by

Uskottava puolustus

Näin tuossa viikon alussa pitkästä aikaa inttiunen. Ne on ihan kivoja näin jälkeenpäin. Mutta se nosti muutamia mietteitä mieleeni, jotka vielä tässä Battlefieldiä pelatessa ovat korostuneet. Mihin perustuu suomen uskottava puolustus?

Yleinen asevelvollisuus pelastaa. Näin saadaan paljon reserviin porukkaa. Mutta mitä nämä henkilöt osaavat? Omat kokemukseni perustuvat Kontiorannan sissikomppanian toimintaan.

Meidän puolestamme perusjääkärin koulutuskausi voisi kestää vaikkapa vain 3kk, ehkä jopa vähemmän. Alokaskausi voitaisiin pitää samana ja sitten intensiivistä koulutusta ja harjoittelua. Nythän peruskoulutuskauden jälkeen meillä oli 3 viikkoa koulutusta ja sen jälkeen noin 4kk kerrattiin noita asioita. Se oli niin turhaa. Mitä meille koulutettiin. Kaksi asiaa: 1) Näin istut/seisot/makaat tienvarressa ja odotat ja 2) näin irtaudut ja teet tuliylläkön. Meille ei todellisuudessa koulutettu yhtikäs mitään muuta. Ryhmänjohtaja / partionjohtaja suoritti jotain muita tehtäviä.

Meillä oli ainoastaan yksi harjoitus, jossa meillä oli vastustaja. Koko sissijoukkueemme kuoli, kun luutnantin johdolla kävelimme teitä pitkin, kun oli kiire. Suoraan sotilaspoliisien väijytykseen. Kun spollet avasivat tulen, koko porukka meni aivan sekaisin. Ryhmänjohtajia ei ollut koulutettu siihen, että pitäisi pystyä johtamaan ryhmää. Ryhmät hajaantuivat yhdeksi sekamelskaksi tielle joidenkin etsiessä suojaa tien sivuilta. Mukana olleet joukkueenjohtajat myöskin keskittyivät tulittamaan vihollista, eivätkä ohjanneet porukkaa metsään. Ja kun oikeat luodit eivät viheltäneet, ei itsesuojeluvaistokaan siihen yllyttänyt.

Suoritin sellaista omaa kyselyä asepalveluksen loppuviikoilla asian tiimoilta ja kukaan ei myöntänyt olevansa parempi sotilas nyt kuin inttiin mennessä. Syöksy – suojaan olisi varmaan kovapanosammunnassa keksitty itsekin.

Loppusodassakin meillä oli muutamakin väijytys ja yksi häirintäisku. Kaikki päättyivät hupaisasti. Tuhoprosenttimme oli ihan hyvä, mutta vihollisen oletettiin lähtevän takaa-ajoon, jokaisella kertaa. Kertaakaan ei lähtenyt. Itse en katsonut koko asepalvelusaikana kertaakaan vastustajaa tähtäimen lävitse.

Oikeastaan ongelmat minun mielestäni on ryhmänjohtajien kouluttamisessa. He eivät johda ryhmää, ovat enemmänkin esimerkkihahmoja.

Toisekseen mikä virka on sissiaselajilla. Meidän pitäisi tuhota ja viivyttää vihollisten autokuljetuksia, huoltoa jne. Pääaseenamme miinat. Kuitenkin meille sanottiin, että tositilanteessa me emme saisi miinoja vaan ne menisi jääkärikomppanioihin jne. Eli meillä olisi pelkkää räjähdysainetta, jolla sitten tuhoaisimme kaiken.. Aivan paljaana esimerkiksi vihollisen helikoptereiden maatutkille. Joo, luottakaa vaan meihin. Ehkä polttopullot ja limsapullosta tehdyt kylkimiinat toimivat t-34 vastaan, mutta t-72 ja t-80 on jo eri vehkeitä. Tuskin sotatilanteessa kuljetuksia tehtäisiin ilman saattuetta. Helikopterin saattaessa olisimme 300m tiestä niin selkeä kohde että partio olisi takuulla vainaa. Onneksi meidät koulutettiin ampumaan rynnäkkökiväärillä taisteluhelikopteria.

Minun näkökulmastani Suomen puolustus on kaikkea muuta kuin uskottava.

Kommentoi

Comment