by

Käytettävyys kirjoissa

Alan kirjallisuudessa termejä käytettävyyssuunnittelu ja käyttöliittymäsuunnittelu käytetään aika epäselvästi. Itse määrittelisin asian niin, että käyttöliittymäsuunnittelu on se osa, missä käyttäjälle näkyvä osuus suunnitellaan. Suunnitellaan siis esimerkiksi jonkun ohjelman graafinen ulkoasu, mietitään mitä värejä käytetään ja ohjaillaan kuvioilla ja väreillä ihmisiä oikeaan (oletettuun) suuntaan. Käytettävyyssuunnittelu on taas käyttäjän ja koneen välisen viestinnän ja toiminnan suunnittelua. Suunnitellaan siis, mitä kone kysyy milloinkin (ja varsinkin että onko kysyminen tarpeellista).

Poikkeuksetta kirjoissa tarjotaan nyrkkisääntöjä erilaisiin tilanteisiin ja myöskin malliongelmia ja niihin ratkaisuja. Esimerkkinä voidaan ottaa Antti Wiion Käyttäjäystävällisen sovelluksen suunnittelu -kirja. Siinä esitetään yleinen ongelma, käyttäjältä on levytila vähissä ja hän haluaa poistaa tiedostoja saadakseen lisää tilaa. Wiio esittää kirjassaan, kuinka monimutkaista se nykyisellä järjestelmällä on. Liikaa klikkauksia, ominaisuuksien väijymistä, yhteenlaskemista.. Hän on aivan oikeassa. Jos tiedostojen poistoa ajattelee levytilan lisäämisen kannalta, on resurssienhallinta Windowsissa melko kyvytön.

Mutta sitten tullaan ongelmaan, joka useissa kirjoissa on. Tarjottu malliratkaisu ei ole siitä paljoa parempi. Tarjotaan käyttäjälle uusi näkymä, jossa hän voi raksia kansioita poistettavaksi, tilarivillä (status) näkyy sitten poistettavan datan (yhteenlaskettu) määrä ja levytila poiston jälkeen. Käyttäjän tarvitsee siis mennä erityiseen poistotilaan poistaakseen tehokkaasti. Hyvä on, se vähentää klikkauksia, on intuitivisempi käyttää ja vähentää virheitä. Sinällään ratkaisu on hyvä.

Kokonaisuutta ajatellen se ei ole hyvä. Jos jokaista toimintoa varten tehdään myös tuollainen massatoimintonäkymä (mass mode), niin yllättäen monesta helpottavasta asiasta tuleekin viidakko, jossa ei ilman kunnon machetea ja opasta selvitä. Yhtäkkiä käyttäjä joutuukin kaikkien aikojen valikkoviidakkoon, kun erilaisia näkymiä on tarjolla runsaasti. Resurssienhallinnalla tehdään kuitenkin hyvin moninaisia tehtäviä.

Pienemmälläkin valikkomäärällä ja nappulamäärällä voi saada hyvin sekaisen näkymän ja oudon käytettävyyden aikaan. Alan Cooper pitää kirjassaan Photoshopin käytettävyyttä kauheana. Sen logiikkaan on vaikea päästä sisään, ilmaisu on ihmiselle outoa ja niin edelleen. Rutinoituneet käyttäjät ovat eri mieltä kuten aina. Kannattaa muistaa, että mustavalkotelevisiotakin pidettiin hyvänä, kunnes saatiin värit.

Käytettävyyssuunnittelu (Suomen kielen vastineet ovat hieman huonoja User Interaction Designille) ottaa maailmanlaajuisestikin vasta ensimmäisiä askeleita. Alan pioneerit puhuivat asiasta 90-luvun alussa ja hiljalleen siihen aletaan kiinnittämään huomiota. Kenties 10 vuoden päästä kehitetty softa on ajateltu jo käyttäjälähtöisesti.

Kommentoi

Comment