by

Musiikin kuuntelu ei ole helppoa

Elektronisen musiikin kuuntelijat ovat naurettavaa väkeä. Suuri osa heistä tuntee itsensä jotenkin junttikansaa paremmaksi kuunnellessaan jotain muuta Matti Nykäsen uusimman sijaan. Kuulun itse juuri näihin. Hajoan täysin tilanteissa, joissa menen esimerkiksi Giggling Marliniin ja suomipop puolella soi Pelimies ja kymmenet hyvin juopuneet naiset ja miehet roikkuvat kuin apinat katosta.

Mutta entä jos tällainen Aarne Tenkasen näköinen suomijuntti viedään teknobileisiin? Polkkabileissä ihmiset nytkyvät naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Kiksubileissä ihmiset pukeutuvat naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Housebileet nyt on muuten vaan paskaa. Psykebileissä… Sait ehkä pointin?

Olen yrittänyt muuttaa omaa suhtautumistani. Luottaa siihen, että kun ikää tulee lisää, voi mielipiteistään pyöristää jyrkkiä kulmia. Ja minulla onkin ollut hauskaa ihan normaaleina baari-iltoinakin. Tosin rajat ovat edelleen olemassa. Kun Techmu soitti teekkareille musiikkia siten, että kahden tunnin ajan joka toisena biisinä oli Pelimies ja ihmiset olivat joka kerta yhtä pähkinöinä pelimiehestä, herää kysymys rajoittuneesta älykkyydestä uudelleen. Sama toimisi varmaan myös Haddawayn – What Is Love -biisillä.

En siis ole täysin päässyt elitistisestä asenteestani eroon.

Konemusiikin sisällä voin kehaista olevani avomielinen. Joistakin biiseistä tykkään ja joistakin en, riippumatta genrestä. Oikeasti tykkään kyllä housestakin, haluan vain kiusata suosikkiajattelijaani Caro²:sta dissaamalla housea. Suosikkiajattelijani oma näkökulma on sitäkin suppeampi, mutta ei mennä siihen..

Vanhat konemusajyyrät ovatkin hauskoja tapauksia, vaikkeivat itse sitä ehkä tajua. Enää ei bileissä kuulemma ole samaa meininkiä, kuin 10 vuotta sitten, kun he ensimmäisen kerran menivät bileisiin. Itse menin ensimmäistä kertaa bileisiin vain 4 vuotta sitten ja minustakin tuntuu siltä, että samaa meininkiä ei enää ehkä ole. Mitä luulette, vaikuttaakohan iän kertyminen ja tilanteen tuttuus asiaan? Elektroninen musiikki ottaa askeleita kohti mainstreamia, pidettiin siitä tai ei.

Kaikkein kuuleinta tällä hetkellä tuntuisi olevan psyken ja junkan / rumpubasson kuuntelu. Kaikkein kuuleinta on kiksun sekä polkan dissaus. Uuden vuoden aattona päädyin erään lappeen Rantalaisen bilettäjän kanssa siihen lopputulokseen, että ihmiset alkavat dissaamaan kiksua ja polkkaa siinä vaiheessa, kun eivät enää mahdu kireisiin ja näyttäviin polkka / kiksuvarusteisiin. Polkka on paskaa on toteamus, jota ei tarvitse mitenkään perustella. Se vain on. Jyyrät ovat keksineet termin nykykiksu ja nykytrance, jotta voivat kuunnella 90-luvun lopun trancea hyvillä mielin ja dissata uutta.

Jos tämä olisi keskustelu, eikä minun oma saarna / monologi, olisi tässä vaiheessa otettu puheeksi jo esimerkiksi psyken erinomaisen hienot musiikilliset rakenteet. Rakenne on niin nerokas, ettei siihen koskaan voisi kiksussa päästä. Polkka nyt on muutenkin piriurpojen musiikkia. Kiksussa rakenne on simppeli ja kuorrutettu juustolla älykkyyttä halveksien. Polkka on pitsattua kiksua.

Jos kiksun julkaisussa otettaisiin juustohöylät käteen, mitä jäisi jäljelle? Luulisin, että suuri joukko ihmisiä, jotka kuuntelevat kiksua juuri sen, joskus hyvinkin mauttomien, nostatusten ja voksujen takia. Ei niinkään kehittyneen rakenteen ja jännittävän progression takia. Kiksua kuunnellessa kaikki tietävät mitä tuleman pitää. Mutta kiksun soittajatkin ovat epäilyttävää porukkaa, mitä lie dj-mp3-poikia.

Kansa polkkaa yhä mielissään. Itse en ole hetkeen päässyt bileisiin, mutta Klubituksen kalenteri näyttää, että Furyjä ja Rusheja ja Säteitä järjestetään yhä, eikä ainakaan hiipumista näy. Polkka on silti paskaa, oikeasti bileisiin mennään nurkkapöytiin imemään kaljaa ja spottaamaan biisejä. Tietenkin vihelletään ja taputetaan, jos DJ:llä käy hassi ja pörähtää pikku laukka. Sitä on oikea musiikin kuuntelu.

Junkkauskovaisten suunnalta olen kuullut myös uskomattoman korneja tokaisuja. Kiksuhan on mainstream paskaa ja se on selvä. Polkasta ei enää puhuta edes, unohdetaan se, että vuonna -99 polkattiin niin maan .. paljon. Se on mennyttä, nykyään ainoa oikea ™ musiikki on junkkaa. Olenkin hieman huvittuneena seurannut, kuinka DnB nousee UG-tasoltaan hitaasti ylöspäin ja kuinka junkkamiksausten määrä klubituksessa ja bileiden määrä Suomessa on kasvussa. Kohta junkkakin on liian mainstreamia. Silloin tulee vaikeita valintoja. Joko todetaan kuten nyt trancemiehet, että nykyjunkka on paskaa (ja se on sillä fakta) ja kuunnellaan vain vanhoja biisejä ja vanhojen artistejen uusia. Uudet kaikki haukutaan. Toinen vaihtoehto on alkaa kuuntelemaan erilaisia äärimmäisiä musiikkityylejä, jotka eivät koskaan tule kiven alta esiin. Tällaiset musiikkityylit tunnistaa loppuliitteestä –core.

Sitten tulee kaikkein hauskimmat tyypit. Ne jotka asettuvat kaikkien yllä kerrottujen yläpuolelle ja syleilevät koko konemusiikkia, vähintään siinä missä Tarja Halonen syleilee maailmaa. Se ei haittaa, vaikka kukaan ei syleilisi takaisin. Kaikki joilla on jokin mielipide jostain genrestä ovat idiootteja. Nämä tyypit kuuntelevat omasta mielestään kaikkea, mutta ovat oikeasti vielä rajoittuneempia kuin muut. Nämä henkilöt tunnistaa helposti siitä, että he kirjoittelevat elitistisiä kirjoituksia nettiin siitä, kuinka he kuuluvat hyvin pieneen ryhmään, jotka eivät ole elitistejä. Paskoja jätkiä.

Kommentoi

Comment

  1. Hahaha. Nauroin kyllä tätä lukiessa, jätkä päässy avautumaan kunnolla! Mut noinhan se aika pitkälle on.

  2. Monta siideriä joutuu nappailemaan, jotta voi noin avautua?

  3. Heheheee :-D
    Asiaa!! Eipä tuota olisi osuvammin voinut ilmaista.

    Minä kuuntelen teknoo ja olen ylpeä siitä.
    Scooter in da house \o/