by

Ilosaarirock

Nyt kun Ilosaarirockin aiheuttamista lieveilmiöistä on päästy irti, niin kerrataanpa vähän mitä tässä kolmen päivän aikana tapahtui.

Perjantai

Homma alkoi perjantaina rokkikansan alkaessa saapumaan Joensuuhun. Aluksi oli tarkoituksena chillailla Rantakylässä, mutta kevyellä taivuttelulla päätimme lähteä sitten kuitenkin kaupunkiin. Menimme tiedepuiston viereen viheraluille pyörähtämään #joensuun ilosaarirockmiitin alkutunnelmissa ja tapaamaan ystäviä ympäri Suomen, jotka olivat jo rokkiin saapuneet. Sieltä matka kävi vielä Tempon kautta sitten lopulta Rantakylään.

Lauantai

Ilosaarirockpäivä. Sängystä nouseminen oli perjantain jälkeen toisilla helpompaa ja toisilla ei. Jokatapauksessa olimme reppuinemme noin kahden aikaan hakemassa ranneketta ja vähän vajaa 1500 olimme portista sisällä. Hyvä aika hakea sopiva paikka ja valmistautua Apocalypticaa varten. Sellomiehet kyllä rokkasivat. En odottanut heiltä juuri mitään, mutta he rokkasivat. Uskomatonta ääntä kuuluu sellaisesta soittimesta.

Paljon rauhaa ei festariyleisölle suotu, kun seuraavaksi lavalle nousi Children of Bodom. Bodom tykitti kyllä niin täysiä ja olivat juurikin niin hyvä kuin olin odottanutkin. Siinä auringossa istuessa ja festaripunssia maistellessa fiilikset alkoivat olemaan jo aika katossa.

Näissä vaiheissa ajantaju alkaa hieman vääristymään, mutta Kotiteollisuus veti kohtalaisen keikan. Ei ehkä niin tylyä vääntöä kuin olisin kaivannut. Mutta niin sitä vaan laulettiin Helvetistä itään täysiä festariyleisön keskeltä. Hyvä oli. Alkoi ääni olemaan aika tiukilla, haiskahti siltä että kohta lähtee ääni.

Kiertelimme hieman aluetta, tupakaverini intistä, Saku, sattui löytymään seuraksi ja olikin oikein mukava nähdä. Hän on niitä harvoja kavereita siitä firmasta joita haluan tuntea siviilissäkin.

Eipä aikaakaan kun festaripunssi hulisi tyhjyyttään ja Zen Café nousi lavalle. Ei muuta kuin reppu selkään, narut kiinni ja nyrkit ilmaan. Kyllä kun täysillä yritti, niin kertosäkeistöt lähtee melkein kaikista biiseistä. Todella kaunis tietysti melkein kokonaan.. Kun viimeisten sointujen aikana koko festariyleisö huutaa kädet ilmassa ja ilotulitusraketit räiskyvät, täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran rokkimeiningissä meni sellaiset vibat äijässä, että oksat pois.

Yö menikin sitten kaupunkiin päin raahautuessa ja lopulta Rantakylään kävellessä.

Sunnuntai

Jalkoja särki. Sängystä noustessa jalat eivät meinanneet kantaa ja meinasin romahtaa lattialle. Onneksi sain sängystä tukea. Pienellä totuttelulla jalatkin alkoi toimimaan. Väsytti vähän, mutta Battery terästettynä mutta ei sekoitettuna auttoi päivän alkuun.

Olimme alueella (ja tällä kertaa punssit narikassa) juuri kun Sonata Arctica alkoi viritellä humppakoneitaan. Sonata ei jaksanut tänä vuonna kiinnostaa vaan lähdimme hakemaan virvokkeita anniskelualueelta haqin ja aennaen kanssa. Haq oli hieman huonolla hapella, mutta kerrankos sitä. Tsekkailimme Asan ja vetäsimme kebsut. Siinä oli Ilosaarirock meidän osalta, lähdimme (rumbubassoa ohimennen käytiin kuuntelemassa, harmi kun en tajunnut aikaisemmin mennä, siellä tykitettiin kyllä niin täysiä kuin vaan voidaan!) portista ulos ja tutustuimme tyttölaumaan jonka kanssa siinä sitten turinoimme ja potkimme bägiä.

Vesisade iski, mutta ei pahasti. Levottomat jalat ja päättäväiset askeleet veivät meidät sateensuojaan, ensin parvekkeen alle ja sitten autotalliin. Tapasinpa jonkun Greenpeace-sedän, en kyllä muista mistä keskustelimme.

Yöksi tulimme – tällä kertaa taksilla – taas Rantakylään. Saunottiin vähän ja sitten nukkumaan. Itse olin aika väsynyt.

Maanantai

Väsytti. Tänään ei olisi ehkä aivan kovin helposti enää lähtenyt pelit käyntiin ja Battery maistumaan. Palautumista, nesteen ja ruuan nauttimista, tärinän loppumisen odottelua.

Käteen jäi elämäni paras Ilosaarirock. Todella paljon ystäviä ja kavereita näki, sellaisia joita ei odottanut laisinkaan. Mitään ikävyyksiä ei ollut ja festariyleisökin oli järestään tosi rentoa ja ei mitään tönimisiä ja muita. Myöskin järkkäreille propsit, asenne portilla oli hyvä, vaikka aluksi jännitti. Poliiseille erityismaininta perjantailta, olivat mukavia ja joustavia.

Täytyy myöntää, että miehet viihtyivät.

Kommentoi

Comment

  1. Millon vois olettaa pahan olon loppuvan? Ei tunnu näkyvän loppua, ei sitten millään. Lieneekö alkoholilla osuutta asiaan?

  2. Perhana kun tuli ikävä rokkiin. No ens vuonna uuestaan.