Miksiköhän Suomen opintotukijärjestelmä on tällainen kuin on? Kukahan aikoinaan on keksinyt sen, että jos ylittää tulorajan, niin opintotukea ei enää makseta?
Kuvitellaan tilanne, jossa henkilö tekee töitä. Hän ei omasta mielestään saa riittävästi palkkaa elämiseen, joten hän ottaa toisenkin työn hoitaakseen. Suomalaisen opintotukisysteemin mielestä olisi tässä vaiheessa loogista, että aiemman työpaikan työnantaja alkaa perimään rahoja takaisin, kun tuo perkele on töissä muuallakin.
Jos Suomessa olisi jätetty käyttämättä se 0.7% huima veronalennus, olisi valtio voinut siitä säästyneillä rahoilla tukea opiskelijoiden elämää poistamalla tulorajat. Olenko taas yksi tusinaopiskelija, joka itkee, kun ei saa rahaa tekemättä mitään? En myönnä.
Tällä hetkellähän opiskelijan pitää tehdä suunnilleen kolme opintoviikkoa jokaista tuellista kuukautta kohden. Eli toisin sanottuna jokaisesta kolmesta opintoviikosta opiskelijalle maksetaan se 254 euroa + asumislisä.
Ajatellaan nyt opiskelijaa joka tekee pitkää päivää. Opiskelee ja tekee töitä siten, että saa töistä vaikkapa 1300 euroa kuukaudessa. Nyt aiemman työn (eli opiskelun) palkka romahtaa. Opiskelija ei voi nostaa kuin pari tukea vuodessa, vaikka opiskelutahti pysyisi samana. Nythän voisi ajatella, että kannattaa tehdä töitä enemmän ja hidastaa opiskelua, kun siitä ei saa opintotukeakaan. Tämä kai ei ole ollut hallituksen tavoite. Tätä tehdään.
Itse näkisin, että opintoviikkojen (tai nykyään -pisteiden) määrää per opintotukikuukausi voitaisiin hieman nostaa, vaikkapa 0.5ov enemmän per kuukausi. Ja samalla lakkauttaa tuo takaisin periminen. Kunhan opintoviikkoja tulee tarpeeksi, tuki maksetaan, piste. Näin opiskelijoita kannustettaisiin ahkeroimaan.
Vastaa