by

P2P – osa 1

Tämä on ensimmäinen osa tulevista P2P-kirjoituksistani. Ensimmäisessä osassa käsittelen perinteistä tiedostojen jakelua internetissä.

Hämmästyttävää on se, että sisällöntuottajat eivät ole lähteneet mukaan ns. flat rate maksuihin P2P-verkkojen käytössä. Otetaan esimerkki. Suljettu Bittorrent trackeri, jolle pitää rekisteröityä. Rekisteröityminen maksaa 10 euroa / kk. Sillä rahalla olisi saatavilla kaikki materiaali joka ko. trackerille julkaistaisiin. Laillisesti.

Parempana esimerkkinä toimisi ehkä jokin uusi P2P-ohjelma, joka toimii semihajautetusti, eli siinä on keskuspalvelimiakin (permanent node). Pienellä kuukausimaksulla tämä sisältö olisi laillisesti jaettavissa ja ladattavissa.

Miksi näin ei sitten tehdä?

Sisällöntuottajat ja julkaisijat ovat valtavan sopimusviidakon alla. Lisäksi useat yhteisyritykset yrittävät hiki päässä väsätä omaa julkaisujärjestelmää, sellaista jossa he voisivat täysin määrätä sisällön. Ja toki myös hinnan. Ja varsinkin sen, mitä asiakas saa tehdä tuotteella.

Varmasti DRM tulee kehittymään ja tulemaan meidän kaikkien elämäämme – valitettavasti. Itse olen sen verran radikaali, etten usko DRM:n käyttöön silloin, kun sitä käytetään käytön rajoittamisessa. Uskon siihen silloin, kun sillä mahdollistetaan maksu tuottajalle. Yritän itse ainakin pärjätä mahdollisimman kauan ilman sellaisia mediatuotteita, jotka määräävät minua. Saat kuunnella minua tietokoneella, mutta et autossa, tai saat autossakin, mutta vain klo 22-04 välisenä aikana, jos muita ei ole kyydissä.

Jos DRM toimii siten, että se esimerkiksi poistuisi tiedostosta, jättäen blankon MP3-tiedoston (tai vast.) maksun jälkeen, näen sen loistavana ideana. En usko siihen, että ihmiset, jotka maksavat tuotteesta, esimerkiksi 10 euroa yhden levyllisen materiaalista, ovat halukkaita jakamaan tuotetta muille ihmisille ilmaiseksi. Toisaalta, uuteen P2P-järjestelmään voitaisiin lisätä sellainen systeemi, että aina tiedostoa ladattaessa siihen asentuisi DRM, joka taas poistuisi maksettaessa. DRM siksi, että se mahdollistaisi muutaman esikuuntelun.

Ollaanko tällaisiä tekemässä?

Ehkä, mutta en ole siitä kuullut. DRM pidetään aina tuotteessa ja kopiontikertoja, kuuntelukertoja ja -paikkoja yms halutaan rajoittaa. Miksi? Eihän CD-levynkään käyttökohteita haluta rajoittaa. Yhtäkkiä laittoman kopioinnin rajoittamisen varjolla yritetään rahastaa monta kertaa samasta tuotteesta. Ja ihmetellään, jos tämä aiheuttaa vastareaktioita.

Tekniikka on, bisnesideat puuttuvat. Muutamia flat rate -ratkaisuja kai on, ainakin joskus kuulin Ranskassa jonkin ISP:n ottaneen käyttöön ns. wareveron, jolla P2P-liikenne maksettiin lailliseksi käytössä olevissa P2P-verkoissa.

Ahneus väärässä paikassa rajoittaa tuotantoyhtiöiden saamapuolta huomattavasti. European Information Technology Observatory ennustaa vuonna 2010 Euroopassa olevan 120 miljoonaa laajakaistan omistajaa. P2P-verkkojen käyttäjiä on silloin saman ennusteen mukaan noin 45 miljoonaa. Jos 20% heistä saataisiin vuoteen 2010 mennessä lailliseen 10e /kk P2P-käyttöön, sisältöteollisuus nettoaisi ainoastaan siitä 90 miljoonaa euroa kuukaudessa. Tähän lisäksi mahdolliset mainokset ja oheispalvelut, niin tulos voitanee arvioida lähemmäksi 150 miljoonaa.

Onko warettajien oikeuteen haastaminen muutaman hassun tonnin takia sittenkään järkevää?

Kommentoi

Comment