetään keskeisenä asiana ketterissä menetelmissä, vaikka se ei todellakaan ole sitä. Muita koodaamiseen liittyviä asioita ovat koodin omistajattomuus, eli kuka tahansa voi muokata mitä tahansa osaa ohjelmasta ilman massiivista sähköpostin lähettelyä. Se on helppoa, koska ketterissä menetelmissä painotetaan (suullisen) informaation liikettä, pyritään saamaan koko ohjelmistotiimi samaan avoimeen tilaan ja pidetään päivittäin edistymiskokouksia (kestoltaan noin 15min). Jotta kaikki tietäisivät mitä muut tekevät (tätä korosti myös Pirjo Ståhle tietojohtamisen kursseillaan).

Testaus on nostettu ajavaksi tekijäksi ohjelmistokehityksessä ketterissä menetelmissä. Ehkä suorastaan vallankumouksellinen idea kehittää ensin testit ja sitten ohjelmistot, jotka läpäisevät testit, on keskeisenä ketterissä menetelmissä. Tällä tavoin rajataan koodaajan innovaativisuutta väärässä paikassa (eli poistetaan featureviidakon mahdollisuus (featureviidakko = paljon ominaisuuksia, jotka ovat kehittäjän mielestä kivoja, mutta joista yhtäkään ei ole tunnistettu määrittelyssä / vaatimusten keräämisessä)) ja pysytään paremmin aikataulussa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ketterät menetelmät ovat paljon kaikkea muuta kuin koodaustapojen muutos, joskin se muuttaa myös toteutustapaa. Testaus on tärkeää, johdon asema muuttuu ratkaisevasti, ohjelmistotiimille annetaan valtaa muuttaa oma-aloitteisesti toimintaansa parantaakseen tehoa ja niin edelleen. Perinteiset sudenkuopat, jotka johtuvat viime vaiheen testauksesta, pyritään välttämään jatkuvalla testauksella ja lyhyellä iteraatiovälillä.

Kirjoja ja julkaisuja ketteristä menetelmistä on kirjoitettu paljon ja niitä tulee kiihtyvällä vauhdilla. Jos kiinnostus tietää lisää heräsi, Google Scholar auttaa. Erityisesti voin suositella alkukatsaukseksi Abrahamssonin ja kumppaneiden julkaisua Agile software development methods

FON

Olin jo viimeisessä tilausvahvistuksen kohdassa tilaamassa FON Social Routeria (kuulostaa aika kommarilta, kun ottaa huomioon, että se on kuitenkin minä, joka tuota on tilaamassa..), mutta sitten tuli stoppi. Onko kenelläkään tietoa, josko tuota voi käyttää myös toiseen WLAN-verkkoon yhdistämiseen? Olen tässä ihan lähellä WLPR.netiä, mutta koska tuossa ikkunan vieressä pojottaminen ei jaksa huonon signaalin haistelussa kiinnostaa, voisin laittaa siihen jonkun pöntön, joka minulle sen signaalin tuohon wlpr:ään hankkisi.

Tuosta pitää ottaa selvää.

Keskustelun kauneus

Ehdotin tietokone.fi:n eräässä blogissa, että uutisiinkin avattaisiin kommentointimahdollisuus. Minulle vastattiin asiallisesti, että ei avata, koska sinne tulisi häirikköviestejä. Häirikköviestit kuulemma vähenevät, jos jokainen kirjoittaa omalla nimellään.

Tämä vastaus oli siis Tietokone.fi blogissa, johon saa kirjoittaa nimimerkillä ja jossa häiriköintiä ei ole tapahtunut. Ei siinä muuta, mutta kaikkein ärsyttävintä maailmassa on 1000 nettisivua, joihin voisi kerran kommentoida jotain, tai kysyä jotain ja johon sen takia pitäisi rekisteröityä, vahvistaa rekisteröityminen kaikenlaisten sähköpostikierrätysten kautta ja sitten voit käydä kirjoittamassa muutaman lauseen. Yritän käyttää bugmenotia aina kun mahdollista.

Omaan blogiini tulee kymmeniä spämmiviestejä päivässä, mutta niistä kaikista huolehtii Akismet, eikä minun tarvitse tehdä mitään.

Juhannus

Juhannus alkaisi olemaan sitten vietetty. Oli oikein rattoisaa, sopivasti rentoutumista ja sopivasti biletystä. Itselle toimi hyvin kyllä. Välillä viikonlopun jälkeen tuntee itsensä jopa hieman levänneeksi.

Perjantaina käytiin teknoilemassa. Taas kerran oli paljon tuttuja, hyvä bilefiilis ja parhaat bileet Joensuussa aikoihin. Tempon (!) äänentoistoakin oli saatu sen verran piristettyä, ettei tarvinnut lahota.

Tänään pitäisi sitten lähteä siirtymään kohti Lappeenrantaa, tavalla tai toisella. Huomenna saan läppärin postista!

Kuinka uskoni Open Officeen kaatui

Tein tekstikehyksen. Tai no siis kehyksen, OO:ssa ei tekstikehystä ole erikseen. Kirjoitin sisään tekstiä. Sitten olisin halunnut laittaa sen kuvaotsikolliseksi, eli että sinne alle olisi tullut Kuva [numero] : foo bar.

No, melkein onnistui. Paitsi että tuo kuvaotsikko meneekin kehyksen sisäpuolellle. En tiedä kuka aivokuollut tuon on suunnitellut, mutta kuinka usein näette kuvaotsikot kehysten sisällä?

Luulin jo, että Open Office on oikeasti hyvä softa hintaansa nähden. Mutta olipa miten halpa tahansa, jos hommaa mitä haluaisi tehdä, ei saa tehtyä, niin minkä se halpuus auttaa?

Tekijänoikeuspläjäys

Ruotsin poliisi teki iskun Pirate Bay:in, koska USA uhkasi sitä talouspakotteilla. Se on kuulemma normaalia WTO:ssa.

Juttu hauskenee vaan. Anakata ilmoittaa Pirate Bayn blogissa, että yksityisetsivä, joka on ilmeisesti MPAA:n palkkaama, seuraa häntä. Menee aika mielenkiintoiseksi tuokin juttu.

Mutta osataan sitä Hollannissakin. Siellä ei tunnu missään, vaikka tekijänoikeuslaeista käytävissä oikeudenistunnoissa on lautamiehenä tekijänoikeusjärjestössä toimivia henkilöitä. Tässähän Suomi oli edelläkävijä!